Miten hoidetaan 45+ ikäkriisi?

Samat ongelmat. Kaikki on masentavaa. Mutta meitä on paljon. 

Mikä ikäkriisi? Nainen saa esivaihtarien ikävät oireet hoidettua hormonikorvaushoidolla, muuten elämä on mukavaa.

Olen 46-vuotias enkä ole koskaan ymmärtänyt ikäkriisejä. Vanheneminen on etuoikeus, jota ei läheskään kailille suoda, joten miksi kriiseillä siitä että saa elää?

Vierailija kirjoitti:

Samat ongelmat. Kaikki on masentavaa. Mutta meitä on paljon. 

Kiitos. Mua helpotti tuo "meitä on paljon" lause. Jospa muissakin sukupolvissa on tätä, että jokin mietityttää tietyssä vaiheessa tai aina.

Ei minulla tuolloin ollut mitään ikäkriisiä. Sen sijaan työpaikkani lakkautettiin, joten jouduin vaihtamaan firmaa 20 vuoden työsuhteen jälkeen. Muuten elämä jatkui kuten aiemminkin. Parisuhteessa on mennyt hyvin, on mukavia harrastuksia ja paljon haaveita esimerkiksi matkustelun parissa, joita olen toteuttanut.

Tee kaikkea lystiä. Kun ikää alkaa olla 52, kaikki alkaa olla toisin. Neloselämä on vielä vibranttia.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla tuolloin ollut mitään ikäkriisiä. Sen sijaan työpaikkani lakkautettiin, joten jouduin vaihtamaan firmaa 20 vuoden työsuhteen jälkeen. Muuten elämä jatkui kuten aiemminkin. Parisuhteessa on mennyt hyvin, on mukavia harrastuksia ja paljon haaveita esimerkiksi matkustelun parissa, joita olen toteuttanut.

Kuulostaa kivalta. Kaikilla ei ehkä ole noita asioita tai ollut. Eli siksikin tulee kriisi. Vaikka voi olla muuta pientä.

Mikä ikäkriisi? Olen juuri Japanissa työmatkalla ja jään sen jälkeen tänne vähän lomailemaan. Eipä pukkaa kriisiä, elämä on kivaa kun on rahaa jo kertynyt ja nuoruuden haihattelut ovat vain hymyilyttävä muisto.

Vierailija kirjoitti:

Tee kaikkea lystiä. Kun ikää alkaa olla 52, kaikki alkaa olla toisin. Neloselämä on vielä vibranttia.

50v voivat todistaa että heidän elämä on vibranttia. Joku tulee paikalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla tuolloin ollut mitään ikäkriisiä. Sen sijaan työpaikkani lakkautettiin, joten jouduin vaihtamaan firmaa 20 vuoden työsuhteen jälkeen. Muuten elämä jatkui kuten aiemminkin. Parisuhteessa on mennyt hyvin, on mukavia harrastuksia ja paljon haaveita esimerkiksi matkustelun parissa, joita olen toteuttanut.

Kuulostaa kivalta. Kaikilla ei ehkä ole noita asioita tai ollut. Eli siksikin tulee kriisi. Vaikka voi olla muuta pientä.

Mietin jo kauan sitten, ettei ikäkriisit pohjimmiltaan johdu vanhenemisesta vaan toteutumattomista unelmista. Ihmisillä on mielikuvia, mitä olisivat halunneet saada tai toteuttaa tiettyyn ikään mennessä. Jos näin ei ole käynyt, puhuvat sitten ikäkriisistä.

Pidän tipattomia, treenaan enemmän kuin kolmekymppisenä, nautin elämästä, nauran samalla elämän absurdiudelle, pyydän apua jos on ongelmia, uskon lääkäreitä ja teen niin kuin ne neuvovat, suunnittelen tulevaisuutta vuosi kerrallaan, kokeilen uusia asioita. Osaan sanoa ei mahdottomille projekteille, harrastan espanjalaista lakkoilua töissä, katso peiliin ja totean: onpas siinä mainio heppu - hyvä sinä! Ja jos joskus masentaa, arvostan sitä, ja vedän peiton päälle tai vaan makaan suihkussa, koska tiedän, että jo huomenna voi olla parempi päivä. Tässä pari vinkkiä! T. 46 mies

Vierailija kirjoitti:

Olen 46-vuotias enkä ole koskaan ymmärtänyt ikäkriisejä. Vanheneminen on etuoikeus, jota ei läheskään kailille suoda, joten miksi kriiseillä siitä että saa elää?

No onpas yksinkertaista

Alkoholilla. Itse en ole muuta keksinyt.

Minulle 45 ei tuonut minkäänlaista ikäkriisiä, sen sijaan sain motivaatiota pitää itsestäni entistä parempaa huolta!

Aloitin spinning tunnit 2 krt viikossa, laitatin hampaat kuntoon, kävin ihotautilääkärillä hoidattamassa katkenneet verisuonet poskipäiltä, lopetin alkoholinkäytön kokonaan, aloin syödä enemmän luomuruokaa, vaihdoin kosmetiikkatuotteet luonnollisempiin, kävin kehonkoostumusmittauksessa ja lisäsin ohjelmaan koko kropan treenin salilla myös 2 krt viikossa.

Nyt koen olevani paremmassa kunnossa kuin koskaan!