Olin ystävän luona ja sain paniikkikohtauksen. Onko aika katkaista ihmissuhde?

Varmasti itsestäänselvää mutta koska kyse on pitkäaikaisesta ystävästä niin tämä tuntuu vaikealta ja surulliselta. Silti oikealta. Meitä ei yhdistä oikein mikään enää paitsi menneisyys ja muutenkin minä koen itseni hänen seurassaan pieneksi. Joudun alentumaan, kroppa kiristyy,  puheentuotto on vaikeaa, koen ettei minua kohdata sellaisena kuin olen ja joudun jotenkin hassulla tavalla olemaan hyvin itsetietoinen kaikesta mitä sanon, teen tai liikun. 

Tunnen itseni vieraaksi hänen elämässään ja joskus jopa hyväksikäytetyksi. On outo olo koko ajan mutta pieniä hyviä hetkiä myös jolloin unohdan hetkeksi kaiken sen raskaan mitä koen. 

Viimeksi ollessani hänen luonaan yötä en kyennyt nukkumaan. Oli vahva tunne etten kuulunut sinne ja olisin halunnut vaikka jo siltä istumalta yöllä lähteä. Sain lievän paniikkikohtauksen, itkin ja paino rinnassa tuntui suurelta. En tätä tietenkään tehnyt näkyvästi enkä kertonut aamulla asiasta. En halunnut kertoa koska hänellä oli tärkeä päivä tulossa. Sinä yönä tein päätöksen että tämä on tullut nyt tiensä päähän. 

Silti epäröin hieman, en voi enää jatkaa. Taaa tuli rintakehälle ahdas olo kun edes mietin. En tiedä kuinka tämä ystäväsuhde päätetään? Hän voi olla aika kostonhimoinen tai muuten ilkeä jos haluaa. Siksi toivoisin voivani tehdä tämän kohteliaasti. Toisaalta myös rakastan häntä kaikesta huolimatta joten siksikin tahdon olla hienotunteinen.