Lue keskustelun säännöt.
En tykkää yhdestä lapseni kaverista enkä halua että lapseni viettää aikaa tämän kanssa
08.05.2025 |
Tällä lapsella ei ole hyvää vaikutusta lapseeni. Sen jälkeen kun lapset tutustuivat, mun lapsen käytös on muuttunut. Tämän pojan seurassa lapsi kyseenalaistaa kaiken, uhmaa ja koulusta tulee huonoa palautetta. Aiemmin tuli korkeintaan muutaman kerran myöhästymismerkintöjä. Itsekseen kotona ollessa lapsi muistuttaa enemmän "vanhaa" itseään, mutta on muuttunut enemmän itsepäisemmäksi ja itsekkäämmäksi. Olen hienovaraisesti yrittänyt asiasta maininta mutta tuntuu että hän ei halua ymmärtää mun mielipidettä.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Kyllä joistain ihmisistä näkee jo varhain, ettei hyviä asioita ole tiedossa. Julmuus, kovismaisuus, jokin paatuneisuus jo varhain? Varmasti kannattaa yrittää lopettaa tuttavuus, jos se vaikuttaa noin huonolla tavalla ja koet uhkaa tilanteen suhteen. Kierre voi olla paha jos pahis johdattaa, jopa painostaa tulevina vuosina kaikenlaisen pahan pariin ja lopulta sitä ei pysäytä mikään apusi. Kaahaaminen liikenteessä, huumeet, mitä ikinä...
Itsekin tiedän erään esimerkin, joka saanee vielä paljon pahaa aikaiseksi elämässään. Ei ole vielä edes murrosikäinen, mutta todella paha luonne vaikuttaa olevan. Hyytävä. Sellainen jotenkin niin väkivaltainen energiakin, ilmeitä ja elekieltä myöten. Kovis. Minkälaiset ihmiset, minkälainen kasvatus tuottaa tuollaisen.
Vierailija kirjoitti:
ne muiden kakarat
Kyllä niitä on ihan yksiselitteisesti pahoja ihmisiä jo alakouluikäisissä.
Ei ole kenellekään hyvää seuraa hengailla juuri jonkun tuollaisen 24/7 uhmaioevan väkivaltaisen hullun kanssa, tai täysin kasvattamattoman sekon kanssa joka elää viidakon lakien mukaan. Vetävät vain muutkin pohjalle kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kyllä joistain ihmisistä näkee jo varhain, ettei hyviä asioita ole tiedossa. Julmuus, kovismaisuus, jokin paatuneisuus jo varhain? Varmasti kannattaa yrittää lopettaa tuttavuus, jos se vaikuttaa noin huonolla tavalla ja koet uhkaa tilanteen suhteen. Kierre voi olla paha jos pahis johdattaa, jopa painostaa tulevina vuosina kaikenlaisen pahan pariin ja lopulta sitä ei pysäytä mikään apusi. Kaahaaminen liikenteessä, huumeet, mitä ikinä...
Itsekin tiedän erään esimerkin, joka saanee vielä paljon pahaa aikaiseksi elämässään. Ei ole vielä edes murrosikäinen, mutta todella paha luonne vaikuttaa olevan. Hyytävä. Sellainen jotenkin niin väkivaltainen energiakin, ilmeitä ja elekieltä myöten. Kovis. Minkälaiset ihmiset, minkälainen kasvatus tuottaa tuollaisen.
Mut miten tuollaisesta pääsee eroon, jos se asuu samalla alueella ja/tai on samassa koulussa? Miten lapsen saa erotettua tuollaisesta ihmisestä, kun tuollainen pikkupeto satavarmasti haluaa vaikutuspiiriinsä jo manipuloitavaksi huomanneensa kohteen, ja toisaalta oma lapsi saattaa katsoa tuollaista rohkeutta ylöspäin?
En ole AP, mut mietin itsekin miten tuo käytännössä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten pistät tämän kakaran pannaan ja ohjaat lastasi muiden kaverien seuraan
Riippuu lapsen iästä, mutta esim. teinin kohdalla helpommin sanottu kuin tehty, jos töissäkin pitäisi käydä eikä lapsi ole yötä päivää näkökentässä valvonnan alla.
Kiellät lasta olemasta tämän lapsen kanssa. Oli sama tilanne, tää toinen ipana usutti lapseni varastamaan rahaa kotoa ja sit he menivät ostoksille. Kyseessä 2-3 luokkalaiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, tulee mieleen oma lapsuus. Kaverini vanhemmat eivät pitäneet minusta, kun minä "vien lasta pahoihin touhuihin." Ainut vaan, että itse en juonut, en ollut kovin, harrastin liikuntaa. Tämän ystävän vanhempien mielestä ne "hyvät kaverit" olivat ne, jotka joivat ja veivät kaveria huonoille teille. He vain sattuvat olemaan "paremmista" perheistä ja harrastavan samaa lajia kuin kaverini. Eli vanhemmat, katsotte välillä omien ennakkokäsitysten läpi asioita. Enemmän tämä tyttö minua yritti saada "pahoille teille" kun minä häntä.n
Olen itse nykyisin paremmin koulutettu, kuin tuo kaverini. Heidän vanhempien mielestä minusta ei tule mitään. Tiemme erkanivat 18.v.
Ap:lle myös, että minkä ikäinen lapsi on? Mitä jos kyse on ihan normaalista teini-iän irtautumisesta ja kasvusta? Siihen kuuluu uhma vanhempiaan kohtaan ja kavereille näyttäminen. Kehitystehtäviä kannattaa jokaisen vanhemman lukea, jotta ymmärtää paremmin lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kyllä joistain ihmisistä näkee jo varhain, ettei hyviä asioita ole tiedossa. Julmuus, kovismaisuus, jokin paatuneisuus jo varhain? Varmasti kannattaa yrittää lopettaa tuttavuus, jos se vaikuttaa noin huonolla tavalla ja koet uhkaa tilanteen suhteen. Kierre voi olla paha jos pahis johdattaa, jopa painostaa tulevina vuosina kaikenlaisen pahan pariin ja lopulta sitä ei pysäytä mikään apusi. Kaahaaminen liikenteessä, huumeet, mitä ikinä...
Itsekin tiedän erään esimerkin, joka saanee vielä paljon pahaa aikaiseksi elämässään. Ei ole vielä edes murrosikäinen, mutta todella paha luonne vaikuttaa olevan. Hyytävä. Sellainen jotenkin niin väkivaltainen energiakin, ilmeitä ja elekieltä myöten. Kovis. Minkälaiset ihmiset, minkälainen kasvatus tuottaa tuollaisen.
Mut miten tuollaisesta pääsee eroon, jos se asuu samalla alueella ja/tai on samassa koulussa? Miten laps
En ole itse vielä keksinyt. Oma lapsikin ajautumassa mukaan tämmöiseen idioottien porukkaan.
Pari vuotta kun vierähtää niin kauheita tapahtuu - sen näkee nyt jo sokea reettakin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua, tulee mieleen oma lapsuus. Kaverini vanhemmat eivät pitäneet minusta, kun minä "vien lasta pahoihin touhuihin." Ainut vaan, että itse en juonut, en ollut kovin, harrastin liikuntaa. Tämän ystävän vanhempien mielestä ne "hyvät kaverit" olivat ne, jotka joivat ja veivät kaveria huonoille teille. He vain sattuvat olemaan "paremmista" perheistä ja harrastavan samaa lajia kuin kaverini. Eli vanhemmat, katsotte välillä omien ennakkokäsitysten läpi asioita. Enemmän tämä tyttö minua yritti saada "pahoille teille" kun minä häntä.n
Olen itse nykyisin paremmin koulutettu, kuin tuo kaverini. Heidän vanhempien mielestä minusta ei tule mitään. Tiemme erkanivat 18.v.
Ap:lle myös, että minkä ikäinen lapsi on? Mitä jos kyse on ihan normaalista teini-iän irtautumisesta ja kasvusta? Siihen kuuluu uhma vanhempiaan kohtaan ja kavereille näyttäminen. Kehitystehtäviä kannattaa jokaisen vanhemman lukea, jotta ymmärtää paremmin lastaan.
Tarkoitan vain, että asioita ei kannata ajatella aina niin mustavalkoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Apua, tulee mieleen oma lapsuus. Kaverini vanhemmat eivät pitäneet minusta, kun minä "vien lasta pahoihin touhuihin." Ainut vaan, että itse en juonut, en ollut kovin, harrastin liikuntaa. Tämän ystävän vanhempien mielestä ne "hyvät kaverit" olivat ne, jotka joivat ja veivät kaveria huonoille teille. He vain sattuvat olemaan "paremmista" perheistä ja harrastavan samaa lajia kuin kaverini. Eli vanhemmat, katsotte välillä omien ennakkokäsitysten läpi asioita. Enemmän tämä tyttö minua yritti saada "pahoille teille" kun minä häntä.n
Olen itse nykyisin paremmin koulutettu, kuin tuo kaverini. Heidän vanhempien mielestä minusta ei tule mitään. Tiemme erkanivat 18.v.
Ap:lle myös, että minkä ikäinen lapsi on? Mitä jos kyse on ihan normaalista teini-iän irtautumisesta ja kasvusta? Siihen kuuluu uhma vanhempiaan kohtaan ja kavereille näyttäminen. Kehitystehtäviä kannattaa jokaisen vanhemman lukea, jotta ymmärtää paremmin lastaan.
Meillä ainakaan ei ole kyse mistään omasta päästämme keksimästämme ennakkokäsityksistä, vaan ihan poliisin ym. kanssa tekemisissä olevista lapsista. Elämä on heillä jo hyvää vauhtia lähtenyt lapasesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla lapsellani on samanlainen kaveri eli saa aikaan omassa lapsessani huonoa käytöstä ja on muutenkin hyvin rasittava ihminen. Ei varsinaisesti pahuuttaan ole sellainen tai tee oikeasti pahoja asioita, on vain uhmakas, perusnegatiivinen ja sellainen, että saa kokoajan aikaan ristiriitoja.
Mun ratkaisu on ollut, että ennemmin pyydän heidät meille olemaan kuin päästän kaverin luokse. Meillä ollessa ojennan sitten molempia lapsia enkä siedä huonoa käytöstä. Olen myös omalle lapselleni sanonut suoraan, että tuo käytös on tosi rasittavaa ja tiedän hänen olevan paljon sitä parempi. Olen myös joskus oikein hankalana aikana varoittanut, että jos kyseisen kaverin kanssa olemisen jälkeen aina käyttäytyy huonosti, ei jää muita vaihtoehtoja kuin kieltää olemasta kyseisen kaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kyllä joistain ihmisistä näkee jo varhain, ettei hyviä asioita ole tiedossa. Julmuus, kovismaisuus, jokin paatuneisuus jo varhain? Varmasti kannattaa yrittää lopettaa tuttavuus, jos se vaikuttaa noin huonolla tavalla ja koet uhkaa tilanteen suhteen. Kierre voi olla paha jos pahis johdattaa, jopa painostaa tulevina vuosina kaikenlaisen pahan pariin ja lopulta sitä ei pysäytä mikään apusi. Kaahaaminen liikenteessä, huumeet, mitä ikinä...
Itsekin tiedän erään esimerkin, joka saanee vielä paljon pahaa aikaiseksi elämässään. Ei ole vielä edes murrosikäinen, mutta todella paha luonne vaikuttaa olevan. Hyytävä. Sellainen jotenkin niin väkivaltainen energiakin, ilmeitä ja elekieltä myöten. Kovis. Minkälaiset ihmiset, minkälainen kasvatus tuottaa tuollaisen.
Mut miten tuollaisesta pääsee eroon, jos se asuu samalla alueella ja/tai on samassa koulussa? Miten laps
Se onkin varmasti hankalaa, ei helppo tilanne. Mutta onko sekään ratkaisu, että katsoo vaan kun oma lapsi muuttuu huonossa seurassa huonojen vaikutteiden takia vähitellen kuin vieraaksi, on mukana kiusaamassa, tekemässä pahoja, ilkivaltaa, varastelua, kaikenlaista mitä hyvään pyrkivä kunnollinen ihminen ei tee. On vanhemman oikeus ja velvollisuus pitää oma lapsi erossa tuollaisesta, vaikka sitten kovemmatkin keinot käyttöön. Jatkuvasti on lehdissä rikosuutisia, kun ihan jo tosi nuoretkin tekevät absoluuttisia kamaluuksia, ilman oikeaan suuntaan ohjaavaa omatuntoa. Mitä luulette, mistä se alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiellät lasta olemasta tämän lapsen kanssa. Oli sama tilanne, tää toinen ipana usutti lapseni varastamaan rahaa kotoa ja sit he menivät ostoksille. Kyseessä 2-3 luokkalaiset lapset.
Eiköhän vanhemmat vielä kykene laittamaan tuon ikäiset ruotuun. Kaverikin hyötyy siitä myöhemmin elämässään.
Pääosin miellyttävällä asuinalueella on pari perhettä, joiden jälkikasvu uhmaa jopa poliisia. Pielessä täytyy perheen sisällä asioiden olla, kun pieni alakoululainen on niin pilalla että uhittelee poliisille rötösteltyään ja häiriköityään ostarilla. Se on kaikin tavoin hälyttävää. Jos esimerkiksi tuon tyyppisestä seurasta haluaa pitää omansa erossa, on se viisautta.
Lasun pitäisi kovemmin ottein puuttua asioihin. Joidenkin vanhemmuus ei ole vanhemmuutta ollenkaan. Ulospäinhän ei välttämättä ensin näe, kulissit kunnossa, mutta jos lapsi on alle 10-vuotias rikollinen, niin ei mikään ole mennyt oikein. Tai jos minkään ikäinen on.
Kaikkea ei pidä aina ymmärtää, hyväksyä, koettaa nähdä jotenkin toisin. Näistä yksilöistä kärsii elämän mittaan moni viaton sivullinen, ja se on väärin.
Meillä oli samantapainen tilanne. Keskusteltiin asiasta ja tehtiin sellainen ratkaisu, että hän sai tiettyinä viikonpäivinä nähdä tätä kyseistä kaveria jos halusi, mutta muina päivinä piti olla muiden kavereiden kanssa. Pikku hiljaa tämä johti siihen, että poika alkoi viettää yhä enemmän aikaa muiden kavereiden kanssa ja tämä kaveri, josta en tykännyt, jäi lopulta kokonaan pois.
Sitten pistät tämän kakaran pannaan ja ohjaat lastasi muiden kaverien seuraan