Onko lapsella normaalia uhmaa vai onko lapsi nepsy tms?

En nyt kaipaa tässä huonoksi vanhemmaksi haukkumista, vaan todella yritämme ymmärtää lastamme ja teemme vanhempina kaikkemme lapsemme eteen.

4 v lapsella on ollut uhmaa 2 v iästä alkaen. Uhma on mennyt kausittain: välillä sitä on ja välillä ei. Lisäksi lapsi on luonteeltaan hyvin voimakastahtoinen ja temperamenttinen. Herkästi tulee itku, kun kielletään eikä anneta periksi (emme ole mitään kaverivanhempia, vaan meillä on rajat). Lapsella on vaikeuksia tyynnytellä omia tunteitaan, äidin lohdutuksella rauhoittuu parhaiten. Ei kuitenkaan lyö tms, mitä jotkut lapset tekevät. Lapsi on mielestämme välillä motorisesti levoton, kaipaa paljon liikuntaa ja tekemistä. Ei ole koskaan ollut mikään yksityiskohtien näpertelijä, mielenkiinto menee melko nopeasti. Kirjojen parissa tosin viihtyy kauan.

Lapselle ei kieltotilanteissa riitä sana ei, vaan tarvitsee perusteluja kielloille. Testaa kovasti päiväkodin aikuisia ja päiväkodin rajoja. Kotona haastaa eniten isäänsä ja isällä menee usein hermo lapsen kanssa. Lapsi ei ole koskaan ollut mitenkään hyvä nukkumaan päiväunia, päiväunet jäivät pois 2,5 v iässä, yöt nukkuu sikeästi. Ruoan suhteen on hyvin valikoiva, suurinta osaa ruoista ei suostu maistamaan. Yhtenä päivänä saattaa mukisematta syödä kasvissosekeittoa ja seuraavana päivänä ei suostu syömään lainkaan. Lapsella on lyhyt pinna: jos heti joku asia ei onnistu, niin lyö hanskat tiskiin. Usein sanoo, miten ei osaa pukea itse esim. ulkovaatteita, vaikka lapsi oikeasti osaa.

Lapsella on ikäisekseen todella kehittynyt puhe, ilmaisee itseään sanallisesti hyvin. Lapsesta on päiväkodissakin sanottu, että lapsi on selvästi älykäs, mutta kovapäinen. Lapsen kanssa ollaan paljon, leikitään, luetaan ja ulkoillaan joka päivä. Me vanhemmat aletaan olla todella väsyneitä tähän jatkuvaan kiukutteluun. Onko tämä normaalia uhmaa joka menee ohi vai onko lapsemme nepsy tms?