APUA APUA APUAA!! 4-vuotias tyttöni on viikon ajan raivonnut lähes tauotta.
siis aivan järjettömänä kuin " vammainen" . Aivan pois kontrollista, en saa häneen mitään otettan. Päivässä on ehkä minuutteja rauhallista. Olen kokeillut kaikkea! Mitä teen?????
Kommentit (17)
tytölläni on ollut uhmaikiä, hän on kokeillut jo pienestä pitäen rajojaan ja voimakkaasti. Kyll¨ä minä tämän ymmärrän. Ja jämäkkä ja periksiantamaton olen ollut aina tytön kanssa. Mutta siis kun lapseni on nyt kohta viikon täysin ilman syytä ollut kuin jonkun kohtauksen vallassa. TAUOTTA on tänään raivonnut klo8- tähän asti ja raivoaa yhä. Missä menee minun jaksamiseni raja. EIhän tuo ole tervettä???! Hän on aivan pois kontrollista, pyörii lattioilla, heittelee tavaroita... APUA!
ap
joka kerta kun " räyhähenget" valtaavat hänet, niin sama kuvio. Opettele näkemään merkkejä, mitkä laukaisevat uhman ja taktikoi siten, ettei tarvitsisi niin hirveästi tapella.
Kuiskin korvaan, että äiti rakastaa, eikä äiti jätä vaikka miten raivoat jne. En minä voi häntä pidellä koko päivää!! Minulla on kaksi muutakin lasta. Ja mikä sitten laukaisee... EI MIKÄÄN! AIVAN TÄYSIN ILMAN SYYTÄ. Onko lapseni sairas??
Tai oli, vielä vähän aikaa sitten. Samanikäinen ja tyttö on.
Meillä tehtiin niin, että lapselle oma huone, leluja karsittiin pois, telkkaria ei ollenkaan, eikä mitään elektronisia pelejä. Sokeri ruokavaliosta aika pitkälti pois, samoin liiat teolliset myrkyt. Tiukka aikataulu ruoka- ja nukkuma-aikojen kanssa. Samanlaisina pysyvät päivät ja ei mitään suuria muutoksia elämässä.
Johan likka rauhoittui. Sitten palautettiin hitunen telkkaria takaisin elämään (30 min max/päivä) ja sillai. Mutta siis tiukat rajat muutenkin kuin kurin puolesta.
Meillä 4 vuotias lapsi sai ihan hirveitä raivareita joulun tienoilla. Samaan aikaan hänellä oli myös univaikeuksia. Ei meinannut mennä nukkumaan kun vasta pikkutunneilla ja kuitenkin piti nousta tarhaan aamuisin.
Saimme unirytmin kuntoon ja hirveät raivarit ja huutamiset loppuivat.
Kerro jotain taustaa että vois jotenkin koittaa auttaa sinua.
mutta siis poika päivät koulussa, illat vain meillä. Aika normaalisti on mielestäni nukkunut. Tvtä ei katso. RUokaa tosin ei syö saatika säännöllisesti. Ei raivoamiseltaan pysty. Olen huutanut monta kertaa ja raahannut pari kertaa aika rajusti huoneeseensa ja vihaan itseäni, mutta miten helvetissä kukaan voi tällaista jaksaa?? TÄmä on siis lähes tauotonta!
ap
Alle kouluikäisen jäähy oltava aina samassa huoneessa, missä aikuinenkin tai siis mitään ovea ei voi teljetä kiinni ja jättää lasta sinne.
Tunsiko pojan ennestään, olisiko ikävä, kuinka suhtautui poikaan, ei kukaan riehu syyttä, tilanne on varmasti vielä pahempi tyttärellesi, kuin sinulle. Viettikö aikaa pojan kanssa?
mutta sanokaa nyt hyvä ihme MITÄ minä teen kun lapsi repii, potkii, hakkaa, puree minua ja sisaruksiaan? On aivan raivon vallassa ja rikkoo tavaroita! Ei minulla ole resursseja koko päivää pitää häntä sylissä vaikka suurimman osan päivistä pidänkin.
ap
Meilläkin 4-vuotiaana - ja sen jälkeenkin - tyttö ajoittain saanut hirmeitä raivokohtauksia, jolloin puree, huutaa, potkii, hakkaa... Tollanen saattoi pahimmillaan kestää puolitoista tuntiakin kerrallaan. Pahmipia meillä olivat viikonloput, kun rytmi muuttui. Mä en muuta neuvoa voi antaa, kun anna tytön raivota. Pysy itse rauhallisena - jos voit - ja anna tytön huutaa. Ole aikuinen ja auktoriteetti. Mutta helppoa se ei ole. Nyt kun tyttö on reilut viisi, meillä jäähyt käytössä ja jonkin verran helpottanu on muutenkin.
Se ainakin rauhoittaa heti. Mutta jokin syy siihen on oltava. Ja aina sama juttu teidän ongelmien kanssa, syy ei kiinnosta edes asianomaista.
Koitahan jaksaa siellä. Antaisin myös lapsen raivota... ja syliin ottaisin heti kun lapsi haluaa itse tulla.
Toivotaan että tilanne laukeaa kun tämä yökyläilijä palaa kotiin. saattaa näyttää näin mieltään .. ja jos näyttää tilanne toivottamaöta, veisin lapsen juttelemaan neuvolaan tai varaisin ajan perheneuvolasta.
Meillä oli pojalla nelivuotiaana joku viikko, että raivosi aivan sekopäisenä. Käytös siis muuttui selittämättömästi aivan yhtäkkiä. Ajattelin, että vien pojan ensin lääkäriin ja jos mitään somaattista ei löydy, kasvatusneuvolaan. Ja niin vain olikin pojalla korvatulehdus. Raivo loppui antibioottikuurilla.
Sitten alat auktoriteetiksi lapselle, joka kokeilee rajojaan. Hän tarvitsee ne, jotta olo olisi turvallinen. Ole napakka, peräänantamaton, mutta kuuntele lapsen tunteita.