****SYYSKEIJUT VIIKKO 12***

Muistatko vielä, millaista on pitää sylissä lasta, jolla on takanaan puoli päivää elämää ja loput edessäpäin?



Kaikkea hyvää odotukseen, toivottavasti kaikki menee hyvln.

Pieni ikäero ei ole ongelma, haaste se voi joskus olla. Mutta haasteitahan me elämässämme kaipaammekin.



Lämpimin ajatuksin; Suursukeltaja

Minäkin pikaisesti onnittelen minjuskaa! Vähän on kateutta ilmassa myös täällä.. Mielestäni saatte juuri passelilla ikäerolla lapet. Meillä esikon ja keskimmäisen ikäero on 1v 2kk ja oikein hyvä on. Täytyy, että keskimmäinen oli oikein helppo vauva. Mutta esikoisella ei ollut mustasukkaisuutta jne. Nyt ovat veljekset kuin paita ja peppu.



Tsemppihalit Piias ja Hönttä.



Meillä sairastelu jatkuu. Leevillä toinen korvatulehdus putkeen(niinkuin isoveljilläänkin). Ja ihottumaa. Ja ruoka ei maistu. Ja paino tulee alas. Ja mitä vielä.. Ei tähän nyt oikeen vauvaa jaksaiskaan, vaikka mieli tekis.



Ainoa asia mikä piristää on oma laihdukseni. 2,5 viikossa paino tippunut 5,1kg. Huomenna kait paino alkaakin jo pitkästä aikaa vitosella :)



Mies tuli töistä, tää mamma pääsee lenkille.



Paremmalla ajalla taas lisää



Andoliniska

Höntälle voimahali myös!



Tosiaan, tänään oli hulinaa. Ja jos yksi asia menee mönkään, menee monta muutakin samaan laskuun! Aamulla piti jouduttautua lääkäriin Ilonan korvakontrolliin. Kaiken muun kiireen keskellä Ilona teki valtavat kakat ilmakylvyn aikana olkkarin lattialle, onneksi ei mennyt matolle. Selvittiin lääkäriin, myöhässä tosin, mutta niin oli lääkärikin. Odoteltiin puol tuntia ja vastaanotolla meni sitten vain pari minsaa, korvat kunnossa. Hampaasta johtui siis korvan " tulehdus" .



Terveyskeskuksen parkkipaikalla neiti 2v8kk " mie ite" -tyyliin halusi mennä raput alas. Kunnes ote lipesi ja neiti kieri loput! Onneksi oli pipo ja paksu takki ja kylki edellä, ettei sentäs pää. No oispa ollut apu lähellä, kun juuri ajoi ambulanssikin pihaan! Selvittiin säikähdyksellä.



Tyttö tais saaha jonkin sortin " aivotärähdyksen" , sillä perhekerhoon mentyämme vimmaus vasta alkoi. Ei istunut alkuhartaudessa hetkeäkään, kiipeili tuolipinoissa, juoksi pitkin poikin ja juuri kun aloin Ilonaa imettämään, kaivoi nenästään valtavan määrän räkää ja meinasi työntää suuhunsa. Eikä mulla nenäliinaa missään ja arvatkaapa oliko jo hiki tässä vaiheessa. Onneksi ihana työharjoittelija (nuori poika, joka jaksaa touhuta lapsien kanssa) pelasti tilanteen ja meni sivummalle tytön kanssa leikkimään.



Ilona oli väsynyt, muttei meinannut rauhottua liinaan millään, joten kahvi jäähtyi kylmäksi ja mikä HIKI! Kahvin jälkeen me äidit hieroimme ringissä toistemme hartioita ym. Hetki meni hyvin, kunnes esikko nöksähti jostain ja alkoi marista kotiinlähdöstä. No, lähdettiin sitten kun muutkin ja esikko vielä kaatui pihamaalla.



Kaiken huippu: ajoin auton pihaan ja vilkaisin taustapeilistä tukkaani. SE OLI AIVAN PYSTYSSÄ! Onhan se muulloinkin, kun suht lyhyt on, mutta ei sen todellakaan pitänyt olla niin pystyssä. Päähieronnasta se johtui, mutta enpä tajunnut. Eikä kukaan sanonut. *tööööööt* :D



Et semmoista tänään. Olen hieman väsynyt ja voipunut ;)



VIERASTAMINEN: Eilen vietiin lapset mummolaan Prisman reissun ajaksi, Ilonakin jäi siis. Olipa hassua mennä miehen kans jonnekin ilman yhtäkään lasta. Oltiin poissa noin tunti ja kun mentiin takasin, Ilona huusi täyttä kurkkua. Oli huutanut koko ajan, vierastanut mummon miestä ja lopuksi jo mummoakin! Reppana.



Tjaahas, lopettelisinko? Viikon jatkoa, oli pakko käydä purkaantumassa! -piias-

ja kiitos kaikille toivotuksista!! Piti kyllä vielä tänä aamuna tehdä toinen testi, oli niin epäuskoinen olo :) totta se on, edelleen positiivinen.



Asioita on kovasti ajatuksissa pyöritetty ja täytyy myöntää että jossain sydämen sopukassa olen hirmuisen onnellinen tästä ekstrabonuksesta jonka elämä toi eteen. Kun vaan kaikki menis loppuun saakka hyvin...parin viikon päästä täytyy ottaa uusinta yhteys neuvolaan, varataan varhaisraskauden ultra niin tiedetään sit raskauden todellinen kesto. Vaikka kyllähän me miehen kanssa muistetaan millon se todennäköisesti on alkunsa saanut *punastuu*, tuli kopistetua niitä peittoja pariinkin kertaan kun isommat lapset oli vaarilassa hoidossa sillon kierron 28päivänä (mitä tästä siis opimme, ei enää yökyläilyä ;)



Eli siitä karkeasti laskettuna olis h-hetki jossain 25.11 kiepeillä.



M

Minjuskalle isosti onnea! Mie tulin eilen kurkkaamaan illalla keijujen kulumisia ja näin kirjoituksesi. Oli lopetettava lukeminen siihen paikkaan, kun ensimmäinen reaktio oli hurja ilo ja sitten tuli tippa linssiin, kateudesta... Mie niin kovasti haluaisin vauvaa, mutta mies ei... Älä huoli huomisesta, niinkuin itsekin kirjoitit, kyllä niillä asioilla on tapana jotenkin lutviutua.



Piias ja hönttä, tsemppihalitukset molemmille.



Me käytiin maanantaina neuvolassa, Lukan tuoreet mitat ovat 70,5cm ja 9kg. Iso mies jo :). Viime viikolla sai kaksi hammastakin jo ja niitä ollaankin sitten teroiteltu tissiin urakalla, auts! Iso hymy vaan päälle, kun äiti kiljaisee tuskasta... Meidän pikkumies oppi vasta toissapäivänä kierähtämään mahalta takas selälleen ja on alkanut pyöriä akselinsa ympärillä viltillä, nyt on parina iltana kovasti alkanut nostella peppua ylös, veikkaisin, ettei kauaa mene, kun jo ryömii. Terveinä ollaan pysytty, kaikki taudit näyttäisi kiertävän meidän perheen ja hyvä niin.



Kävin eilen kampaajalla hakemassa piristystä tähän harmaasen arkeen, ja blondattiin tätä päätä, tai siis yritettiin, nämä kun oli ihan tummat aikaisemmin. Värihuuhtelulla saatiin sellaiset punertavan ruskeat, jätettiin se pohjaksi ja sitten otettiin siihen vaaleita raitoja. Ihan kiva, mies ja esikko tykkäävät kovasti :D



Jahas, se on mentävä viemään esikko kouluun taasen. Aurinkoista tätä päivää kaikille!



Niina ja Luka

*voimahalaus* kummallekin!!! Oli tarkoitus laittaajo aiemmassa viestissä, mutta vaari (eli isäni) keskeytti kirjoittamisen.



Minjuska ja Iina 6kk

halaus minultakin...

Ihanaa Minjuska!! Voi vitsi, ei oikein tiedä mitä sanoa =))) Onnea kovasti! Minulla on ekan ja tokan välissä ikäeroa noin 1 1/2 vuotta ja tokan ja kolmosen välissä sama. Toka oli koliikkihuutaja ekan vuoden ja silti tähän päivään ollaan jotenkin kummasti selvitty! Sekun menee niin että sitä vaan elää sitä hetkeä mikä on, vaikka se kuinka ajateltuna hirvittää ja jälkikäteen mietti että huh. Mutta nyt on lapsista toisilleen hurjasti seuraa ja meillä on aina seuraa lapsista toisilleen.



Itsellä tuli tänään 30 mittariin ja se sekä ajatus siitä että meidän lapsiluku on todellakin nyt täysi on tässä muutaman päivän ajan aiheuttanut ihmeellistä surua ja " paniikkia" , kriisiä siis =) Kauheaa surutyötä siis teen koko ajan sen suhteen etten enää ikinä tee plussatestiä ja käy neuvolassa itse ja maha ei kasva, en tunne enää liikkeitä ja voi kamala, nyt ne kyynelhanat aukesi =( onneksi lapset tuossa tuijottaa bambia =) äiti kun liikuttui jo aamulla itkuun kun he lauloi ja eilen toivat jo kukkia isot tytöt ja miehelle olen vollannut tätä kriisiä... työkuviotkin on niin syvältä että ahdistaa ajatus siitäkin, vaikka tarkoitushan tässä on vielä pari vuotta kotona viettää =) mutta kun alkaa ahdistaa niin sitten täytyy ahdistua kaikesta mahdollisesta (kuten ettei paino putoa, ulkoiluhousut kiristää, otsasta löytyi ryppyjä, mies antoi lahjaaksi kalliin puhelimen kun pitäisi kivituhkaakin ostaa jne jne =))



no joo, se siitä.



Piias tsemppiä, tietäisitpä mitä kaikkea minun 3v poikani keksii tehdä ja kaikki samana päivänä. Lopulta olen niin puhki välillä että soitan äitille ja itkeä vollotan ja hän vaan nauraa pojan tempuille, jotka on oikeasti huvittavia, mutta kun niitä tulee jatkuvasti tämän kaiken muun keskellä niin EI VAAN JAKSA. (kuten silputtua mittanauhaa, revittyjä tapetteja, hävinnyttä jauhelihaa, kyllä tosiaan, se löytyi sitten keittiön pöydän alta muovi pisteltynä sormella täyteen reikiä, väritettyjä tärkeitä papereita ja mitäs vielä). TÄmä on niin hektistä ja välillä ottaa aivoon niin. Eilen sitten lapsille sanoinkin illalla että olen niin väsynyt jatkuvaan huutoon että aina kun haluan että jotain tapahtuu joudun korottamaan ääntäni ja minä en suostu siihen enää ja aion lopettaa huutamisen. lapset hiljeni, mutta katsotaan kauanko äiti jaksaa olla huutamatta =)



ja Hönttä pahoittelut!!!



no niin, pihlan kutsu alkaa jo särkeä korvia =) tyttö on keksinyt kimakan sävyn ääneensä!



Minjuska vielä, älä huoli turhaan huomisesta, se menee kuten sen pitääkin ja meitä nelilapsisia perheitä on olemassa, ja homma hoituu kyllä. Joskus jotenkuten, joskus paremmin. Ne on niin aarteita ne lapset kaikki ja sullakin on jo toi 7v, josta on hirmusti apua pienessä vahtimisessa ynm. Ainakin minun kohta 7v on tosi apu ja tuo 5v typykkä se vasta onkin, tykkää vauvasta niin että toimii välillä kun ihmisen ajatus ja on jo vauvan tykönä kun näkee että minä esm laitan ruokaa enkä heti ehdi.



No niin mentävä!!! Kohta tulee kakuttelijoitakin =)



terkuin tuisku ja pihla 6kk isosiskot kohta 7v, 5v ja veli 3v

Anteeksi, mutta muakin nauratti tosissaan nuo sinun 3v pojan kepposet. :D

Mutta sinua lohduttaakseni, löysin yhden kivan runon rimpsun. Joten et liene tilanteessasi aivan yksin.

Ole hyvä:



Tihutöitä;

Siihen ei tarvita kuin sekunti. Äiti vastaa puhelimeen tai laittaa pesukoneen pyörimään.

Sokeripussi on pudonnut lattialle. Sokeria menee kynsien alle ja silmiin ja korviin. Se kutittaa ja pistelee.

Vahakankaasta on leikattu palanen. Tai omasta tukasta. Tai yöpaidasta.

On sytytetty kynttilä. Ainakin yritetty.

On heitetty kananmuna lattialle. Ja toinen. Ja koko kenno. Nyhdetty kukka irti ruukusta ja piirretty omakuva tussilla seinään. Tönäisty mehukannu nurin. Kaadettu karkkivarasto pöydälle ja tungettu suu täyteen.

Väännetty hellan levy kuutoselle, tyhjä tiskikone pyörimään, ja radio täysille.

Leikki-ikäinen tutkimusmatkailija vauhdissa!





Meilläkin on tälläistä, lohduttelee Suursukeltaja

Tuisku puki sanoiksi se, miltä miusta tuntuu ajatus, että lapsiluku olisi täynnä. Mie en vaan kertakaikkiaan pysty hyväksymään ajatusta siitä... On ihan oikeasti välillä niin kurja olo, että kurkkua kuristaa, jos ajatus käy mielessä....



Niin ja Tuiskulle paljon onnea vaan!!! :)



Mie sain äsken kuulla huonoja uutisia ystävästäni, senkin puoleen on tosi aurkea olo. Ystäväni on raskaana, LA on elokuussa. Meni viime yönä sairaalaan, kun huomasi pissassa verta ja ultrassa löytyi valtava kasvain pissarakossa. Samaiselta ystävältä leikattiin viime kesänä kasvain aivoista :((( Kumpa kaikki menisi hyvin, tälläkin kertaa...



Niina

Ensinnäkin Minjuskalle hurjasti onnea! Ihana olis itsekin olla raskaana, mutta jaksaminen on kuitenkin sitä luokkaa että meidän lapsiluku taisi jäädä näihin kahteen - ja siitäkös saa taas yhden surun aiheen lisää. Tuiskulle onnea synttäreiden johdosta! Itsekin täytin 30v melkein heti Kasperin synnyttyä lokakuussa. Pieni ikäkriisi täällä menossa. Saparoilla koitan itseäni nuorentaa =), ja hyvin onnistuu, kun kaupassa on vielä ennen kaspein odotusta kysytty siideriä ostaessa papereitakin - hurjaa! Näytänkö sitten 12v nuoremmalta?!



Mayellalle kiitos tsempityksestä! Ja osaanotot Piias:lle ja höntälle! Piias:n tilanteeseen osaan jotenkin eläytyä, kun oma pikkuveli kuoli reilut vuosi sitten - vaikkakin omasta tahdostaan. Hänellä ei kuitenkaan ollut vielä onneksi omia lapsia. Voimia jaksaa surun keskellä! Oma raskaus ja esikoinen auttoi itse jaksamaan pahimman surun yli - vaikka ei vieläkään helppoa ole. Rantsulle myös osaanotot ystäväsi puolesta.



Tiitiäinen79 onko teille tulossa jokin paketti, vai rakennatteko itse? me päädyttiin Jetta-talojen pakettiin, kun ensisijaisesti koska myyjä oli niin ammattitaitoinen ja mukava. Pohjapiirustuksiahan löytyy melkein samanlaisia jokaiselta toimittajalta. Nyt toivomme että kaikki menee rakentamisen suhteen hyvin. Tsemppiä teillekin rakennusprojektiin! Milloin meinaatte itse päästä muuttamaan?



Itse olen alkanut epäillä tuon unikoulun järkevyyttä. En tiedä onko kuitenkaan järkevää? Mahtaako olla öisin vain nälkäinen (epäilen vahvasti, kun ei syö paljoa ja jää syömisen jälkeen vaan hereille harjoittelemaan ylös nousua) tai entä jos onkin levoton sen vuoksi että atooppinen iho kutisee, vaikkakaan ei itke tai raavi... Lähete on nyt kuitenkin menossa. Viime yö oli ainakin vähän parempi, eikä itsekään tänään ole enää sen vuoksi yliväsynyt. En varsinasesti ole unikoulun puolesta tai vastaan, mutta oma jaksaminen huolestuttaa. Ei varmasti ole normaalia itkeä monesti päivässä pienimmästäkin vastoinkäymisestä... johtuu pitkälti väsymyksestä. Joku päätös tässä täytyisi tehdä, koska unikoulu olisi varmasti jo viikonloppuna edessä jos näin päätämme.



Kevään jatkoja kaikille muillekin syysäideille! -s-

Ja samalla Halit Höntälle ja Piias:lle!



Sekä onnittelut eilisen johdosta Tuiskulle!! Mulle tulee huomenna mittariin 30 ja eilen Riina täytti 6kk ja viime lauantaina keskimmäinen 3v, joten kyllä meinaa täälläkin välillä " kriisiä" pukata, niin ja esikoinenkin täyttää tässä keväällä jo 6v, joten kaipuuta vauvamasuun aina välillä tulee.. meilläkun lapsiluku on nyt täysi. Mutta nautitaan nyt näistä lapsukaisista, pieniähän ne vielä ovat... =)



Huomenna on Riinan 6kk neuvola, joten tarkempia tietoja saa sitten, epäilen että 9kg lähentelee.. Nyt isosiskolla (3v) kuumetta, niin ei uloskaan päästä. Harmi, sillä siellä on tosi nätti ilma, aurinko paistaa..



Mutta jälleen ruoanteko kutsuu.. Palailen huomenna kertomaan tuoreet mitat.. Hauskaa päivänjatkoa!



Terkuin snoopy ja Riina 6kk 1pvä =)

Minjuskalle paljon onnea raskaus-uutisista!!! Hyvin kaikki menee =)



OonaMaria: Meille tulee Omatalon-talopaketti. Autotalli+varasto pitäisi vielä tilata. Tämä on astetta " huonompi" paketti kuin ihan avaimet-käteen...



Minä sain töitä! Huhtikuussa alkaa =) palkkakin on parempi mitä koskaan aiemmin,joten senkin puolesta otin työn vastaan. Ja meillä on pakko tilanne, kun mies on työtön =( ja tosiaan se talo tulossa..



Mutta nyt keskimmäinen aloitti riemuhuudon...



-tiitiäinen ja Joonas 6kk-

Perjantaita vaan keijuille. Ja Tiitiäiselle isot onnittelut työpaikasta!



Tänne ei mitään uutta. Poika möyryää kovasti, jalat konttaavat mutta kädet ei = jatkuvasti turvallaan. Nousee karhukävelyasentoon. Löytänyt pistorasiat, jatkuvasti saa olla pois hakemassa.



Nyt pitää mennä...Moiks.



kuonokas