Onko 30v liian vanha yliopistoon?

Miks sun pitää verrata ittees muihin? Oot sen ikäinen kuin oot.

Mun tyttärellä on 44-vuotias opiskelukaveri, aloitti siis opinnot viime syksynä kuten oma tyttäreni.

Ei. Olin tuutorina suoraan maisterivaiheeseen tuleville opiskelijoille ja vanhin ryhmästäni oli 50v. Hyvin solahti hänkin porukkaan. Muut oli n. 25-40v.

Mun 59-vuotias entinen luokkakaveri on kohta valmistumassa maisteriksi. Toinen valmistui vuosi sitten ammattikorkeakoulusta.

Jaa. Valmistuin amk:sta 54-vuotiaana ja ajattelin hakea maisteriopintoihin.

Ei ole, tietenkään. Jokaisella on omat tavoitteet joita kohti etenee. Kukaan ei mieti toisten ikää tms. seikkoja. Jonkin verran  yliopistossa opiskelee hyvinkin iäkkäitä tavalliseen opiskeluikään nähden. 

Et ole vanha. Olet juuri sopiva ja saat opintonsi helpommin suoritettua kuin 20v. 

On jopa siivoojaksi. Hain Oulun yliopistoon siivoojan paikkaa, mutta nuorempi vei sen. Olen 31.

Ei. Yliopisto ei ole mikään kaverikerho tai peruskoulu, jossa on tärkeää kuulua porukoihin. Siellä opiskellaan erittäin itsenäisesti. 

Itse aloitin opinnot 32-vuotiaana. En ollut edes vanhin oppianeessani, oli useampi 40-50-vuotias, ja yksi eläkeikäinenkin. Eihän me vähän kypsemmät opiskelijat toki opiskelijabileissä juostu, tai ainejärjestön jutuissa juurikaan, mutta ei se ole mitenkään opinnoisaa tärkeää, eikä kaikki nuoretkaan välitä semmoisesta. En minä tutustunut keneenkään opiskeluaikana, varmaan osasyynä tuo eri ikä ja elämäntilanne (mulla oli jo 2 lastakin), mutta siis ei yliopistolla tarvikaan. Siellä käydään vaan itsenäisesti luennoilla ja tenteissä ja oppiaineesta liittyen laskuharjoituksissa, labroissa tms. On niitäkin jotka asuu kauempana tai opiskelee etänä niin paljon kuin mahdollista eri syistä. Ei siellä tarvi mitään kaveripiirejä muodostaa. (Ja valmistuu ehkä vaan nopeammin kun bileet yms epäolennainen jää välistä, mä valmistuin maisteriksi 3,5 vuodessa)

Ei todellakaan ole liian vanha. Ikäluokat pienenee koko ajan, ja toisaalta "vanhemmilla" ikäluokilla on monella painetta päivittää asiantuntemustaan. Näin ollen ikähaarukka luokkahuoneessa on tosi laaja, aina parikymppisistä sinne kuuden kympinkin korvalle. Sekaan vaan!

Ei omaa ikää ole pakko kertoa muille. Ennakkoluulottomasti mukaan vaan.

Vierailija kirjoitti:

On jopa siivoojaksi. Hain Oulun yliopistoon siivoojan paikkaa, mutta nuorempi vei sen. Olen 31.

Olet itsekin nuori. Älä loukkaannu, mutta nyt oli varmaan kyse jostain muusta kuin iästä. Myös suhteet saattoivat vaikuttaa. 

Ei tietenkään ole!!! Kaikkia elämänvalintoja kannattaa miettiä niin että vanhenet joka vuosi joka tapauksessa. Eli ihan sama sitten tehdä jotain hyödyllistä.

Minä aloitin yliopistossa 32-vuotiaana. (Sitä ennen pohjalla aiempi kandintutkinto jonka jälkeen vuosia kaikki kesken.) Ekan maisteritutkinnon sain valmiiksi 35-vuotiaana ja toisen hieman ennen kuin täytin 38v. Noiden opiskeluaikana kävin jo alan töissä ja sain vakipaikan heti valmistuttuani. Sieltä olen sittemmin lähtenyt pariin kertaan ja nyt 40-vuotiaana olen kiinnostavassa ja hyvin palkatussa asiantuntijatyössä. Sivutoimisena yrittäjänä teen toisen tutkinnon hommia myös. Mitään tästä en olisi saanut jos olisin silloin n 10v sitten pitänyt itseäni liian vanhana yliopistoon. Tuossa sivussa olen pari lasta hoitanut, erityisesti vauvan ja päiväkoti-ikäisen kanssa aika helppoa yhdistää opinnot ja vanhemmuus ja koululaisen vanhemmalla jo aikaa onkin.

Nyt pohdin jatko-opintoja mutta nykyinen työ on niin kiinnostava että haluaisin ensin tehdä tämän loppuun. 

Osa opiskelukavereista oli nuorempia, osa samanikäisiä ja osa vanhempia. Älä mieti mitä muut ajattelevat ja tekevät vaan tee mitä haluat!

Miksi kolmekymppinen välittäisi siitä, miksi parikymppiset häntä katsoo? Kyllä siellä voi seassa tosiaan niinkin lapsellisia olla, että pitää kolmekymppistä ikäloppuna. Mitä välii, se on heidän lapsellisuuttaan eikä mitään muuta.

Itse opiskelin yli nelikymppisenä. Vieläpä erittäin miesvaltaista alaa (tietojenkäsittelytiede), hoitoalalata vaihtavana. Kyllä siellä jollain parikymppisillä nörttipojilla oli hauskaa, että mitä tuo täti täällä tekee. Ei ole edes koodannut lapsesta asti eikä ole valmiiksi linux-guru tai mitään, ei tule mitään. Mutta minäpä taisin valmistua maisteriksi ensimmäisenä sinä vuonna aloittaneista, ja pääsin heti hyviin töihin sen jälkeen. Ei lasten naureskelulla ollut minkään sortin vaikutusta mun opintoihin tai työelämään. Mitään kavereita en toki yliopistolta saanut, enkä olisi niitä kaivannutkaan.

Ei yliopistoissa ole mitään ikäluokkia.

Ei ole mitään väliä iällä, rohkeasti vaan sinne, mikä kiinnostaa! Toki useimmat on nuoria, mutta entä sitten? Oon itse opiskellut kolmekymppisenä ja yksinomaan ylpeä, että sain lopulta tutkinnon kasaan ja oon nykyään unelmatöissäni. Toki se opintojen aikainen verkostoituminen on kolmekymppisenä vähän erilaista, mutta ei se mitään. 

Ei ole. 

Ei kannata ajatella mitä muut ajattelee. 19-vuotiaille kaikki muutamankin vuoden vanhemmat on ikäloppuja. Muut ei jaksa enää ikäasioita ajatella. 

Sen olen kyllä kuullut, että ensikertalaiskiintiön myötä nuorempia opiskelijoita on enemmän kuin aiemmin.

Akateeminen opiskelu on hieman vanhempana helpompaa. On yleensä elämänkokemusta ja paremmat taidot itsensä johtamiseen. Lisäksi elämä on hieman tasaisempaa, ei ole ihan niin paha tuska ja ahdistus kuin nuorena. Osaa myös laittaa asiat mittasuhteisiinsa ja huolehtia riittävästä levosta.

Olen töissä yliopistolla ja vuosien aikana on tullut opetettua vaikka kuinka montaa 30-60 -vuotiasta. Olen mennyt sekaisin laskuissa jo aikapäiviä sitten. Ovat parempia opiskelijoita, koska tietävät mitä opinnoista haluavat ja ovat motivoituneita. Nuoria kiinnostaa lähinnä opiskelijatapahtumat ja -bileet..