Kuinka moni ihminen välittää sinusta oikeasti?

Kolme lastani ja kolme lapsenlastani. Kaksi sisarustani. Siinä koko konkkaronkka.

'Näin' tuplana, sorry stepperin päältä.

t. kotokuntoileva

multitaskaaja 🥳

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap tarkoittaa "välittää oikeasti"?

Kysyy kuulumisia, pitää säännöllisesti yhteyttä, valmis auttamaan/ tarjoaa apua?

Rautalankaesimerkki välittämisestä. Kerrot puhelimessa henkilölle, että olet korkeassa kuumeessa ja olo on hankala. Saman päivän iltana tai seuraavana päivänä tämä henkilö soittaa, että hei pärjäätkö siellä, onks vielä paljon kuumetta, tartteeko käydä kaupassa tai lääkärissä?

Toinen rautalankaesimerkki: kerrot henkilölle, että pääsit lääkikseen opiskelemaan, opiskelut alkaa parin viikon päästä, jännittää. Kuukauden päästä tämä henkilö soittaa, että heiii, mites on opintojen alku sujunut? Onko ihan vienyt mehut? Mitä ensimmäisiä kursseja on ollut? Onko ollu mielenkiintoisia aiheita?

Kolmas rautalankaesimerkki: kerrot henkilölle, että olet eronnut pitkäaikaisesta avioliitosta. Muutaman päivän/viikon päästä tämä henkilö tulee käymään tai soittaa, että hei, mitkäs on olotilat. Ootko pystynyt käymään töissä, ootko saanu syötyä.

Itse kun kerroin erostani entiselle parhaalle ystävälleni, tästä kyseisestä "ystävästä" ei kuulunut mitään liki puoleen vuoteen. Meni maku koko henkilöstä. Voin sieluni silmin nähdä hetken, kun tämän ko. "ystäväni" äiti on tytärtään ohjeistanut, että älä sitten ala sen Marjan* ongelmia kuuntelemaan ja itseäsi niillä rasittamaan, sulla on omatkin ongelmat. *ei ole mun oikea nimi

Oman sairastumisen jälkeen täytyy sanoa että ainoastaan lapset ja vanhemmat. Vanhemmat ovat iäkkäitä, omatkin terveysongelmat heillä eivätkä kyenneet käytännössä auttamaan mutta välittivät kyllä. Ystävistä kukaan ei tullut käymään kun olin useamman kuukauden ihan sänkypotilaana. Lapset minua auttoivat ja hoitivat. 

Ehkä äitini hänen eläessään. Muita en usko olevan. Ainakaan isä ei välitä tuon paskaakaan. Sen pakollisen mitä, jos hänelle on apu tarpeen. Muuten ei kiinnostusta. Muista en tiedä. Kavereita yksi ja tuo ei kii nosturi minusta muulloin jos apua pitää saada. Elikkäs, sanosin aika vähän on kiinnostuneita. No, en minäkään ole kiinnostunut kenestäkään.

Onko ne sun lapset koskaan nyt aikuisina osoittaneet välittämistä niistä aikuisista, jotka välittivät heistä n.20 vuotta?

Minä itse, mieheni, 2 aikuista lasta ja 1 ystävä. Äitini on jo kuollut ja ei ole sisaruksia. 

Tää on helppo: omat lapset. Ehkä sisarukset vähän ja omat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap tarkoittaa "välittää oikeasti"?

Kysyy kuulumisia, pitää säännöllisesti yhteyttä, valmis auttamaan/ tarjoaa apua?

Rautalankaesimerkki välittämisestä. Kerrot puhelimessa henkilölle, että olet korkeassa kuumeessa ja olo on hankala. Saman päivän iltana tai seuraavana päivänä tämä henkilö soittaa, että hei pärjäätkö siellä, onks vielä paljon kuumetta, tartteeko käydä kaupassa tai lääkärissä?

Toinen rautalankaesimerkki: kerrot henkilölle, että pääsit lääkikseen opiskelemaan, opiskelut alkaa parin viikon päästä, jännittää. Kuukauden päästä tämä henkilö soittaa, että heiii, mites on opintojen alku sujunut? Onko ihan vienyt mehut? Mitä ensimmäisiä kursseja on ollut? Onko ollu mielenkiintoisia aiheita?

Kolmas rautalankaesimerkki: kerrot henkilölle, että olet eronnut pitkäaikaisesta avioliitosta. Muutaman päivän/viikon

Noilla esimerkeillä ei edes omat teinit. Eli 0 ihmistä välittää

Kolme itseni lisäksi. En olisi uskonut että se on mahdollista jos joku olisi kertonut entisessä elämässä. Luulin että en kelpaa edes sillan alle.

Lapsia en laskenut. Ovat aikuisia.

Erottuani heidän isästään, olen ollut ilmaa heille.

Isänsä päivittäistä huutoa ja nimittelyä ei ole silti ikävä. Lapsia silloin kun unohdan miksi ovat minulle vihaisia.

Äitini kuoli taannoin, eli väki vähenee.

Mies ja toinen poika välittää eniten. Lisäksi minulla on kolme ystävää, joista yksi välittää samalla tasolla. Muut ystävät välittävät ystävä-tasolla.

 

Vastaus on kolme ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Olemmeko me ihmiset todella näin konemaisia? 

Tietysti ensisijaisesti pitäisi välittää itsestään, mutta olisi kolkkoa, jos olisimme vain kokoelma yksilöitä, jotka kaikki välittäisivät vain itsestään.

 

Omalla kohdallani se on mennyt niin että olen välittänyt kymmenistä ihmisistä elämäni aikana. Lopulta huomasin ettei yksikään heistä oikeasti välittänytkään minusta. Ne jotka jäivät jäljelle minusta välittämään ovat paras ystäväni, lapseni ja mieheni. Itse kyllä pitkään välitin muistakin, mutta enää en niinkään, menee vain omat voimavarat siinä hukkaan.

Ihmisistä YLEISESTI välitän kyllä, eli en ole  mikään ihmisvihhaaja. Eli autan kun näennapua tarvittavan jne. 

Eipä minusta kukaan välitä. En edes tunne ketään. Olen ollut lähes koko elämäni yksin. Vanhemmat hylkäs minut jo nuorena ja muutin 15 vuotiaana omilleni koska lastenkodissa ei ollut tilaa niin sossutädit sanoi että voin muuttaa yksin asumaan ja sossu maksoi vuokran. Tein kyllä töitä nuorena paljon eikä ne sossussa tiennyt että minulla on 25000 markkaa tilillä kun olin ollut jo pari vuotta ilta töissä ja kesällä kävin kesätöissä. Kävin kyllä yläasteen, sitten amiksen ja armeijan. En minä oikeastaan kavereita saanut kuin yhden amiksessa ja sen kanssa olin armeijassakin samassa yksikössä. Sitten se kaveri katosi armeijan jälkeen ja kuulin että se oli kuollut huumeisiin.

Ei monikaan.

Puoliso ja lapset.

T: Tuntematon

Äiti varmaan, mutta eipä muut. Olen monta kertaa saanut todeta, että muut ihmiset merkitsevät minulle enemmän kuin minä muille. Minusta on kiva auttaa ja tukea, mutta olisi kiva saada joskus jotain takaisin silloin, kun itse kaipaisin apua ja tukea. Minusta on myös kiva ilahduttaa toista ihmistä ja saatan käyttää paljon aikaa esimerkiksi lahjan tai jonkin muun muistamistavan valikoimiseen, mutta eipä kukaan näe minun eteeni minkäänlaista vaivaa. 

Mieheni . Isä silloin kun on jotakin vailla ja samoin sisko. Eli yksi .

Yksikin olisi kiva...

Vanhemmat, sisarukset ja oma lapsi. Siinä on ihan tarpeeksi.