Päädyimme miehen kanssa yhteisestä päätöksestä aborttiin, nyt mies käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Sitä aborttiahan ei tehty miehellesi. Hänen on helppo unohtaa se. Mieti miten hän suhtautuisi jos tulisit suunnitellusti raskaaksi mutta saisit keskenmenon tai synnyttäisit kuolleen lapsen.

Teidän ennusteenne ei ole hyvä.

Keskenmeno ei ole oikeesti suremisen aihe. Luonto poistaa jollain tavalla elinkelvottoman sikiön.

 

Keskenmeno on eri asia kuin tulla kelvottoman miehen siittämäksi olosuhteissa, jotka eivät ole otolliset lapselle, mutiloida omaa kehoaan ja seksuaalisuuttaan, ja sen jälkeen mies vielä haluaa jatkaa siitoksiaan.

On tuossa aikamoinen paketti.

Ajattelisitte välillä aivoillanne ettekä pillullanne. Ihan oma syy.

Vierailija kirjoitti:

No sinun pitää sanoa hänelle suoraan, että: "Hyvä, jos sinua ei kiinnosta keskustella tästä niin  mitäpä turhaan tätä suhdeteatteria jatkamaan tämän pidempään." Lusikat jakoon ja eteenpäin.

Terve asenne. Hanki oikea mies. 

M50

Pääse nyt vaan yli siitä, tehtyä et tekemättömäksi saa 

Olen nainen enkä minäkään ymmärrä mitä siinä enää on puhumista. Ette halunneet lasta, teitte abortin, lopputuloksena teillä ei ole lasta = tavoitetila ylläpidetty. Mitä ihmettä siitä voi enää keksiä puhumista? Jos toimenpide itsessään oli traumaattinen eli esim kivulias, siitä kannattaa mieluummin puhua terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa jotta ymmärtää miksi se oli kivulias tms. 

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen enkä minäkään ymmärrä mitä siinä enää on puhumista. Ette halunneet lasta, teitte abortin, lopputuloksena teillä ei ole lasta = tavoitetila ylläpidetty. Mitä ihmettä siitä voi enää keksiä puhumista? Jos toimenpide itsessään oli traumaattinen eli esim kivulias, siitä kannattaa mieluummin puhua terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa jotta ymmärtää miksi se oli kivulias tms. 

Niin, vähän niinkuin jos saa syövän niin siitäkin puhutaan terkalle eikä k u m p p a n i l l e ? Kumppani sanoo, että "joo joo menes nyt siitä, vanha juttu jo. Niin joo koska sitä pillua saa taas."

:D 

Hei ap, anna tälle naiselle miehesi puhelinnumero.

Sano miehelle että haluat keskustella teidän vauvastanne joka kuoli. Älä anna miehen kävellä pois tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen enkä minäkään ymmärrä mitä siinä enää on puhumista. Ette halunneet lasta, teitte abortin, lopputuloksena teillä ei ole lasta = tavoitetila ylläpidetty. Mitä ihmettä siitä voi enää keksiä puhumista? Jos toimenpide itsessään oli traumaattinen eli esim kivulias, siitä kannattaa mieluummin puhua terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa jotta ymmärtää miksi se oli kivulias tms. 

Niin, vähän niinkuin jos saa syövän niin siitäkin puhutaan terkalle eikä k u m p p a n i l l e ? Kumppani sanoo, että "joo joo menes nyt siitä, vanha juttu jo. Niin joo koska sitä pillua saa taas."

No, oli sitten kyse omalla päätöksellä tehdysä abortista tai syövästä, niin mitä hyötyä siitä kumppanille puhumisesta oikein on. Ei se kumppani pysty tekemään ihmeitä ja sitä syöpää parantamaan eikä oireita lievittämään  tai perumaan tai muuttamaan jo tehtyä aborttia (jos se siis on jollain tavalla alkanut kaduttamaan). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen enkä minäkään ymmärrä mitä siinä enää on puhumista. Ette halunneet lasta, teitte abortin, lopputuloksena teillä ei ole lasta = tavoitetila ylläpidetty. Mitä ihmettä siitä voi enää keksiä puhumista? Jos toimenpide itsessään oli traumaattinen eli esim kivulias, siitä kannattaa mieluummin puhua terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa jotta ymmärtää miksi se oli kivulias tms. 

Niin, vähän niinkuin jos saa syövän niin siitäkin puhutaan terkalle eikä k u m p p a n i l l e ? Kumppani sanoo, että "joo joo menes nyt siitä, vanha juttu jo. Niin joo koska sitä pillua saa taas."

:D 

Hei ap, anna tälle naiselle miehesi puhelinnumero.

Etkö näe mitään eroa omasta päätöksestä tehdyssä abortissa, ja kuolemanvakavaan sairauteen sairastumisessa? Minä en näe näillä yhtään mitään yhteistä, kaksi ihan eri asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Sitä aborttiahan ei tehty miehellesi. Hänen on helppo unohtaa se. Mieti miten hän suhtautuisi jos tulisit suunnitellusti raskaaksi mutta saisit keskenmenon tai synnyttäisit kuolleen lapsen.

Teidän ennusteenne ei ole hyvä.

Keskenmeno ei ole oikeesti suremisen aihe. Luonto poistaa jollain tavalla elinkelvottoman sikiön.

Ja sitä elinkelvotonta sikiötäkö ei saisi surra? Joskus raskaudenkeskeytyskin joudutaan tekemään vasta raskauden puolivälissä. Silloin nainen joutuu synnyttämään kuolleen lapsen. Jos ei sinusta tunnu miltään, toisista se voi tuntua. Kuinka monta lasta sinulta on kuollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä INFO sinulle siitä miten empatiakyvytön mies on. Ajattelepa jos tuo olisi selvinnyt lapsiaikana. Miestä vaihtoon ja sinulle terapiaa ja hoivaa.

Mitäs empatiaa tuossa tarvitaan? Eivätkö ne vauvat olekaan pelkkiä solumöykkyjä vailla ihmisyyttä? 

Ap on kyllä ihan olemassaoleva ihminen, kerta se osaa tännekin kirjoittaa. Ihmisillä voi olla erilaisia tunteita asioista, myös omasta raskaudestaan ja omaan kehoonsa liittyvistä asioista.

Vierailija kirjoitti:ä

Niin, vähän niinkuin jos saa syövän niin siitäkin puhutaan terkalle eikä k u m p p a n i l l e ? Kumppani sanoo, että "joo joo menes nyt siitä, vanha juttu jo. Niin joo koska sitä pillua saa taas."

:D 

Aivan eri asioita abortti ja syövän saaminen. Ei haluttu vauvaa vaan abortoitiin se. Sitä ei enää ole.

 

Syövän saaminen: no jos syöpä on tullut kuten raskauskin tuli ja kumpaakaan ei haluttu, mutta syöpää ei ole vielä saatu pois, niin silloin se syöpä on vielä ongelma ja siitä on hyvä keskustella vaikka miten sen kanssa voi ja jaksaa. 



Esim. Spede Pasanen YouTube videoissa keskustelee (yksinkertaisemman naisen  kanssa erilaisista asioista.

 

Ihmiset surevat eri tavoin. Toiset puhuvat ja puhuvat asiasta ja toiset eivät puhu, vaan prosessoivat hiljaa mielessään.

Meillä itse olen hiljaa prosessoiva ja mies taas puhuu puhumasta päästyäänkin. Ei sillä välttämättä ole empatian kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset surevat eri tavoin. Toiset puhuvat ja puhuvat asiasta ja toiset eivät puhu, vaan prosessoivat hiljaa mielessään.

Meillä itse olen hiljaa prosessoiva ja mies taas puhuu puhumasta päästyäänkin. Ei sillä välttämättä ole empatian kanssa mitään tekemistä.

Mitä suremista on omasta tahdosta tehdyssä abortissa? Jos sitä suree, taisi tulla tehtyä väärä päätös. 

Eikös se sarjapettäjänäkin julkisuudessa ollut bloggari Sami Minkkinen ole julistanut että abortti ei kuulu miehille millään tavalla eikä miehen pidä siitä puhua vaan miehen tulee olla hiljaa aiheesta.

Apn mies toteuttaa siis Minkkisen sanomaa ja ohjeita. Mitäpä tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia. Ei mies ymmärrä mitä ongelmaa sinä yrität ratkoa vatvomalla asiaa.

Minä olen nainen enkä ymmärrä mitä vatvomista asiassa on. Kertokaa nyt jotain lauseita, joita tossa vaiheessa haluaisitte sanoa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset ovat erilaisia. Ei mies ymmärrä mitä ongelmaa sinä yrität ratkoa vatvomalla asiaa.

Minä olen nainen enkä ymmärrä mitä vatvomista asiassa on. Kertokaa nyt jotain lauseita, joita tossa vaiheessa haluaisitte sanoa? 

Et ole.

Oletko koskaan saanut mieheltä toimivaa tunnetason tukea missään asiassa? 

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Sitä aborttiahan ei tehty miehellesi. Hänen on helppo unohtaa se. Mieti miten hän suhtautuisi jos tulisit suunnitellusti raskaaksi mutta saisit keskenmenon tai synnyttäisit kuolleen lapsen.

Teidän ennusteenne ei ole hyvä.

Tämä. Ikävä juttu mutta kertoo paljon suhteen tilasta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan saanut mieheltä toimivaa tunnetason tukea missään asiassa? 

Olen kaikissa muissa asioissa saanut tukea.

-ap

Eri ihmisillä on erilaiset tavat ns. hoitaa omia traumojaan. Mies voi kokea suurtakin ahdistusta syvällä mielessään, ei edes tiedosta välttämättä tapaansa toimia.