Voisiko siten tulla onnellisemmaksi että tavallaan luovuttaa ja alkaa elää tavallisen kansalaisen elämää?

Suurin osa menee tuon ohjelman mukaisesti viikosta ja vuodesta toiseen. Ne lienee nuoria sieluja, kun eivät pysähdy pohtimaan syvällisiä.

Et sinä pysty tavalliseksi kansalaiseksi. Olet liian alhainen, et pysty kiipeämään taviksen tasolle.

Eikö tuo sinun paremmuuden- ja ylemmyydentunteesi suhteessa muihin ihmisiin tuo sinulle onnellisuutta..?

Siis tavis arkielämä itsessään on ihan ok. Mutta nuo tempparit ja salkkarit voi jättää väliin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo sinun paremmuuden- ja ylemmyydentunteesi suhteessa muihin ihmisiin tuo sinulle onnellisuutta..?

Paraskin puhuja..

Tee arjesta itsellesi mieluista. Kun onnellisia ihmisiä on haastateltu, heidän onnenlähteensa on olleet aika arkisia juttuja, mutta sellaisia, millä on heille suuri merkitys. Se voi olla vaikka kiva harrastus, hyvä ruoka, lemmikin kanssa leikkiminen.

Ulkoinen tekeminen ei kerro sisäisyydestä ja osa tavallisesta elämästä antaa vapautta. Esimerkiksi työ ja siitä saatu palkka tuovat mukanaan valinnan mahdollisuuksia.

Loppujen lopuksi se kenen kanssa leipoo mokkapalat ja käy ruokaostoksilla sekä harrastaa sarjamaratoneja, ratkaisee kokeeko ns. tavallisen elämän onnelliseksi ja merkitykselliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo sinun paremmuuden- ja ylemmyydentunteesi suhteessa muihin ihmisiin tuo sinulle onnellisuutta..?

Mikä ap:n jutussa oli mielestäsi ylemmyydentuntoista?

Kyllä.

Hyi helvetti! Noin paljon tv:n katsomista ja roskaruoan syöntiä.

Ajattelen samoin. Nykyään en esim. katso TV:tä ollenkaan eikä tulisi mieleenkään mennä RAXiin. Tai pakettimatkalle. Voi kun osaisikin nauttia tuollaisesta, eikä yrittäisi pelastaa maailmaa.

En usko. Se vaatisi melkein kaiken kerääntyneen tiedon aktiivista unohtamista ja persoonan muutosta, mikä lienee vielä edellistäkin vaikeampaa. 

Mutta sen ymmärtäminen, että muiden ihmisten mielipiteistä ei kannata ottaa nokkiinsa, eikä varsinkaan ajautua sanasotaan auttaa kyllä mielenrauhan saavuttamisessa. 

Äänekkäimmät julistajat useimmiten toistavat samoja aiemmin kuultuja fraaseja ilman omaa ajatusta kuin papukaijat silmät palaan. Näiden kanssa ei voi ikinä saada mitään keskustelua aikaan. Kannattaa vain välttää. 

Miten nyt elät, kun koet poikkeavasi ihan kaikista muista? 

Oletus: muiden elättämänä?

Elän tavallisen kansan elämää,ja v i t u t t a a  koko ajan...olisinpa miljonääri,voisi elää "lännen malliin"..

Tarkoitatko että odottaa, että raha tulee seinästä ja sähkö töpselistä?

Omanlaistaan elämää. Arvostelematta muita ihmisiä. 

Kaupassa käyn. Ruokaa syön. Matkustelen. Telkkariakin katselen.

En ihan AP:n mallin mukaisesti, mutta kun asiaa oikein pilkkoo pienimpiin palasiin niin juuri noitahan me kaikki teemme. Tee sitä vaan itsellesi sopivalla ja mieluisalla tavalla. Jos ei paalu riitä, joudut priorisoimaan, ja miettimään miten sitä rahaa voisi tienata lisää. Tervetuloa aikuisuuteen!

Mulla duuni on sellaista reaaliterapiaa ( teho-osastolla), että koen ihan tarpeeksi yrittäneeni vaikuttaa parantavasti asioihin. Sitten se oma elämä on aika pieniä juttuja, joista ilo irtoaa tyyliin metsäkävely, uinti tai lapseni tai ystävän ystävällinen sana. 

Suomi on hankalassa paikassa ilmaston suhteen, että jossakin on pakko olla suojassa talvikaudella. Jos siis haluaa oleilla Suomessa, sillä parkkiintuneinkin tyyppi kaipaa joskus lämmintä yösijaa kovilla pakkasilla. Siksi siitä tavallisuudesta eli ihmisyydestä ei täysin pääse eroon, koska keholla on usein eri tarpeet kuin mitä mielessään ajattelisi tai toivoisi.

Joskus voi luovuttaa siksi ajaksi, että käy läpi mikä siinä kaikessa tavallisuudessa tuntuu niin vastenmieliseltä. Kun ihminen tuntee "vihollisensa" hän löytää silloin myös tien siihen, mitä itse haluaa. Pääasia, ettei jää sellaiseen mikä ei vaikuta hyvältä ja aiheuttaa ongelmia omassa elämässä. 

Tavallisuuskin on aika epämääräinen käsite. Jos kysyt joltakin maailmankuululta artistita, joka matkustaa ympäriinsä viettämättä samanlaista elämää kuin suuri osa ihmisistä, hän voi yhtä lailla kokea ahdistavaksi,että aina tätä samaa matkustamista ja esiintymistä ja haluaisin vain löhötä nojatuolissa katsomassa jotakin typerää tv-sarjaa edes yhden illan (esimerkki oikeasta ihmiselämästä).

Se, mitä haluaa elämältä tulee elämällä ja rohkeudella. Iän myötä tarpeet muuttuvat ja mikä ennen oli kivaa on vanhemmiten tosi tylsää.Se merkittävin, mitä meissä on, löytyy sisikunnastamme. Rehellisyys, aitous, viisaus syntyy vain olemalla oma itsensä ja sietämällä vaikeuksia. Niistä oppii, mitä haluaa elämältään. Luovuttaa ei kannata koskaan, mutta tyhmäkään ei tarvitse olla. Asiat eivät yleensä ole mustavalkoisia.