Oletko tavannut naista joka tuntuu jotenkin erilaiselta ettei kuulu porukkaan?

Mä luulen että toi on aina jokaisen henkilökohtainen kokemus. 

Mä en osaa puhua naisten kanssa, vaikka nainen olenkin. Niin pahat traumat koulukiusaamisesta, se rikkoi mut. Olen hiljainen ja ujo, en yhtään viihdy ryhmässä ja ahdistaa joutua tuntemattomien naisten keskelle. Oma pieni työporukka on kun on siihen tutustunut vuosien aikana, mutta en silti puhu itsestäni tai elämästäni kenellekään. En anna aihetta kiusaamiseen. 

Minä, koska olen johtaja enkä seuraaja.

Vierailija kirjoitti:

Minä, koska olen johtaja enkä seuraaja.

Olet kohdannut itsesi vai?

Se olen kai minä. En ole ihan outo. Mutta arvomaailmani ja ajattelu on erilaista kuin muilla, positiivisessa mielessä, mutten kuulu kälkättävien ihmisten joukkoon. Muut ovat jotenkin lammasmaisia tai liian motivoituneita kummallisiin asioihin. Joukossa voi olla raskasta, kuin että olisi kaksi.

Me assit luonnostaan välttelemme isoja porukoita.

Harvemmin mäkään lähden esimerkiksi hälyisille festareille desibelipaukkeeseen.

Tämä tendenssi jo alle 20-vuotiaana.

Porukka, jota en tunne + möykkä/meteli kuormittaa ja uuvuttaa.

Lisäksi naisten taipumus nokkivaan kilpailuun on raskasta. Mielelläni pysyn poissa, pienessä tutussa ringissäni. En välitä kilpailuhenkisyydestä. Kammoan juoruilua.

Minä olen välillä tuollainen, nykyään on yhä vähemmän sellaisia tilanteita, varmaan seuraavista syistä: Olen löytänyt itselleni sopivat ympyrät ja oppinut sosiaalisia taitoja. Lisäksi mun elämä on kiinnostavaa ja tämä ilmenee yleensä pintapuolisessakin small talk -keskustelussa, jos keskustelukumppani yhtään kysyy multa mitään peruskysymyksiä, joten siksi mun joku yleinen "markkina-arvo" keskustelukumppanina on noussut. 

Lisäksi tunnen naisia jotka ovat vielä pahemmin tuollaisia kuin minä. Jonkinlaisia autismipiirteitä heillä yleensä on. Yksi johon olen vastikään tutustunut, taas vaikuttaa jotenkin kokevan yhtaikaa ylimielisyyttä ja alamittaisuutta. Hän on siis liittynyt uutena harrasteporukkaamme, ja osoittautunut hyväksi siinä harrastuksessamme. Kaikki kyllä huomaa sen. Jostain syystä hän ei itse ilmeisesti usko sitä vaan yrittää koko ajan alleviivata erinomaisuuttaan, ja normikeskustelussa on koko ajan vähän lukossa. 

Minusta myös tuntuu usein, etten kuulu joukkoon.  Ap:n kysymys on kyllä mielenkiintoinen. Huomaavatko muut sen, että tuo nyt tuntee olevansa ulkopuolinen?

Minä, mutta en ole koskaan oikein tajunnut mitä teen väärin. Missä tahansa muutaman hengen ei niin tutussa naisseurassa mut jätetään jotenkin oudosti huomiotta. Olen uudessa seurassa ehkä vähän hiljainen, mutta olen silti ystävällinen, huomioin ja olen tilannetajuinen. En ole tosikko enkä päälle kälättäjä. Silti mua kohdellaan eri tavalla kuin muita paikalla olijoita. Esim. kaverini järjestämässä tapaamisessa jossa oli neljä ennestään toisiaan tuntematonta naista itseni mukaanlukien, näistä kolmesta muusta naisesta kaksi halasi lopuksi kaikkia muita paitsi minua, vaikka he eivät näyttäneet bondanneen yhtään enempää. Jossain naisseurassa testasimme päänahan hierojaa, tai muut testasivat, hieroja vaan ojennettiin aina ohitseni jollekin muulle, ja sitten vaan siirryttiin muuhun aiheeseen ja jäin hölmönä hymyilemään. Samanlaisia tilanteita on vaikka kuinka, kaikilta muilta kysytään jotain paitsi minulta, saatetaan konkreettisesti käänrää selkä tai olla reagoimatta johonkin mitä sanon. Vaikea selittää, mutta tuntuu ikävältä ja tahalliselta.

Olisi kiva tietää mikä tälläisessä voi olla taustalla. Nämä kaikki kyseiset naiset ovat olleet näennäisesti ihan kivoja ihmisiä, ei mitään koulukiusaajatyyppiä.

Minä myös. Olen vähän autisti, joten se varmasti vaikuttaa. Välillä sitten tapaan naisia, joiden kanssa viihdyn, esim nykyisessä työssäni on yksi tosi mukava. Omalla kuusivuotiaalla tyttärelläni huomaan ihan samaa, ei pääse tyttöporukoihin sisään, mutta näköjään kuitenkin löytää sen yhden tai kaksi kaveria monen seasta. Harmi vaan et nyt tyttöni menee eskariin syksyllä ja nämä kaverit on vuotta nuorempia... Noh, ehkä se sieltä eskarista taas löytää jonkun kaveriksi. Ja onhan siellä poikia, niiden kanssa on autistitytöllä aina vähän helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Se olen kai minä. En ole ihan outo. Mutta arvomaailmani ja ajattelu on erilaista kuin muilla, positiivisessa mielessä, mutten kuulu kälkättävien ihmisten joukkoon. Muut ovat jotenkin lammasmaisia tai liian motivoituneita kummallisiin asioihin. Joukossa voi olla raskasta, kuin että olisi kaksi.

Kohdallasi se ei taida olla mikään mysteeri, jos ennakkoasenteesikin on noin alentuva ja paremmuudentuntoinen. Aistitaanhan se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se olen kai minä. En ole ihan outo. Mutta arvomaailmani ja ajattelu on erilaista kuin muilla, positiivisessa mielessä, mutten kuulu kälkättävien ihmisten joukkoon. Muut ovat jotenkin lammasmaisia tai liian motivoituneita kummallisiin asioihin. Joukossa voi olla raskasta, kuin että olisi kaksi.

Kohdallasi se ei taida olla mikään mysteeri, jos ennakkoasenteesikin on noin alentuva ja paremmuudentuntoinen. Aistitaanhan se.

Niin. Kukapa tyhmempien porukassa haluaisi aikaansa viettää. Etsin sivistyneempää ja arvojeni vastaista seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se olen kai minä. En ole ihan outo. Mutta arvomaailmani ja ajattelu on erilaista kuin muilla, positiivisessa mielessä, mutten kuulu kälkättävien ihmisten joukkoon. Muut ovat jotenkin lammasmaisia tai liian motivoituneita kummallisiin asioihin. Joukossa voi olla raskasta, kuin että olisi kaksi.

Kohdallasi se ei taida olla mikään mysteeri, jos ennakkoasenteesikin on noin alentuva ja paremmuudentuntoinen. Aistitaanhan se.

Niin. Kukapa tyhmempien porukassa haluaisi aikaansa viettää. Etsin sivistyneempää ja arvojeni vastaista seuraa.

Ehkä olen siis ollut sinun seurassa kun olen tuntenut oloni ulkopuoliseksi? Et ole se, joka jätetään ulkopuolelle, vaan se joka jättää.

#13 ja siihen liittyvät ei täältä. 👋

Minulta 1 aiempi kommentti.

En lähde täällä kilpailuhenkisiin väittelyihin

mukaan missään ketjussa.

Sama periaate I R L.

Vierailija kirjoitti:

Minä, mutta en ole koskaan oikein tajunnut mitä teen väärin. Missä tahansa muutaman hengen ei niin tutussa naisseurassa mut jätetään jotenkin oudosti huomiotta. Olen uudessa seurassa ehkä vähän hiljainen, mutta olen silti ystävällinen, huomioin ja olen tilannetajuinen. En ole tosikko enkä päälle kälättäjä. Silti mua kohdellaan eri tavalla kuin muita paikalla olijoita. Esim. kaverini järjestämässä tapaamisessa jossa oli neljä ennestään toisiaan tuntematonta naista itseni mukaanlukien, näistä kolmesta muusta naisesta kaksi halasi lopuksi kaikkia muita paitsi minua, vaikka he eivät näyttäneet bondanneen yhtään enempää. Jossain naisseurassa testasimme päänahan hierojaa, tai muut testasivat, hieroja vaan ojennettiin aina ohitseni jollekin muulle, ja sitten vaan siirryttiin muuhun aiheeseen ja jäin hölmönä hymyilemään. Samanlaisia tilanteita on vaikka kuinka, kaikilta muilta kysytään jotain paitsi minulta, saatetaan konkreettisesti käänrää

Oletko kaunis? Ystäväni kärsii tällaisesta välillä, ja hän on tavallista nätimpi ja sellainen luonnostaan hoikka. Ujo myös. Kivatkin naiset saattavat olla yllättävän tylyjä hänelle.

Joo, itseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se olen kai minä. En ole ihan outo. Mutta arvomaailmani ja ajattelu on erilaista kuin muilla, positiivisessa mielessä, mutten kuulu kälkättävien ihmisten joukkoon. Muut ovat jotenkin lammasmaisia tai liian motivoituneita kummallisiin asioihin. Joukossa voi olla raskasta, kuin että olisi kaksi.

Kohdallasi se ei taida olla mikään mysteeri, jos ennakkoasenteesikin on noin alentuva ja paremmuudentuntoinen. Aistitaanhan se.

Niin. Kukapa tyhmempien porukassa haluaisi aikaansa viettää. Etsin sivistyneempää ja arvojeni vastaista seuraa.

Miksi etsit arvojesi vastaista seuraa? Eikös se juuri ole tyhmää?

Vierailija kirjoitti:

Minä, mutta en ole koskaan oikein tajunnut mitä teen väärin. Missä tahansa muutaman hengen ei niin tutussa naisseurassa mut jätetään jotenkin oudosti huomiotta. Olen uudessa seurassa ehkä vähän hiljainen, mutta olen silti ystävällinen, huomioin ja olen tilannetajuinen. En ole tosikko enkä päälle kälättäjä. Silti mua kohdellaan eri tavalla kuin muita paikalla olijoita. Esim. kaverini järjestämässä tapaamisessa jossa oli neljä ennestään toisiaan tuntematonta naista itseni mukaanlukien, näistä kolmesta muusta naisesta kaksi halasi lopuksi kaikkia muita paitsi minua, vaikka he eivät näyttäneet bondanneen yhtään enempää. Jossain naisseurassa testasimme päänahan hierojaa, tai muut testasivat, hieroja vaan ojennettiin aina ohitseni jollekin muulle, ja sitten vaan siirryttiin muuhun aiheeseen ja jäin hölmönä hymyilemään. Samanlaisia tilanteita on vaikka kuinka, kaikilta muilta kysytään jotain paitsi minulta, saatetaan konkreettisesti käänrää

Samaa olen huomannut minäkin. Koulussa olin pallottelemassa palloa yhdessä ryhmässä. Tai oikeastaan vaan seisoin ringissä kun kukaan ei syötellyt mulle. 

Tai kaikki muut hyvästellään ja pohditaan koska tavataan seuraavan kerran. Itse olen ilmaa. Esimerkkejä on monta. 

Minä itse, mutta kykenen kyllä sulautumaan ja maskaamaan!

En ole edes mitenkään erikoinen, olen vaan vähän kaikkea enkä joko/tai. Tuntuu, että iso osa naisista (ja ehkä ihmisistä ylipäätään?) on aika ykspuolisia ihmisiä. Vaikea löytää monipuolisia naisia joilla ei olisi kovin lokeroitua se oleminen ja elämä.