Lue keskustelun säännöt.
Ero ekasta lyönnistä?
20.03.2007 |
En ole pitänyt miestäni väkivaltaisena, mutta eilen hän löi mua riidan yhteydessä avokämmenellä niin kovaa poskelle, että horjahdin ja löin pääni seinään. Lyönnin jälkeen hän lähti ulos ja palatessaan pyysi anteeksi, mutta toisaalta syyllisti muakin riidasta. Olemme riidelleet viime aikoina paljon, sillä taloutemme on tiukilla. Lapsia on kaksi ja mies on hyvä isä.
Olen aina ajatellut, että väkivaltaista miestä en katsele, mutta nyt ero tuntuu ylimitoitetulta reaktiolta. Tuleeko aina seuraava lyönti ja sitä seuraava..?
Kommentit (30)
En ole vielä lyönyt miestäni, mutta mieli on tehnyt. Hän on meistä sanavalmiimpi, ahdistelee jatkuvasti verbaalisesti ja haukkumalla minut nurkkaan kunnes omat sanani loppuvat kesken. Usein lähden ulos rauhoittumaan. Voin ymmärtää näitä miehiä, jos te naiset teette samalla lailla miehilleni kuin mieheni tekee minulle. Lyöntiä ei kuitenkaan oikeuta mitään, mutta se joka väittää että (kun kumpikin on selvinpäin) vikaa on VAIN lyöjässä - herää ja ajattele vähän. Käyn itse terapiassa selvittääkseni tunteitani, suosittelen sitä muillekin. Se on nimittäin todella ahdistava tunne, kun haluaisi toista lyödä kun ei muutakaan enää keksi, ja toinen vain huutaa ja haukkuu ja haukkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muksiiko hyvä mies säännöllisesti vaimoaan? Vaikka olisit, kuinka vittumainen et ole tällaista ansainnut. Entä, jos et joskus saakkaan porraskaiteesta kiinni? Herää todellisuuteen!
Lyönti tosin ei ollut kova ja mies itki ja rukoili polvillaan anteeksiantoa. Meillä toinen lapsi oli silloin kuukauden ikäinen ja oltiin valvottu molemmat vauvan kanssa. Muutenkin oli suhteessa ongelmia. Viinalla ei ollut osuutta asiaan. Mies koki minun vittuilleen tosi rankasti vaikka kyseessä oli väärinkäsitys.
Tapahtumasta on nyt yli kaksi vuotta, eikä väkivalta ole toistunut. Suhdetta on koitettu hoitaa ja puhua asioita selviksi.
32:lle väkivaltainen mies voi olla vaikka 10 vuotta lyömättä ennen kuin lyöminen toistuu!
28:lle siis apua, kamalaa
ja sille joka kirjoitti verbaalisesta väkivallasta. Sillä se yleensä alkaa, haukkumisella. Itseäni haukuttiin vuosia ja joskus minä läpsäisin pienellä kämmenelläni miestä. Mies kuitenkin loppujen lopuksi otti ja hakkasi minut, en osannut kuvitellakkaan, että hänestä on siihen!
Perheväkivaltaan olen törmännyt tosi elämässä vain erään sukulaiseni kertomien asioiden kautta. Hän oli naimisissa useita vuosia erittäin väkivaltaisen miehen kanssa. Perheessä oli 2 lasta, jotka näkivät perheväkivaltaa ja tietysti se vaikuttaa heihin vielä aikuisiässäkin.
Jos minua lyödään tässäkään parisuhteessa - joka on hyvä eikä sinne päin vaikuteta oltavan menossa - niin minä lähden ensimmäisestä lyönnistä. Menen todennäköisesti äitini luokse lapsen kanssa ja aloitan erillisen elämän. Ei tuollaisia asioita tietenkään mieti, mutta jotenkin se on vain minulle itsestäänselvää.
Syyllisyys nyt yleensä on suurta silloin kun riitelee puolison kanssa. Sen aikana tai jälkeen. Mutta on joitakin rajoja mitä ei saa ylittää siinäkään. Jos olosi on paha eikä parane niin kyse on enemmän häpeästä ja pelosta, jota suhteesi mieheesi aiheuttaa. Ei syyllisyydestä, koska uhri on aina syytön. On samantekevää nalkutitko ennen lyöntiä tms.
Minä ajattelisin lastani ellen itseäni osaisi. Minä lähtisin pois lapseni takia. Olen varttunut isättömässä perheessä ja lapsuuteni sekä nuoruuteni oli rikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastatkaa nyt joku, itken täällä koneen äärellä. Onneksi pystyin käyttäytymään normaalisti siihen asti, että sain lapset päikkäreille.
Mulla on aina ollut Ehdoton periaate, että mua mies lyö korkeintaan kerran... No, muutaman kerran on ravistellut/huitaissut. ei onneksi rajusti. Mutta raskaana ollessa se riepoi niin kovin.
Ei ollut musta lähtijäksi. Niin ikävä kun miehen temppu olikin, rakkaus tuohon " renttuun" ja idylliin kokonaisesta perheestä oli suurempi vaakakupissa. Edellisestä huitaususta on pian jo vuosi, joten mies todellakin yrittänyt " parantaa" tapansa. Täydellinen luottamus ei ole rakentunut vieläkään uudelleen.
Muakin mies syyllistänyt kovin tapahtuneesta. Voikiesus, ainako kaikki on naisen syytä? Yritä puhua tapahtuneesta vaikka lähimälle ystävällesi. Jaa se jonkun kanssa. Haukkukaa mies oikein kunnolla, Ryve itsesäälissä hetki ja Nouse Ylös. Voimia ja jaksuja. Toivottavasti joku osaa neuvoa paremmin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheväkivalta ei tässä maassa porvoosta ole.
t: entinen uhri, nykyään paremman miehen kanssa liitossa
jos asiasta ei voi puhua, niin lähde. Silloin hän ei nimittäin näe tehneensä väärin, eikä koe tarpeelliseksi oppia virheistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä oli viikko sitten riita, ja MINÄ löin miestäni, sekä raavin... eikä mies jättänyt. Olisko pitänyt? Tää oli eka kerta kun tein noin, seuraavaa ei tasan tarkkaan tule!
Perheterapia ois mun mielestä nyt enemmän kuin paikallaan. Muuten pahoin pelkään, että tuo jatkuu ja pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse hyvin temperamenttinen. Olen heitellyt tavaroita ja olenpa tainnut antaa myös lätärin miehen poskelle. Joten itse olen myös moiseen syyllistynyt ja näin ollen " ymmärrän" miestäni. Kaikilla on omat heikkoutensa...
siksi varmasti olen näin järkyttynyt. Mulle ruumiillinen koskemattomuus on tosi tärkeää. Se, joka kirjoitti perheterapiasta taitaa olla oikeassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteen kertaan, mutta siitä kerrasta on 7 vuotta ja moottorina oli silloin pontikkapullo. Mies puristi kipeästi ranteista ja löi avokämmenellä poskelle, kun en suostunut suukkoa antamaan. Oli vaikea uskoa että nyt se tapahtui minulle. Olen aina ollut hyvin itsenäinen nainen ja seissyt omilla jaloillani, ja mieheni tietää että minua ei määräillä ja komennella enkä siedä mitä vaan.
Minä pakkasin aamulla laukkuni, kissani ja koirani, olin 7. kuulla raskaana. Paikka minne mennä: oma mummola tai vanhemmat. Mies, joka ei omien sanojensa mukaan muistanut mitään, mutta näki kyllä mustelmani, aneli anteeksi ja pyyteli jäämään edes vauvan ristiäisiin asti. Minä suostuin kahdella ehdolla: mies lopettaa kokonaan juomisen (jota ei harrastanut muutenkaan usein, mutta viina muutti käytöksen käsittämättömäksi) ja me mennään terapiaan.
Sanoin että en halua jatkaa, jos minun pitää pelätä miestäni tai sanomisiani enkä suostu antamaan lastakaan tapaamisiin kuin valvotusti. Miehen piti muuttaa tapojaan, minä en suostunyt syylliseksi hänen käytökselleen. Saunakaljaa enempää ei ole ottanut sen jälkeen ja perheterapiassa käytiin aika paljon läpi hänen lapsuuttaan, hänellä oli väkivaltainen ja alistava isä.
Sinun kohdallasi sanoisin, että ei jää yhteen kertaan. Lyönti oli sangen kova, kun löit pääsi seinään. Olisit voinut murskata kallosi huonommalla tuurilla. Sinuna pakkaisin kamani ja ottaisin tilapäisenkin asumuseron. Kun sanat loppuu kesken, nyrkit alkaa laulaa. Jos ottaa kalloon, ihminen voi painua ovesta ulos rauhoittumaan, ei käydä kimppuun. Sinun miehesi ei muutu pelkällä anteeksipyynnöllä, siihen tarvitaan tekoja, kuten esim. lyömätön linja-terapia. Jos hän ei katso sitä tarvitsevansa, voit olla varma että lyönnit toistuu ja koventuu entisestään, kunnes kenties kuolinkellojasi soitellaan. Hautuumaalla on sitten se viimeinen anteeksipyyntö. Turha.
Väkivalta ei kuulu lasten elämään. Mieti asiaa heidän kannaltaan. Väkivalta pelottaa lapsia, kodin kireä ilmapiiri ei tee hyvää henkiselle kehitykselle. Ei isän läsnäolo tee lapsista sinällään jotenkin parempia ihmisiä. Vain turvallinen kasvuympäristö antaa oikeat eväät lapselle. Ei sinun kuulu hipsutella ja ottaa tästä syytä niskoillesi. Ihminen suuttuu ja saattaa sanoa pahastikin toiselle, ei se oikeuta lyömään. Miehessäsi on vikaa, kun ei kestä sanomista eikä osaa puolustaa itseään kuin nyrkein.
ja ei jääne yhteen kertaan, ellet HETI mene perheterapiaan tms, ja sittenkään takuita ei ole!
http: // www. naistenlinja. com/Opas_laheisille. pdf
Hän on nyt siirtynyt viivan toiselle puolelle - siis hyväksyttävän käyttäytymisen. En usko, että viivan entiselle puolelle on paluuta ellei asiaa käsitellä kunnolla. Miten te nyt lapsillennekaan voitte opettaa, että riitoja ei selvitellä nyrkein?
Miehesi ei taida enää kunnioittaa sinua. Hän ei osaa hillitä itseään. Hänen pitää oppia hillitsemään, jos aikoo olla perheenisä.
samaa mieltä kanssasi.
jos mies myöntää heti olleensa väärässä ja on valmis ottamaan vastuun tekemästään, toivoa on. Jos mies taas syyttää uhria tekemästään, taitaa olla paska jätkä. abuser ja parempi hankkiutua eroon ennen kuin käy niin kuin usein käy, nainen löytyy kuolleena
Ette ollenkaan usko ihmisen kykyyn muuttua ja haluun muuttua!
Mä olen sitä mieltä että ihminen pystyy olemaan lyömättä ensimmäisen lyönnin jälkeen, jos tekee sen eteen töitä ja haluaa muuttua! Minusta te tässä aliarvioitte ihmistä yleensä!
olen todella pahoillani, etä sinun kaltaisia ihmisiä on, toivottavasti et päädy kuolleena lattialle kun lennät sen kaiteen yli :(