Ensimmäinen äitienpäivä ilman surua ja häpeää

Odotan esikoistani ja huomenna on ensimmäinen elämäni äitienpäivä, jolloin voin iloita, sillä nyt olen itse se äiti. Oma äitini oli päihdeongelmainen ja tulin huostaanotetuksi pienenä. Äitini kuoli pari vuotta sitten. Mummia olen pitänyt äitinäni, mutta hän on kieltänyt äitienpäivän juhlinnan, koska kokee itse epäonnistuneensa äitinä lapsensa päihdeongelman takia. Koulussa en tiennyt mitä kirjoittaa korttiin, jota muut innolla askartelivat. Toiset keräsivät tai ostivat äidilleen kukkia, meillä teeskenneltiin ettei mitään juhlapäivää ole. 

Huomenna aion syödä kakkua ja jutella omalle vauvalleni. Kertoa miten iloiseksi ja kevyeksi hän oloni tekee. Minulla on lupa iloita äitiydestä ja rikkoa sukupolvien ketju. Toivottavasti huominen on jollekin muullekin päivä, jolloin päällimmäinen tunne ei ole enää suru tai häpeä.