Mitä tehdä, kun kateus kalvaa ja vaivaa syvästi

Vierailija kirjoitti:

'Tänään oli aamusta hoikkien ja kiinteiden säärien puutteen harmitusta palstamammoilla ilmoilla. Bikinikelit lähestyy ja kokovartalopeiliin on ilmeisesti vilkaistu.

Jos joku näki 'miten pääsen löysistä rumista mummojaloistani eroon' otsikon. Selvä pilailuhan se tietysti oli.'

 

Ahaa. Minulta meni säärisuru

kokonaan ohi.

En ollut aamulla palstalla.

Kateus ei mene ohi, vaikka saisi ja saavuttaisi mitä. Pieni kateus tuskin ketään haittaa. Sehän on ihan ok.

Olen kateellinen ihmisille, jotka eivät ole koskaan kateellisia kenellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Kehotan että käännyt asiassa Jumalan puoleen, Hän pystyy auttaa, on kokemusta: Minua aikanaan vaivasi katkeruus (ja kateus) sairaalloisesti, enkä päässyt siitä eroon omin voimin, alkoi käydä terveyden päälle.

Uskovaisena rukoilin Jumalaa asiassa: tunnustin syntini (Raamattu sanoo kateuden synniksi Galatalaiskirjeessä) ja päätin antaa anteeksi toiselle jota kohtaan katkera, ja rukoilin myös tälle hyvää. Muutama viikko rukoiltuani sitkeästi Jeesuksen nimessä Jumalan puoleen, ehkä 10 min päivässä (vaikka tunnetasolla tuntui ylivoimaiselta päästä katkeruudesta) asiassa tapahtui käänne ja jonkin ajan päästä siitä niin koko katkeruus poistui.

Kehotan siis jos sairaalloinen katkeruus/vihantunteet yms vaivaa niin ottamaan Jeesuksen Vapahtajakseen uskossa ja sitten etsiä rukoillen apua Jumalalta. Ihmeiden aika ei ole ohi.

 

Vielä kerran sanon tämän mitään jumalaa ei ole olemassa. Eikä ole koskaan ollutkaan se on ihmisten keksimä! Mielikuvitusta ja siihen tukeudutaan kun menettää elämässä kaiken!, se on vaan keino paeta ongelmia se on keinä peittää todelliset haavansa. Mikään jumala ei koskaan paranna ketään se on sattumaa arpapeliä jos joku narkkari tai syöpäpotilas paranee. Kuvaa mulle video kun puhut Jumalan kanssa ja lataa se tänne! 

No älä nyt ainakaan alennu tekemään mitään pahaa sille kateutesi kohteelle.

Vierailija kirjoitti:

terapia

Terapia ei tee susta voittajaa! 

Kateus = jos haluaa jotakin, minkä toinen on omalla ponnistelullaan ansainnut, oltuaan se paras henkilö asian saadakseen

Epäoikeudenmukaisuus = Jos toinen saa jotakin, josta toinen sen paremmin osaamisillaan ja kyvyillään ansaitseva jää paitsi.

Kannattaa ensin miettiä, kummasta on kysymys

Olen kans aina toivonut etten olisi niin kateellinen ja katkera. Tulee ilmeisesti itsellä ainakin perheestä, kasvatuksen tulosta. Olen myös ajautunut ystäväpiireihin joissa kerskaillaan ihan turhista asioista ja esitetään, että kaikki on hyvin vaikkei olisikaan. Esimerkiksi eräs ystäväni on kerskunut pitkällä ja onnellisella avioliitollaan ja hyvällä työpaikalla missä on ollut jo vuosia ja on oikein paikan kantava voima. Olen ollut hänelle näistä asioista todella kateellinen. No nyt jäi paikasta sairaslomalle, kun kuulemma työpaikka onkin erittäin myrkyllinen ja ei enää siellä voi päiväkään olla. Ja nyt tulee ihan puskista avioerokin. Nyt sitten kehuu miten on löytänyt itsensä ja käy kaikenmaailman itsetuntemus kursseilla ja kaikkien muittenkin pitäis. Puhuu vähän alentavaa sävyyn kaikille, miten hän kyllä tietää miten asiat ovat. Taas saa olla kateellinen!😂

Mä olen kateellinen av:n naisille joilla on noin hyvä itsetunto kuin noissa aiemmissa kommenteissa. 

Minä olen tehnyt töitä lapsesta asti ja paljon. Ja nyt olen rupusessa rivarissa enkä pääse pois kuin kuolemalla. Olen vihainen ja katkera ja kateellinen niille joilla oli rahaa ja mahdollisuus antaa lapsille hyvä tulevaisuus. Minulla ei ollut. Nyt näen joka päivä heidän taistelunsa ja väsymyksensä suorittavassa työssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ihan sama vaiva. Olen kärsinyt siitä koko elämäni. Sen vastapainona yritän olla empaattinen ja yritän asettua toisen asemaan erilaisissa tilanteissa. Kuvittelen,miltä tuntuu kulkea muiden kengissä todeten,että ei se helppoa ole muillakaan. Koitan myös miettiä,että miten muiden onni/menestyminen/kauneus/varakkuus on minulta pois? Oikeasti se auttaa,vaikka kateus tunteena vituttaa ja kalvaa rotan lailla. 

Välillä on vaikeaa ja totean,että hemmetti,kun olen kateellinen ja katkera ihminen. Sitten palautan itseäni ruotuun. Myös rukoilu auttaa. Pyydän Jumalaa ottamaan kateuden ja katkeruuden pois minusta. Yhtä lailla terapia,meditointi yms.voi auttaa. Keinoja on monia, kannattaa kokeilla! Mikä kenellekin on hyvä..

Elämä on liian lyhyt näin kalvavien tunteiden märehtimiseen.

Kyllä uskovaisille on vaan pakko antaa kielto palstailuun :yhdestä jumalapaskasta s

nyyh mikä lumihiutale olet! Suomessa on uskonnon ja sananvapaus. Muuta sellaiseen maahan, joissa niitä ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ihan sama vaiva. Olen kärsinyt siitä koko elämäni. Sen vastapainona yritän olla empaattinen ja yritän asettua toisen asemaan erilaisissa tilanteissa. Kuvittelen,miltä tuntuu kulkea muiden kengissä todeten,että ei se helppoa ole muillakaan. Koitan myös miettiä,että miten muiden onni/menestyminen/kauneus/varakkuus on minulta pois? Oikeasti se auttaa,vaikka kateus tunteena vituttaa ja kalvaa rotan lailla. 

Välillä on vaikeaa ja totean,että hemmetti,kun olen kateellinen ja katkera ihminen. Sitten palautan itseäni ruotuun. Myös rukoilu auttaa. Pyydän Jumalaa ottamaan kateuden ja katkeruuden pois minusta. Yhtä lailla terapia,meditointi yms.voi auttaa. Keinoja on monia, kannattaa kokeilla! Mikä kenellekin on hyvä..

Elämä on liian lyhyt näin kalvavien tunteiden märehtimiseen.

Kyllä uskovaisille on vaan pakko antaa kielto palstailuun :yhdestä jumalapaskasta s

Miksi te ateistit ette voi olla liberaaleja ja hyväksyä, että joillakin on erilaisia ajatusmalleja? Olette aina tuomitsemassa

Ihanaa Merja, että huomasit tuon viimein itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei koskaan/milloinkaan vertaa itseään tai elämäntilannettaan muihin - ei tunne minkäänlaista kateutta, mistään.

Näin mä olen asennoitunut jo parikymppisestä tytöntylleröstä tähän maailmaan.

Aina on lepo ja rauha, mielentyyneys.

 

Aivan ja jokaisella on aina yleensä jokin asia hyvin ja jokin huonosti. Ei me kaikki voida olla samanlaisia, eikä onneksi ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainut mistä olen joskus  kateellinen on pariskunnista jotka rakastavat aina toisiaan 

sekin pitää ansaita

Ei kateudessa sinänsä ole mitään pahaa, vaan siinä mitä tunteita ja tekoja se voi aiheuttaa.

Jos kateutta on vain se, että ajattelee, voi kun naapurilla on iso tontti ja haluaa itsekin sellaisen. Ei siitä ole haittaa. Jos kuitenkin alkaa toimia naapuria kohtaan pahasti, alkaa tuhota naapurin tonttia, omaisuutta, mainetta jne. niin silloin vasta se on pahaa.

Liity SDP:hen, sieltä saat vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Liity SDP:hen, sieltä saat vertaistukea.

Otas nyt iltapäivälääkitys ja sitten sinne ylikselle...

Vierailija kirjoitti:

Punavihreästä ideologiasta irtisanoutuminen parantaa kateuden nopeasti. 

Mikä se semmoinen ideologia on? Itse olen punainen, en vihreä, ei se ole ideologia vaan peruskäsitys oikeasta ja väärästä, että köyhiä pitää auttaa.

Olen kateellinen niille naapureille jotka asuvat samoin kuin minä, omistavat uudemman auton kuin minä, mutta joiden tarvitse aamulla lähteä paskassa kelissä töihin, vaan jäävät nukkumaan. Ja muijatkin on niillä paremman näköisiä ja hoikkia, eikä samanlaisia punkeroita, kuin minun rouva on.