Poika haukkui minua ihan kamalilla sanoilla ja aloin itkemään
Ja huusi päälle, että mitä sitten, kun mä puhun vain totta...
Minun on vaikea antaa anteeksi ja päästä yli, vaikka hän tuli äsken pyytämään anteeksi ja kertoi ettei tarkoittanut. Mulle ei ole kukaan koskaan aukonut päätä kuin nyt oma lapseni enkä ole tottunut tuollaiseen kielenkäyttöön -meillä kun kukaan ei puhu toisille tuolla tavalla.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Olisi ehkä pitänyt jättää ne lapset tekemättä, sinua ei voi auttaa tässä asiassa.
Ei noin voi ajatella! Ne pitää tehdä, koska muutkin tekevät!
Vierailija kirjoitti:
Hän pyysi sentään anteeksi. Se on tärkeää. Halaus 💛
Eikä ole! Noin kun kasvattaa niin pieleen menee! Tulee niitä (nimeen omaan) miehiä, jotka luulevat että yksi sana riittää! Tekojen on tultava! Minä Ap:n tilanteessa en veisi viikkoon lasta mihinkään, enkä huolisi ketään kavereita meille koska ,,olen niin hävettävä,,
Sitten voitaisiin puhua siitä, mitä tapahtuu seuraavalla kerralla, kun sammakoita putoaa suusta!
Olkaa järkeviä, vamhemmat!
Mua on yksi lapsistani yrittänyt kerran haukkua. Aloin nauramaan päin naamaa eikä hän yrittänyt enää uudelleen.
Mene terapiaan, jos tuollaisesta pillahdat itkuun. Ei ole normaalia aikuisen toimintaa.
Kyllähän se saa tuntua pahalta ja itkettää. Positiivista, että hän pyysi anteeksi.
Tsemppiä,ei vanhemmuus aina helppoa ole.
Aloit itkemään? Mä oisin ottanu niskaperse otteen ja nakannu pihalle koko kakaran. Noin ei omalle äidille puhuta. Ikinä. Joku kuri se olla pitää.