Miksi lasta ei saisi nukuttaa?
Usein teilataan keskusteluissa se, että lasta ei saisi nukuttaa eli siis olla lähellä, lukea, silitellä, laulaa tms. kunnes nukahtaa vaan pitäisi oppia nukahtamaan yksin. MIksi? Ymmärrän kyllä, jos siihen menee koko ilta, onhan sitä muutakin tekemistä, mutta jos ei mene ja lapsi nukkuu yöt läpi, niin mikä siinä on niin kamalaa? Voisi kuvitella, että on ihanaa ja turvallisen oloista lapsellekin nukahtaa, kun on aikuinen lähellä.
Meillä on kaksi nukutettu ja aiomme nukuttaa kolmannenkin. Se on ihana leppoisa hetki aikuisellekin työpäivän jälkeen, ajatus lentää. Ja lapset nukkuvat hyvin. Kommentteja?
sanottakoon vielä se, että isommat nukutetut ovat jo kouluiässä ja varsinkin kakkonen toivoo vieläkin usein että luetaan, mutta jää sitten sadun jälkeen itse nukahtamaan, vanhin lueskelee itse ennen kuin nukahtaa. Ovat reippaita ja rohkeita, vaikka kuinka on " lellitty" nuluttamisella koko lapsuus.
Kommentit (7)
Ainoa huono puoli viereen nukuttamisessa oli se, että itsekin siihen usein toinen vanhemmista nukahti eikä tullut siis vietetty kahdenkeskeistä aikaa ;)
Minun mielestäni voi nukuttaa, kunhan se ei ole sitä tuntien juokustusta. Se että on lapsen vieressä
ja odottelee unta ei ole paha juttu. Voi siitä sitten lähteä ja jättää lapsen nukahtamaan. Tai jos nukahtaa silittelyyn niin mikä jottei. Muistuu oma lapsuus mieleen ja se kun äiti/isä nukutti ja lauloi unilauluja. Uni tuli paremmin kun kokonaan ei tarvinnu yksin odotella.
pitäähän joka lapsen saada iltapala, iltapesu
ja yöpaita päälle, siinä on perusrituaalit koossa.
ette kai tosissaan nukuta lasta, ja kai se osaa jo yksinkin nukahtaa jne
ylimääräistä työtä, leipomista (synttäreille jne...) sanon pojalle, että äiti menee tekemään kotitöitä sadun jälkeen ja silloin nukahtaa yksin. Normaalisti paijaan ja juttelemme päivän kivat kuulumiset ennen nukahtamista. Tosin hän on myös vierihoidossa edelleen, eli nukkuu kanssani. Välillä nukkuu omassa huoneessa päikkäreitä ja pari kertaa kun lapsella on ollut yövieras niin ovat nukkuneet keskenään siellä hänen huoneessaan. Meillä uni tulee helposti eikä edes sairaana yleensä herää kertaakaan yöllä. En todellakaan aio kuunnella tässä asiassa kenenkään tunnevammaisen ohjeita, jotka laittavat jo 3kk iässä vauvan omaan huoneeseen. Päiväkodista lapseni on saanut vain hyvää palautetta, että on empatiantajuinen, positiivinen ja avoin lapsi, joka luottaa päiväkodin aikuisiin. Uskon vahvasti vierihoidon auttavan myönteisesti itsetunnon kehittymiseen, äiti on aina lähellä vastaamassa lapsen tarpeisiin.
lapsille luetaan iltasatu, syödään iltapala ja tehdään iltapesut. En minä sitä. Mutta kun olen lapset peitellyt ja lähden huoneesta, he osaavat nukahtaa omillaan.
Mutta on lapsia, jotka vaativat tietyn vanhemman vierelleen tietyksi aikaa, sitten pitää kenties olla tietty tyyny tietyssä kohtaa selän takana, juoda yövesilasista pari kulausta, isin pitää suukottaa uninallea 5 kertaa, on laitettava unisukat jalkaan jne. Sellasta hyppyyttämistä, joka ei muuta kuin häiritsee varsinaista nukahtamista.
Oli helppoa kun vauvan oli opettanut siihen, että kun laski sänkyyn, niin nukahti omineen, ei tarttenu heijata tai hytkyttää.
2
että lapsi pompottaa aikuisia ja rituaaleihin menee ikuisuus.