Mitä kaipaat lapsuuden/ nuoruuden kesistäsi,

Huolettomuutta ja säpinää, joka liittyi tavalliseen arkeenkin. 

Vapautta.

Sitä, että käytiin kavereiden kanssa uimahallissa eikä vielä osannut inhota niitä, vaan niissä oli kivaa.

Porhalsin pyörällä eestaas ja oli kivaa. Joskus tuli sade ja kastui. Pieniä asioita.

Kesä oli pitkä, lähes ikuisuuden kestävä, ei muutamaa hassua viikkoa kuten nykyisin.

Tekemistä oli niin paljon ettei olisi malttanut syömässä käydä . 

Luin aina kaikki Aku Ankat (mitä oli useita vuosikertoja)loman alkajaisiksi.

Jäätelö , aurinko.

Nuoruudessa oli vapaus ja hengailu kavereiden kanssa parasta.  Festarireissut tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että käytiin kavereiden kanssa uimahallissa eikä vielä osannut inhota niitä, vaan niissä oli kivaa.

Porhalsin pyörällä eestaas ja oli kivaa. Joskus tuli sade ja kastui. Pieniä asioita.

Mäkin kaipaan uimareissuja ilman ulkonäköpaineita. Nykyään häpeän vartaloani niin paljon, etten käy koskaan uimassa enkä pukeudu sellaisiin vaatteisiin kuin haluaisin.

Jokaisella sukupolvella taitaa olla erilaiset muistot. Minä ole syntynyt 1954 ja kaikki kesät menivät raataessa juurikasvimaalla, perunamaalla ja sisätöitä (siivous ja ruoanlaitto). Joka syksy olin iloinen, kun koulu alkoi.

Olin järjettömän onnellinen, pyöräilin mummolaan uusien sweet valley high lainakirjojen kanssa ja mummi teki lihakeittoa. Sitä tunnetta en ole myöhemmin saavuttanut enää.

Vierailija kirjoitti:

Kesä oli pitkä, lähes ikuisuuden kestävä, ei muutamaa hassua viikkoa kuten nykyisin.

Tekemistä oli niin paljon ettei olisi malttanut syömässä käydä . 

Luin aina kaikki Aku Ankat (mitä oli useita vuosikertoja)loman alkajaisiksi.

Jäätelö , aurinko.

 

Nuoruudessa oli vapaus ja hengailu kavereiden kanssa parasta.  Festarireissut tietysti.

Tämä kai se merkittävin juttu oli, tunne vapaudesta ja loputtomasta kesästä kun ei vielä hahmottanut aikaa aikuisen tavoin. Ei tarvinnut hahmottaa. Harmi vaan että sitä olotilaa ei saa takaisin. Noh, ehkä eläkkeellä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesä oli pitkä, lähes ikuisuuden kestävä, ei muutamaa hassua viikkoa kuten nykyisin.

Tekemistä oli niin paljon ettei olisi malttanut syömässä käydä . 

Luin aina kaikki Aku Ankat (mitä oli useita vuosikertoja)loman alkajaisiksi.

Jäätelö , aurinko.

 

Nuoruudessa oli vapaus ja hengailu kavereiden kanssa parasta.  Festarireissut tietysti.

 

Tämä kai se merkittävin juttu oli, tunne vapaudesta ja loputtomasta kesästä kun ei vielä hahmottanut aikaa aikuisen tavoin. Ei tarvinnut hahmottaa. Harmi vaan että sitä olotilaa ei saa takaisin. Noh, ehkä eläkkeellä sitten.

 

Ei sitä saa takaisin edes eläkkeellä ellei sitten tapahdu jotain neurologisia muutoksia. Näin työttömänä ei ainakaan ole samaa fiilistä siitä, että aika olisi loputon. Tuntuu, ettei mitään ehdi tehdä ja taas on joulu.

Perhettä. Nykyisin on aika yksinäistä ja pelkkää sisälläoloa.

Pitkä kesäloma, jonka aikana ehti jo kaivata kouluun. Oli aikaa lukea ja leikkiä. Melkein aina oli hyvä sää. Ei varmastikaan ollut, mutta lapsena sitä oli kivaa säällä kuin säällä.

Oli ihanan kalpeaa ja turvallista aikaa.

Ystävien kanssa vietettiin päivät uimarannalla (eväät oli mukana), uitiin, pelattiin pelejä, korttia jne. Huoletonta ja ihanaa aikaa.

Kaipaan juhannuksia kaupungissa 80-luvulta kun kaikki kadut oli tyhjiä ihmisistä.