Miksi on niin valtavasti myynnissä uudehkoja lapsiperheiden omakotitaloja?

Vierailija kirjoitti:

Keplottelua. Rakennuttavat talon, tekevät sillä voittoa, myyvät sen. 

marginaalista.  ehkä he joilla itsellään puutamaata,osaamista rakentamisesta jne. lainarahoilla harvemmin,hyvä jos pikku sijoitusyksiön ostavat vanhasta talosta. 

Rahat joskus vähissä. Jotkut taas rakentavat taloja työkseen. 2v tulee täyteen niin talo lähtee verottomana voitolla myyntiin. Raksamiehelle on hyvä jos sattuu saamaan 80000-120000 verottomana. Mikä on usein mahdollista.

Ihmisillä tuntuu nykyään ihan normaali arjen yleistietokin olevan surkeissa kantimissa. Niin, iso osa on myynnissä siksi, että ne on rakennettu myyntiä varten. Siinä asutaan itse tarkoutksella vain se kaksi vuotta. Rakennusalan ihmisiä joko toinen tai peräti molemmat myyjät.

Nykytalot... pitää olla niin isoa, modernia, hienoa ja kiiltävää. Se on jopa monen duunariparin haave ensiasunnosta. Hienoon taloon pitää ostaa kallis sisustus. Pihan on avoin kenttä jossa paljon nurmikkoa, joko itse leikattava tai sitten ostaa robotin. Tuija-aita. Kuka tuollaisessa sitten on onnellinen?

Joskus aikaan rakennettiin vähän vaatimattomampi tiilitalo, jota ehkä pikkuhiljaa laajennettiin jos perhe kasvoi ja tilaa tarvittiin. Kaiken ei tarvinnut olla tiptop. Ehkä oli vähemmän riskejä silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen  tilanne varmaan kun töitä ei ole ja asuminen kallista. Otettu onnen huumassa liian iso velka. Ja talolaina. Sit kun rakkaus loppuu kun moni arkiasia vie yhteistä aikaa pois. Lapset tehdään samaan rakoon talorakentamisen yhteydessä. Toinen jää kotiin hoitaa lapsia. Sit yhttäkkiä mies on se joka elättää koko perhettä. Vaimo kotihoidontuella. Sit jos työt loppuu mieheltä nii ollaan pulassa. On anehdittu liikaa riskitekijöitä kerralla. 

Mitä ahnehtimista se on että haluaa perheen ja kodin? Toisaalta valitetään että ei enää tehdä lapsia ja eletään tuilla. Sitten kun joku yrittää rakentaa itse elämäänsä ja ottaa vastuuta niin se onkin ahnehtimista? 

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo on työläs hoitaa, pihan hoito, puulämmitys ja muu kunnossapito on erilaista kuin lapsuuden muistoissa, kun siitä joutuu ottamaan päävastuun itse. Ehkä oma puolisokaan ei ole samanlainen tehopakkaus kuin isä tai äiti aikoinaan. Entisajan yhteisöllisyyttä ei ole, vaan kaikki murjottavat tonteillaan pellon keskellä. Lasten harrastuksiin ja aikuisten töihin pitkä matka, kaksi autoa välttämättömyys. Yksinäistä, kallista, stressaavaa elämää.

nuo eri dilemmoja kuin uudet messutalot joita nuoret parit havittelee. laina,maksukyky arvioitu väärin jne. maaseudulle muuttavat ovatkin miettineet vähän perusteellisemmin mitä se pitää sisällään jos vaikka sitä vanhaa koulua sanerataan kodiksi. näillä on järkeäkin . toki heilläkin sodan aikana rakennuskustannukset materiaalit nousivat ja budjetit paukkuu.  he jotka maallemuuttavat on pidemmälle mietittynä raha,etätyö tai kotieläimet,nettimyynti ne. 

Varmaan vähän patoutunut tuo markkina. Joten tarjontaa on enemmän. Kun ihmisillä lainansaantivaikeuksia ja lainan hintakin noussut.

Mutta ei tässä mitään kriisejä ole vielä nähty eikä näkyvissä.  Harva pakolla myy ainakaan vielä. 

Kevät on muutenkin sesonkiaikaa asuntokaupoilla. Varsinkin tollasissa kohteissa kun on pihat kukkeimmillaan. 

Kun korot oli nollassa tosi monet otti isoja asuntolainoja ja rakensi unelmakotinsa.

Omassa tapauksessa ero.

Ei kumpikaan halua jäädä asumaan tähän.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tuntuu nykyään ihan normaali arjen yleistietokin olevan surkeissa kantimissa. Niin, iso osa on myynnissä siksi, että ne on rakennettu myyntiä varten. Siinä asutaan itse tarkoutksella vain se kaksi vuotta. Rakennusalan ihmisiä joko toinen tai peräti molemmat myyjät.

Kuinkahan iso osa? Asun suhteellisen pienessä kaupungissa ja jotenkuten tiedät ihmiset jotka on tähän lähistöllekin rakentaneet ja nyt osa taloista on myynnissä. Suurimmaksi osaksi jotain sairaanhoitaja&insinööri pariskuntia. Ihan varmasti on ihmisiä jotka harrastaa rakentamista ja myymistä, mutta rohkenen epäillä moniko lähtee siihen keskellä vauva-aikaa ja pikkulapsivuosia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen  tilanne varmaan kun töitä ei ole ja asuminen kallista. Otettu onnen huumassa liian iso velka. Ja talolaina. Sit kun rakkaus loppuu kun moni arkiasia vie yhteistä aikaa pois. Lapset tehdään samaan rakoon talorakentamisen yhteydessä. Toinen jää kotiin hoitaa lapsia. Sit yhttäkkiä mies on se joka elättää koko perhettä. Vaimo kotihoidontuella. Sit jos työt loppuu mieheltä nii ollaan pulassa. On anehdittu liikaa riskitekijöitä kerralla. 

Mitä ahnehtimista se on että haluaa perheen ja kodin? Toisaalta valitetään että ei enää tehdä lapsia ja eletään tuilla. Sitten kun joku yrittää rakentaa itse elämäänsä ja ottaa vastuuta niin se onkin ahnehtimista? 

Moni haluaa myös varmistaa, että se talo on hyvin tehty, on energiatehokas, ja kestävät materiaalit. Ettei heti tarvii rempata. Se maksaa, ja siihen elintasoon meillä suomalaisilla harvoilla on varaa. Muutama vuosi sitten se Orpokin mainosti omaa lämpöenergista taloaan, tietäen, ettei monella ole sellaiseen varaa jatkossa. Snobi.

Kohta me kuollaan kaikki... ! Ajatelkaa nyt edes lapsia joku! 

Vierailija kirjoitti:

Kun korot oli nollassa tosi monet otti isoja asuntolainoja ja rakensi unelmakotinsa.

Ne oli niin pitkään nollissa, että moni on jo hyvän matkaa maksanutkin talonsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo on työläs hoitaa, pihan hoito, puulämmitys ja muu kunnossapito on erilaista kuin lapsuuden muistoissa, kun siitä joutuu ottamaan päävastuun itse. Ehkä oma puolisokaan ei ole samanlainen tehopakkaus kuin isä tai äiti aikoinaan. Entisajan yhteisöllisyyttä ei ole, vaan kaikki murjottavat tonteillaan pellon keskellä. Lasten harrastuksiin ja aikuisten töihin pitkä matka, kaksi autoa välttämättömyys. Yksinäistä, kallista, stressaavaa elämää.

nuo eri dilemmoja kuin uudet messutalot joita nuoret parit havittelee. laina,maksukyky arvioitu väärin jne. maaseudulle muuttavat ovatkin miettineet vähän perusteellisemmin mitä se pitää sisällään jos vaikka sitä vanhaa koulua sanerataan kodiksi. näillä on järkeäkin . toki heilläkin sodan aikana rakennuskustannukset materiaalit nousivat ja budjetit paukkuu.  he jotka maallemuuttavat on pidemmälle mietittynä raha,etäty

Ei nyt puhuta maalle muuttamisesta vaan uudehkoista omakotitaloista myynnissä. Ainakaan kasvukeskuksissa ei tontteja uusille omakotitaloille löydy muualta kuin pellolta vähintään kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Silloin ollaan maaseudulla vailla maalaiskylän yhteisöllisyyttä.

Vierailija kirjoitti: Monella alueella sähkön ja veden hinta on noussut sen verran paljon, ettei rahaa riitä enää asuntolainan lyhennyksiin.

Aika omituista taloudenhoitoa jos on varaa ostaa puolen miljoonan euron omakotitalo, mutta muutaman kympin vesilasku romahduttaa talouden.

Me rakennettiin unelmiemme talo. Tai niin ainakin kuviteltiin, asuttiin 2 vuotta. Oli kuin sisustuslehdestä repäisty. Totuus iski vasten kasvoja. Ei se ollutkaan sitä mitä haluttiin. Piha oli ahdistavan pieni missä ei ollut kasvillisuutta, naapurit kiinni. Isot ikkunat piti aina olla verhot kiinni, kun ne naapurit oli niin lähellä. Oikeastaan kaikista ikkunoista näkyi suoraan naapureiden koteihin. Listaa vois jataa loputtomiin miten epäkäytännöllisiä uudet talopaketit on. 

Muutettiin vanhaan (1924) idylliseen omakotiloon missä oli iso runsas piha, naapurit ovat joka suunnalla mutta ei ihan kiinni ja isoja puita on välissä ettei suoraa näköyhteyttä ole kenenkään ikkunaan ja sisälle. Rempattiin talosta oman maun mukainen ja esim pesualtaat ovat kaadollisia eikä nykyhienoja joihin vesi jää kellumaan. On reilun kokoiset isot makuuhuoneet, nykytalojen huoneet ovat sikapieniä.

Vierailija kirjoitti:

Me rakennettiin unelmiemme talo. Tai niin ainakin kuviteltiin, asuttiin 2 vuotta. Oli kuin sisustuslehdestä repäisty. Totuus iski vasten kasvoja. Ei se ollutkaan sitä mitä haluttiin. Piha oli ahdistavan pieni missä ei ollut kasvillisuutta, naapurit kiinni. Isot ikkunat piti aina olla verhot kiinni, kun ne naapurit oli niin lähellä. Oikeastaan kaikista ikkunoista näkyi suoraan naapureiden koteihin. Listaa vois jataa loputtomiin miten epäkäytännöllisiä uudet talopaketit on. 

Muutettiin vanhaan (1924) idylliseen omakotiloon missä oli iso runsas piha, naapurit ovat joka suunnalla mutta ei ihan kiinni ja isoja puita on välissä ettei suoraa näköyhteyttä ole kenenkään ikkunaan ja sisälle. Rempattiin talosta oman maun mukainen ja esim pesualtaat ovat kaadollisia eikä nykyhienoja joihin vesi jää kellumaan. On reilun kokoiset isot makuuhuoneet, nykytalojen huoneet ovat sikapieniä.

Pakettitalonkin voi hyvin pitkälti piirtää itse.

Ei sun tarvii ottaa sieltä mallistosta mitään valmista mallia, ei tule paljoa kalliimmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen  tilanne varmaan kun töitä ei ole ja asuminen kallista. Otettu onnen huumassa liian iso velka. Ja talolaina. Sit kun rakkaus loppuu kun moni arkiasia vie yhteistä aikaa pois. Lapset tehdään samaan rakoon talorakentamisen yhteydessä. Toinen jää kotiin hoitaa lapsia. Sit yhttäkkiä mies on se joka elättää koko perhettä. Vaimo kotihoidontuella. Sit jos työt loppuu mieheltä nii ollaan pulassa. On anehdittu liikaa riskitekijöitä kerralla. 

Mitä ahnehtimista se on että haluaa perheen ja kodin? Toisaalta valitetään että ei enää tehdä lapsia ja eletään tuilla. Sitten kun joku yrittää rakentaa itse elämäänsä ja ottaa vastuuta niin se onkin ahnehtimista? 

Näinpä

Tuntuu kummalliselta tuollainen ajattelu, että ihan tavallinen perhe-elämä omakotitalossa olisi jotenkin vain harvojen ja valittujen saavutettavissa oleva unelma. Jossei nyt perheen aikuiset ihan vetelia työtäpelkääviä lapamatoja ole niin rohkeasti vaan toteuttamaan niitä unelmia!

Vierailija kirjoitti:

Omassa tapauksessa ero.

Ei kumpikaan halua jäädä asumaan tähän.

Aika vaikeaa on monelle yksin maksaa ison uuden omakotitalon lainanlyhennykset ja asumiskulut. Eron sattuessa torppa menee myyntiin ja lusikat jakoon.

Äideillä on tullut aika siirtyä uuteen vaiheeseen elämässä.