Miltä mahtaa tuntua kun on kuollut?

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus omasta olemassaolosta ei katoa. Havaittavat ympäristö vain vaihtuu

Eli oletko niitä jotka uskoo siihen että tajunta vaihtaa lennosta universumia aina kun kuolema tulee eikä täten omasta näkökulmasta kuole koskaan?

Raamatusta voi lukea, miltä tuntuu. Jeesus tuli taivaasta maan päälle kertomaan, miten asiat ovat tuonpuoleisessa ja mitä pitää tehdä, päästäkseen sinne parempaan paikkaan.

No jotain selvästikin tapahtuu kun kuoleman rajoilla käyneet on voineet kertoa aika uskomattomia asioita. Miten ovat kuulleet ja nähneet fyysisen ruumiinsa ollessa kliinisesti kuollut kaikkea sellaista mitä eivät muuten olisi voineet nähdä ja kuulla elleivät oikeasti olisi olleet siellä jossain ilmassa henkiolentona liihottelemassa.

Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.

Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan.

Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'

Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'

Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.

Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'.

Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'.

Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."

Vierailija kirjoitti:

Samalta kuin ennen syntymää?

Ihminen tulee tyhjästä ja menee tyhjään.

Veikkaisin, että samalta kuin ennen syntymää? 

Tuntuu todella hyvältä palata oikeaan kotiinsa. Se tuntuu todellisemmalta kuin tämä hetken unielämä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eihän sitä toki varmasti voi sanoa, mutta melko vahva arvaus on, ettei se tunnu yhtään miltään, koska ei ole enää tietoisuutta, joka voisi tuntea tai miettiä, miltä se tuntuu

Jos lähdemme siitä, että järkisielu on tietoisuus, ja, että tietoisuus on vain sähkömagneettista energiaa, niin Energian säilymislain mukaan tämä energia ei mihinkään katoa. Joten yllätyshän sieltä on sitten tulossa muodossa tai toisessa.

Juuri näin. Hyvin tiivistetty.

Vierailija kirjoitti:

No jotain selvästikin tapahtuu kun kuoleman rajoilla käyneet on voineet kertoa aika uskomattomia asioita. Miten ovat kuulleet ja nähneet fyysisen ruumiinsa ollessa kliinisesti kuollut kaikkea sellaista mitä eivät muuten olisi voineet nähdä ja kuulla elleivät oikeasti olisi olleet siellä jossain ilmassa henkiolentona liihottelemassa.

Väitätkö että vieressäni on lauma kuolleita sukulaisia katsomassa aina kun tyydytän itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus omasta olemassaolosta ei katoa. Havaittavat ympäristö vain vaihtuu

Eli oletko niitä jotka uskoo siihen että tajunta vaihtaa lennosta universumia aina kun kuolema tulee eikä täten omasta näkökulmasta kuole koskaan?

Kun fyysinen keho häviää, tätä fyysistä ulottuvuutta ei enää havaita, koska havaitsemisvälineet puuttuvat. Hienommin värähtelevien maailmojen havaitsemiseen tarvitaan hienommin värähtelevästä energiasta koostuvat havaintovälineen, ja ne eivät katoa fyysisen kehon häviämisen myötä. Tietoisuus ei kuole. Omalla kohdallani tämä ei ole mikään uskon, vaan omakohtaisen havaitsemisen ja tiedon asia.

The dead know only one thing, it is better to be alive.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalta kuin ennen syntymää?

 

 

Ihminen tulee tyhjästä ja menee tyhjään.

Kyllä ihminen tulee siitä, kun siittiö ja munasolu kohtaavat toisensa ja uivat kohtuun, jossa alkavat kehitystyönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalta kuin ennen syntymää?

 

 

Ihminen tulee tyhjästä ja menee tyhjään.

Kyllä ihminen tulee siitä, kun siittiö ja munasolu kohtaavat toisensa ja uivat kohtuun, jossa alkavat kehitystyönsä.

Mutta mistä tulee se tietoisuus siihen sikiöön sitten aikanaan, eihän se ole kuin kasa jakautuvia soluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalta kuin ennen syntymää?

 

 

Ihminen tulee tyhjästä ja menee tyhjään.

Kyllä ihminen tulee siitä, kun siittiö ja munasolu kohtaavat toisensa ja uivat kohtuun, jossa alkavat kehitystyönsä.

Mutta mistä tulee se tietoisuus siihen sikiöön sitten aikanaan, eihän se ole kuin kasa jakautuvia soluja.

Koko universumi ilmenee tietoisuudessa. Tietoisuus ei tule ihmiseen, vaan tietoisuus on jo valmiiksi olemassa, siis ennen kuin ihminen syntyy. Tietoisuus läpäisee kaiken ilmenevän aineen. Tietoisuus ei synny aivoissa, vaan se oli jo ennen kuin aivot kehittyivät.

Sillä toisella puolen olevia ei sun tyydytykses enää kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

No jotain selvästikin tapahtuu kun kuoleman rajoilla käyneet on voineet kertoa aika uskomattomia asioita. Miten ovat kuulleet ja nähneet fyysisen ruumiinsa ollessa kliinisesti kuollut kaikkea sellaista mitä eivät muuten olisi voineet nähdä ja kuulla elleivät oikeasti olisi olleet siellä jossain ilmassa henkiolentona liihottelemassa.

Aika uskomatonta oikeastaan ettei tällaista ole hyväksytty "oikeana todisteena" siitä että kuoleman jälkeen on jotain ja vieläkin ollaan kuin ei tiedettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Sillä toisella puolen olevia ei sun tyydytykses enää kiinnosta. 

Mistä tiedät? Jos itse voisit kiinni jäämättä urkkia toisia niin etkö sitten muka tekisi.

Jos pääsee is-lamin oppien paratiisiin neitsykäisten luo, tuntuu hyvältä! Jos päätyy toiseen paikkaan, tuntuu pahalta. 

Varmaan vähän samalta kuin jos on sähköt poikki. Odottaa, että milloin ne palaat, että vois taas tehdä jotain. Mutta sillä kertaa ne ei palaa enää koskaan.