Päädyimme miehen kanssa yhteisestä päätöksestä aborttiin, nyt mies käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut
Ei suostu puhumaan aiheesta ja suuttuu jos edes yritän tätä käsitellä. Toteaa vain että mitä sitä nyt enää vatvomaan.
Mitä tehdä?
Kommentit (65)
No mitä sinä haluaisit keskustella siitä? Käytiin tyhjentämässä kohtu, kaduttaako?
Sinun täytyy käsitellä sitten asiaa muuten, ystävän tai terapeutin kanssa. Jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi myös käsitellä parisuhdetta, jossa on noin vaikea puhua vaikeista asioista. Kissoja ei ole pakko nostaa pöydälle yhtä aikaa, mutta itse varmasti nostaisin, ja näkisin että se olisi reilua miestäkin kohtaan tietää, että tässä ollaan suhteen peruspilareiden äärellä.
Niinpä. Sitä aborttiahan ei tehty miehellesi. Hänen on helppo unohtaa se. Mieti miten hän suhtautuisi jos tulisit suunnitellusti raskaaksi mutta saisit keskenmenon tai synnyttäisit kuolleen lapsen.
Teidän ennusteenne ei ole hyvä.
Miksi asiaa pitäisi vatvoa vielä? Varmasti keskustelitte asian läpikotaisin ennen päätöstä.
Vähän veikkaan että se mies on muissakin asioissa itsekeskeinen ja keskustelematon. Onko siinä jotain erinomaisia puolia, joiden takia suhdetta on syytä jatkaa?
Hyvä INFO sinulle siitä miten empatiakyvytön mies on. Ajattelepa jos tuo olisi selvinnyt lapsiaikana. Miestä vaihtoon ja sinulle terapiaa ja hoivaa.
No sinun pitää sanoa hänelle suoraan, että: "Hyvä, jos sinua ei kiinnosta keskustella tästä niin mitäpä turhaan tätä suhdeteatteria jatkamaan tämän pidempään." Lusikat jakoon ja eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä INFO sinulle siitä miten empatiakyvytön mies on. Ajattelepa jos tuo olisi selvinnyt lapsiaikana. Miestä vaihtoon ja sinulle terapiaa ja hoivaa.
Mitäs empatiaa tuossa tarvitaan? Eivätkö ne vauvat olekaan pelkkiä solumöykkyjä vailla ihmisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Sitä aborttiahan ei tehty miehellesi. Hänen on helppo unohtaa se. Mieti miten hän suhtautuisi jos tulisit suunnitellusti raskaaksi mutta saisit keskenmenon tai synnyttäisit kuolleen lapsen.
Teidän ennusteenne ei ole hyvä.
Keskenmeno ei ole oikeesti suremisen aihe. Luonto poistaa jollain tavalla elinkelvottoman sikiön.
Onpa surullista kuulla. Olen tosi pahoillani! Käännyn tässä myös edellisten kannalle, että tuosta ei ole hyvä jatkaa tuollaisen ihmisen kanssa. Vaikuttaa itsekeskeiseltä ja kypsymättömältä mieslapselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä INFO sinulle siitä miten empatiakyvytön mies on. Ajattelepa jos tuo olisi selvinnyt lapsiaikana. Miestä vaihtoon ja sinulle terapiaa ja hoivaa.
Mitäs empatiaa tuossa tarvitaan? Eivätkö ne vauvat olekaan pelkkiä solumöykkyjä vailla ihmisyyttä?
Juu ja tuhotaan lasereilla telepaattisesti naisen vatsanpeitteidn läpi, ei suinkaan vahingoittamalla ja häpäisemällä naisen kehoa ja seksuaalisuutta.
Mitäs muita jänniä juttuja keksitäisiin näin keskiviikkoon.
Ylipäätään se ettei suhde ole valmis lapseen kertoo siitä että suhde on mätä. Mies ei saisi siittää sinua jos ei ole valmis lasten tuloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Sitä aborttiahan ei tehty miehellesi. Hänen on helppo unohtaa se. Mieti miten hän suhtautuisi jos tulisit suunnitellusti raskaaksi mutta saisit keskenmenon tai synnyttäisit kuolleen lapsen.
Teidän ennusteenne ei ole hyvä.
Keskenmeno ei ole oikeesti suremisen aihe. Luonto poistaa jollain tavalla elinkelvottoman sikiön.
Keskenmeno on eri asia kuin tulla kelvottoman miehen siittämäksi olosuhteissa, jotka eivät ole otolliset lapselle, mutiloida omaa kehoaan ja seksuaalisuuttaan, ja sen jälkeen mies vielä haluaa jatkaa siitoksiaan.
On tuossa aikamoinen paketti.
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy käsitellä sitten asiaa muuten, ystävän tai terapeutin kanssa. Jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi myös käsitellä parisuhdetta, jossa on noin vaikea puhua vaikeista asioista. Kissoja ei ole pakko nostaa pöydälle yhtä aikaa, mutta itse varmasti nostaisin, ja näkisin että se olisi reilua miestäkin kohtaan tietää, että tässä ollaan suhteen peruspilareiden äärellä.
Ei hyvää päivää ! Ap teki abortin ja mies suostui. Abortti on naisen oikeus. Olisit koska vain voinut päättää ettet tee sitä. Nytkö asiaa pitäisi vielä vatvoa, että se ei ikinä unohtuisi ja siitä saa sen käsityksen, että ollaan laittamassa miehen vastuulle. Ja vielä terapiaan pitäisi mennä keskustelemaan abortista. Se on nyt tehty ja kuka haluaa alkaa tuollaista jälkikäteen ! ! ! keskustelemaan. Siitähän seuraa vain että asiasta ei tule pääsemään yli. Parempi kun Ap alkaa harkita päätöksiään pitempään etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä INFO sinulle siitä miten empatiakyvytön mies on. Ajattelepa jos tuo olisi selvinnyt lapsiaikana. Miestä vaihtoon ja sinulle terapiaa ja hoivaa.
Mitäs empatiaa tuossa tarvitaan? Eivätkö ne vauvat olekaan pelkkiä solumöykkyjä vailla ihmisyyttä?
Niimpä. Ei niillä ole sielua vielä tuossa vaiheessa.
Enemmän varmaan vatvotuttaa mitä siitä olisi voinut tulla sit raskausajan jälkeen.
No abortin jälkeen se jää tulematta ja elämä jatkuu tavallaan samaa rataa kuin ennenkin, eli palautuu samalle radalle mut aikaa se hieman vie..
Miehet ja naiset ovat erilaisia. Ei mies ymmärrä mitä ongelmaa sinä yrität ratkoa vatvomalla asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Sitä aborttiahan ei tehty miehellesi. Hänen on helppo unohtaa se. Mieti miten hän suhtautuisi jos tulisit suunnitellusti raskaaksi mutta saisit keskenmenon tai synnyttäisit kuolleen lapsen.
Teidän ennusteenne ei ole hyvä.
Keskenmeno ei ole oikeesti suremisen aihe. Luonto poistaa jollain tavalla elinkelvottoman sikiön.
Usein myös sikiö olisi elinkelpoinen, mutta äidissä saattaa olla vikaa.
T. Kohtutulehduksen ja keskenmenon kokenut rv 21
Teitkö se abortin jo?