Onko kryptiselle ja eteeriselle päiväunirunoudelle kysyntää?
Hei!
Olen päättänyt panostaa runouteen yhtenä harrastuksena ja kysyisinkin että onko unenomaisille päiväunirunoille kysyntää nykyaikana? Onko in vai out "muodista"? Oma tuotantoni on vapaamittaista päiväunien omaista, tiivistä runoutta.
Kommentit (20)
On onpa hienoa, tee runoja vaan :)! Julkaise.
Oi, mikä otsikko...Ah!
Toivottavasti ei ole mikään muotijuttu, koska sellaiset eivät ole hyvä.
Pitää olla klassikko, jotta voi arvostaa kunnolla.
Oi jos oisin silli
Voisin viheltää kuin pilli
Laita joku runosi esimerkiksi, niin pääsee paremmin kärryille sun tyylilajistasi.
Hiljaa, kuin sudenkorennon huokaus,
laskeudun haaveiden huoneeseen,
missä eilen puhuin tähdille latinaksi
ja itkin, koska banaani oli kaunis.
Kävelin unessa pellavansinisessä viitassa,
jonka olin ommellut villahousuistani
symboli puhtaudesta.
Olin kentauri. Olin sateenkaari.
Olin kahvinkeitin, joka kyynelöi espressoa
ja kysyi: "Mikä on tarkoitukseni, ihmiseni?"
Vastasin: "Älä kysele, vaan tunne."
Maailma oli vauvavaahdon värinen,
ja silmäni loistivat kuin märät viinirypäleet.
Rakastin kaikkea erityisesti kiviä.
Ne eivät tuomitse. Ne vain ovat.
Lopuksi heräsin ei vuoteessa, vaan
metaforan sylissä,
kietoutuneena sanoihini kuin villasukkaan,
jonka kudoin ajatuksistani.
Aloittaja on järjissään ja saisi laittaa parhaimman runonsa tänne valoksi?
Vierailija kirjoitti:
Hiljaa, kuin sudenkorennon huokaus,
laskeudun haaveiden huoneeseen,
missä eilen puhuin tähdille latinaksi
ja itkin, koska banaani oli kaunis.
Kävelin unessa pellavansinisessä viitassa,
jonka olin ommellut villahousuistani
symboli puhtaudesta.
Olin kentauri. Olin sateenkaari.
Olin kahvinkeitin, joka kyynelöi espressoa
ja kysyi: "Mikä on tarkoitukseni, ihmiseni?"
Vastasin: "Älä kysele, vaan tunne."
Maailma oli vauvavaahdon värinen,
ja silmäni loistivat kuin märät viinirypäleet.
Rakastin kaikkea erityisesti kiviä.
Ne eivät tuomitse. Ne vain ovat.
Lopuksi heräsin ei vuoteessa, vaan
metaforan sylissä,
kietoutuneena sanoihini kuin villasukkaan,
jonka kudoin ajatuksistani.
Ei ollut minun runoni. Joku trollaa huolella.
Vierailija kirjoitti:
Oi, mikä otsikko...Ah!
Toivottavasti ei ole mikään muotijuttu, koska sellaiset eivät ole hyvä.
Pitää olla klassikko, jotta voi arvostaa kunnolla.
Alapeukuttaja ei tiedä kirjallisuudesta mitään. "Yllätys" tällä palstalla...
Vierailija kirjoitti:
Tommi Taberman ne jo teki.
Tommy🙄
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on järjissään ja saisi laittaa parhaimman runonsa tänne valoksi?
Lannistuneina kuin kissat viimeisellä elämällään
Hylkeen nahkamme revennyt kymmeniksi riekaleiksi
Kamalat kaanonimme
Kompostoituvat uudeksi mullaksi kasvaville iduille
Ylös, kutsumus ja uusia murheita pystypäin
Vierailija kirjoitti:
Hiljaa, kuin sudenkorennon huokaus,
laskeudun haaveiden huoneeseen,
missä eilen puhuin tähdille latinaksi
ja itkin, koska banaani oli kaunis.
Kävelin unessa pellavansinisessä viitassa,
jonka olin ommellut villahousuistani
symboli puhtaudesta.
Olin kentauri. Olin sateenkaari.
Olin kahvinkeitin, joka kyynelöi espressoa
ja kysyi: "Mikä on tarkoitukseni, ihmiseni?"
Vastasin: "Älä kysele, vaan tunne."
Maailma oli vauvavaahdon värinen,
ja silmäni loistivat kuin märät viinirypäleet.
Rakastin kaikkea erityisesti kiviä.
Ne eivät tuomitse. Ne vain ovat.
Lopuksi heräsin ei vuoteessa, vaan
metaforan sylissä,
kietoutuneena sanoihini kuin villasukkaan,
jonka kudoin ajatuksistani.
TODELLA UPEAA!!!Kiitoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljaa, kuin sudenkorennon huokaus,
laskeudun haaveiden huoneeseen,
missä eilen puhuin tähdille latinaksi
ja itkin, koska banaani oli kaunis.
Kävelin unessa pellavansinisessä viitassa,
jonka olin ommellut villahousuistani
symboli puhtaudesta.
Olin kentauri. Olin sateenkaari.
Olin kahvinkeitin, joka kyynelöi espressoa
ja kysyi: "Mikä on tarkoitukseni, ihmiseni?"
Vastasin: "Älä kysele, vaan tunne."
Maailma oli vauvavaahdon värinen,
ja silmäni loistivat kuin märät viinirypäleet.
Rakastin kaikkea erityisesti kiviä.
Ne eivät tuomitse. Ne vain ovat.
Lopuksi heräsin ei vuoteessa, vaan
metaforan sylissä,
kietoutuneena sanoihini kuin villasukkaan,
jonka kudoin ajatuksistani.
Mutta on hyvinkin kryptinen, eteerinen ja upealla tavalla nivoutuu ihmisen arkeen. Tätä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on järjissään ja saisi laittaa parhaimman runonsa tänne valoksi?
Lannistuneina kuin kissat viimeisellä elämällään
Hylkeen nahkamme revennyt kymmeniksi riekaleiksi
Kamalat kaanonimme
Kompostoituvat uudeksi mullaksi kasvaville iduille
Ylös, kutsumus ja uusia murheita pystypäin
Tämäkin on hieno- täällähän on lahjakasta porukkaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommi Taberman ne jo teki.
Tommy🙄
Y. Siinä sinulle Y
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljaa, kuin sudenkorennon huokaus,
laskeudun haaveiden huoneeseen,
missä eilen puhuin tähdille latinaksi
ja itkin, koska banaani oli kaunis.
Kävelin unessa pellavansinisessä viitassa,
jonka olin ommellut villahousuistani
symboli puhtaudesta.
Olin kentauri. Olin sateenkaari.
Olin kahvinkeitin, joka kyynelöi espressoa
ja kysyi: "Mikä on tarkoitukseni, ihmiseni?"
Vastasin: "Älä kysele, vaan tunne."
Maailma oli vauvavaahdon värinen,
ja silmäni loistivat kuin märät viinirypäleet.
Rakastin kaikkea erityisesti kiviä.
Ne eivät tuomitse. Ne vain ovat.
Lopuksi heräsin ei vuoteessa, vaan
metaforan sylissä,
kietoutuneena sanoihini kuin villasukkaan,
jonka kudoin ajatuksistani.
Toi on tekoälyn luoma runo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on järjissään ja saisi laittaa parhaimman runonsa tänne valoksi?
Lannistuneina kuin kissat viimeisellä elämällään
Hylkeen nahkamme revennyt kymmeniksi riekaleiksi
Kamalat kaanonimme
Kompostoituvat uudeksi mullaksi kasvaville iduille
Ylös, kutsumus ja uusia murheita pystypäin
Tämäkin on hieno- täällähän on lahjakasta porukkaa!!!
Ainut ero on siinä että toi pitkä on tekoälyn luoma.
Tommi Taberman ne jo teki.