Oman sukunimen pitäminen naimisiin mennessä?

En olis mennyt naimisiin ollenkaan jos olis ollut pakko muuttaa nimi. Sukuni viimeinen, haluan pitää sen loppuun asti. Oon siis ollut yli kakskympiinen kun tuo laki tuli voimaan, naimisiin tosin menin vasta 47-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin pitää omansa kun ottaa jonkun  kaksiosaisen Möttönen-Korhonen

Tai Sikiö-Nännimäinen.

Molempien suku jatkuu. Geenit 50% mieheltä, saman verran naiselta.

Parempi olis antaa lapselle kokonaan uusi nimi.

Parisuhde on jo kestänyt melkein 20 vuotta, mutta en minä enää näin nelikymppisenä nimeä vaihtaisi. Naimisiin voisin mennä lakiteknisistä syistä, mitään romanttista en siihen miellä kun on asuntolainat ja lapset jo vaivoina 😄

Kun minä liityin sinuun, oli niin romanttista <3 

meillä tällanen tapaus, että vaimo otti minun sukunimen ja ensimmäisen riidan jälkeen minä otin mummon tyttönimen käyttöön. on ihmiset ihmetelleet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä naimisiinmeno ei ole mikään syy vaihtaa sukunimeä. Ihmisellä pitäisi olla sama sukunimi syntymästä kuolemaan. Minua ei ole koskaan haitannut, että lapsilla on eri sukunimi kuin minulla. 

Eikös lapset kastettu sun sukunimelle ja ei haittaa vaikka vaihtavat sukunimen vaikka ihmisten pitäisi olla  koko ikänsä samalla sukunimellä. 

Miten sinä voit tietää, kuka hän on ja mille nimelle hänen lapsensa on kastettu? Vaikka vanhemmat eivät olisi avioliitossa, lapsi voidaan rekisteröidä isän sukunimelle, jos isyys on vahvistettu. Muuten menee äidin sukunimelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin pitänyt oman sukunimeni, mutta 50 vuotta sitten se ei ollut mahdollista. 

Kyllä oli.

 

Ei ollut naiselle, paitsi kaksiosaisen sukunimen osana. Eli oma sukunimi, väliviiva ja miehen sukunimi. 

Nimille on turha antaa muuta merkitystä kuin että siitä tietää kenestä puhutaan. Voin hyvin ottaa naisen sukunimen naimisiin mennessäni, jos naisella on nimifiksaatio. Tai hän voi ottaa minun, jos välttämättä niin haluaa. Kaksi sukunimeä avioparilla kuulostaa riitaisalta. 

Pidin oman sukunimeni, koska Suomessa ei ole muita saman nimisiä kuin minä. Sukunimeni on harvinainen myöskin. En tiedä onko asialla muuta merkitystä kuin moni virallisempi asian hoitaminen nopeutuu, kun ei koko ajan näpytellä sotua ja tuherreta henkkareitten /passin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin pitänyt oman sukunimeni, mutta 50 vuotta sitten se ei ollut mahdollista. 

Kyllä oli.

Vaikea samaistua ihmisiin joiden identiteetti ei ole millään tavoin sidottuna nimeen. Omani on, ehkä todellakaan vaihtaisi sukunimeäni naimisiin mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin pitänyt oman sukunimeni, mutta 50 vuotta sitten se ei ollut mahdollista. 

Kyllä oli.

Jaa. Näköjään ei, mutta yhdustelmänimi.

Siksi varmaan mies taloon tullessa otti sen talon/tilan nimen - ei varsinaisesti naisen sukunimeä, koska laki on ollut tuollainen.

Niin meidän suvussa oli tehty.

Silloin säädettiin, että kaikilla tulee olla sukunimi. Kuitenkin vasta vuoden 1930 avioliittolaki määräsi, että vaimon on käytettävä miehensä sukunimeä. Tämä pakko poistui vuonna 1986,

Ei naiset ennenkään nimeään vaihtaneet avioliitossa. Typerintä vaihtaa nimi ja lapset pitäisi aina laittaa äidin nimelle. Avioliitot harvenee ja purkautuu niin mitä järkeä on nimen vaihtamisessa. Harmi kun piti ottaa kaksoisnimi aikoinaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nimille on turha antaa muuta merkitystä kuin että siitä tietää kenestä puhutaan. Voin hyvin ottaa naisen sukunimen naimisiin mennessäni, jos naisella on nimifiksaatio. Tai hän voi ottaa minun, jos välttämättä niin haluaa. Kaksi sukunimeä avioparilla kuulostaa riitaisalta. 

Sanot, että nimille on turha antaa muuta merkitystä kuin että siitä tietää kenestä puhutaan. Ja kuitenkin viimeisessä lauseessa sanot: Kaksi sukunimeä avioparilla kuulostaa riitaisalta. Eli annat nimille merkityksen 😂.