Huono omatunto siitä kun olen alkanut odottamaan lapsen päiväkotiin menoa
Olen ollut 3 vuotta lapsen kanssa kotona. Lapsi on käynyt seurakunnan kerhossa kerran viikossa, päiväkodissa ei ole vielä käynyt. Nyt varsinkin uhmakiukutteluiden ollessa pahimmillaan olen alkanut suorastaan odottamaan että lapsi menisi jo muutamana päivänä viikossa osapäiväisesti hoitoon. Selkeästi kaipaa jo ikäistänsä seuraa, päiväkerhokin jäi nyt koko kesäksi tauolle ikävä kyllä. Noh, näistä mun tuntemuksista on seurannut mulle huono omatunto. Mietin vain että onko hyväksyttävää kaivata jo vähän jotain muutakin päiviinsä kuin sitä puisto-lounas-päikkärit settiä uhmakiukkuineen. Onhan meillä ollut tosi hauskaakin ja pääasiassa hyviä muistoja tästä ajasta.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin odotin. Saatin paikka yli 20km päästä kotoa ja peruttiin paikka.
Miksi niin kaukaa?
Mulla oli täsmälleen sama pelko ennen lapsen syntymää. Sitten päätin, että elän niin kuin ennenkin ja tenava kulkekoot mukana. Enää kukaan ei kohottele kulmiaan, kun lapsi on erittäin reipas ja oma-aloitteinen nelivuotias:) Monilta jäävät lapset tekemättä ihan siksi, että äidin muotti on niin ahdas. Niinpä sanonkin, että toisinkin voi toimia:)
Vierailija kirjoitti:
Niin odotin minäkin enkä kyllä kokenut siitä mitään mielipahaa. Olet itse vastuussa omista tunteistasi. Miksi jopa omista toiveista pitäisi mielensä pahoittaa?
Taitaa olla monen äidin pulma, isit tuskin kokee tällaisia tuntemuksia
Minäkin odotin. Saatin paikka yli 20km päästä kotoa ja peruttiin paikka.