On jaksettava, eikös niin?

Onko muita, joista tuntuu, että on vain jaksettava ja jaksettava? Pysähtyminen ei ole vaihtoehto. Ei ole ketään, joka ottaisi kiinni. Henkistä painolastia on vuosien varrella kasautunut sellainen määrä, että pienikin lisätaakka tuntuu ylivoimaiselta. Eteenpäin on kuitenkin mentävä hymyssä suin. Oma heikkous hävettää. Töissä seilaa irrallaan. Klikkejä siellä ja täällä. Itse luovii välissä. Ketään ei kiinnosta. Kukaan ei edes huomaisi, jos katoaisi.