Missä asioissa tai tilanteissa neurotyypilliset ja neuroepätyypilliset yleensä eroavat eniten toisistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en usko nepsyyteen ja neurotyypillisyyteen jungilaisena sillä kaikki 16 MBTI-persoonataksonia ovat ominaisuuksissaan neurokirjolla suhteessa toisiinsa. Ne ovat lopulta vain persoonallisuuseroja joita aivojen erikoistuminen tuottaa.

Et usko? Minulle on ainakin tullut parempi olo, kun olen ymmärtänyt etten ole huono, olen vaan erilainen.

Sama juttu koskee myös 16 MBTI-persoonataksonia. Jokainen on erilainen suhteessa toisiinsa. Esimerkiksi minä INFP:nä olen luonnollisesti hiljainen porukoissa ja myötäilen muita mutta tuttujen seurassa olen paljon avoimempi ja leikittelen metaforilla ja hahmoleikittelyillä. Empatia, ihanuus ja kiltteys ovat minulle oleellista. Se on erilaisuutta suhteessa esimerkiksi ESTJ persooniin jotka ovat kujeilevia pikkupomoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset ovat kohteliaita ja empaattisia. Autistivammaisilta puuttuu kyky empatiaan muita ihmisiä kohtaan sekä heidät on jo kotona opetettu siihen etteivät käytöstavat koske heitä. 

Mitäs helvettiä, neuroepätyypilliset ovat kylläkin enemmän empaattisia kuin tavalliset ihmiset :D omaavat usein vahvan oikeudentajun eivätkä hyväksy syrjintää. Monilla neurotyypillisillä (ei kaikilla) taas on tapana bondata vihaamalla jotakin yhteistä kohdetta.

Neuroepätyypilliset ovat lisäksi vähemmän kilpailuhenkisiä ja vähemmän vakavia, näitä piirteitä arvostan ihmisissä paljon.

Fantastinen kommentti.

Voisiko sen tätä osuvammin enää todeta..

Otin screenshotin. 🥰

Kiitos : )

.

Heh, aika voimakkaita stereotypioita mammoilta, jotka tuskin edes huomaisivat, jos oikeassa elämässä törmäisivät neuroepätyypilliseen😅😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neurotyypilliset elävät ihmisten huomiosta, neuroepätyypilliset karttavat sitä

Neurotyypilliset hankkivat huomiota paljolti ulkonäöllään ja menestyksellään. Neuroepätyypilliset puolestaan diagnooseillaan ja uhriutumisella.

Mihin hävisivät ekstrovertti ja introvertti? Nämähän kuvaavat hyvin tiettyjä käytöspiirteitä ja neutraalimmin.

Olen alkanut viisikymppisenä mietti että ok saattaa olla että minussa on neurokirjoa mutta en oikeastaan hyödy tuosta tiedosta ihmeemmin, hieman se jotain avaa kuten ihmissuhteiden rasittavuutta ja yksinviihtyvyyttä. Samoin olen tietoinen siitä että ihmiset kykenevät esittämään erilaista, luomaan roolin josta nauttivat ja hyötyvät ja keksivät nimittää tätä käyttäytymistään neuroepätyypillisyydeksi.

Kaikki tälläinen vaikuttaa siihen etten ihan hirveästi innostu tuosta jaottelusta kun sitä ihan selvästi käytetään palvelemaan omaa turhamaisuutta, mukavuudenhalua jne.

Vierailija kirjoitti:

Neuroepätyypilliset nauttivat yksinolosta, neurotyypilliset sekoavat jos joutuvat olemaan yksin.

No tuo nyt ei pidä paikkaansa. Sekoitatko nyt introvertit ja neuroepätyypilliset?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ensin tietää minkälainen on tyypillinen neurotyypillinen?

Mielikuvitusolento. Mielestäni vastenmielinen lokero. Jo siksi että aivot ovat neuroplastiset, siis muokkautuvat mihin perustuu psykoterapia ja moni muu oppiminen. Useimpia ihan pelkkä elämä muokkaa usein viisaammaksi ja harkitsevammaksi, kun itsetuntemus kehittyy. 

Jankkaus, ap, jankkaus.

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä vttu on neuroepätyypillinen ja neurotyypillinen?

Neurotyypillinen on ihminen ilman mitään diagnooseja.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset ovat kohteliaita ja empaattisia. Autistivammaisilta puuttuu kyky empatiaan muita ihmisiä kohtaan sekä heidät on jo kotona opetettu siihen etteivät käytöstavat koske heitä. 

Mitäs helvettiä, neuroepätyypilliset ovat kylläkin enemmän empaattisia kuin tavalliset ihmiset :D omaavat usein vahvan oikeudentajun eivätkä hyväksy syrjintää. Monilla neurotyypillisillä (ei kaikilla) taas on tapana bondata vihaamalla jotakin yhteistä kohdetta.

Neuroepätyypilliset ovat lisäksi vähemmän kilpailuhenkisiä ja vähemmän vakavia, näitä piirteitä arvostan ihmisissä paljon.

Tää on muuten ihan totta. Hemmetti kun työelämässä on ollut hankalaa, kun kollegat käyttävät suurimman osan työajasta näiden draamojen kehittelyyn.

En myöskään ole koskaan ymmärtänyt kun puhutaan siitä, että alle 100k asukkaan paikoissa "kaikki tuntevat kaikki". Sitten kun sain diagnoosin, niin tajusin että se johtuu kohdallani siitä, että mulla on olematon kasvomuisti ja en ole kiinnostunut tonkimaan ventovieraiden asioita ja rasittamaan itseäni niillä. Mulla oli vaikeuksia saada päähäni edes oman luokkalaisten naamoja ja se aiheutti monenlaisia vaikeita tilanteita koko peruskoulun ajan. Ja ei varmaan tarvitsisi mainita, että olin kiusattu. Jouduin aikuisena käymään pitkät psykoterapiat (kenties turhaan) ja se psykoterapeutti sanoi, että "ikävää että kiusaaminen pilasi elämäsi, mutta valitettavasti se on ihmisille ihan normaalia laumatoimintaa. Harjoitellaanpa nyt itsensä hyväksyntää ja mindfullnessiä" Mulla ei vielä tuolloin ollut diagnoosia, siihen meni vielä vuosia. Sitten kun se tuli, niin oli hätkähdyttävää huomata, että oikeudentunto on yksi autismin kirjon diagnostisista kriteereistä. Hieman kärjistetysti: nenteille empatiakyvyttömyys on vissiin ihan normaali tila (ja sen näkee meidän hallituksen kokoonpanosta ja tästä Malmin r-tapauksen oikeusjutusta).

Nenttien visuaalinen muisti on virittynyt kasvojen muistamiseen. Esim. Äitini kävi kerran Helsingissä ja näki rautatieasemalla naisen, jonka lapsenvahtina tämä oli ollut yli 50 vuotta sitten ja tämä nainen oli ollut tuolloin taapero... Äiti meni tämän juttusille. Selvisi, että olivat vielä menossa samaan junaan ja ravintolavaunussa kahvittelivat pitkän tovin. Kuulostan varmaan leuhkalta, mutta jos kaikilla maailman ihmisillä olisi yhtä huono kasvomuisti kuin mulla, niin maailma olisi parempi paikka :D

Ootteko myös huomanneet, miten nentit kommunikoivat keskenään? He puhuvat päällekkäin. Esimerkki: työpaikan kahvihuoneessa 7 ihmistä istuu saman pöydän äärellä ja kaikilla käy suu samaan aikaan. Eräs autismia tutkinut ulkomaalainen psykologi kirjoitti jossain, että nenteille tuo on ihan tavallista, sillä he haluavat lähinnä korostaa itseään sosiaalisessa tilanteissa ja puhuminen ns. lataa akkuja. Autisteille puhe on (yleensä) tiedonvälitystä ja he tarvitsevat hiljaisuutta latautuakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset ovat kohteliaita ja empaattisia. Autistivammaisilta puuttuu kyky empatiaan muita ihmisiä kohtaan sekä heidät on jo kotona opetettu siihen etteivät käytöstavat koske heitä. 

Mitäs helvettiä, neuroepätyypilliset ovat kylläkin enemmän empaattisia kuin tavalliset ihmiset :D omaavat usein vahvan oikeudentajun eivätkä hyväksy syrjintää. Monilla neurotyypillisillä (ei kaikilla) taas on tapana bondata vihaamalla jotakin yhteistä kohdetta.

Neuroepätyypilliset ovat lisäksi vähemmän kilpailuhenkisiä ja vähemmän vakavia, näitä piirteitä arvostan ihmisissä paljon.

Tää on muuten ihan totta. Hemmetti kun työelämässä on ollut hankalaa, kun kollegat käyttävät suurimman osan työajasta näiden draamojen kehittelyyn.

En myöskään ole koskaan ymmärtänyt kun puhutaan siitä, että alle 100k asukkaan paikoissa "kaikki tuntevat kaikki". Sitten kun sain diagnoosin, niin tajusin että se johtuu kohdallani siitä, että mulla on olematon kasvomuisti ja en ole kiinnostunut tonkimaan ventovieraiden asioita ja rasittamaan itseäni niillä. Mulla oli vaikeuksia saada päähäni edes oman luokkalaisten naamoja ja se aiheutti monenlaisia vaikeita tilanteita koko peruskoulun ajan. Ja ei varmaan tarvitsisi mainita, että olin kiusattu. Jouduin aikuisena käymään pitkät psykoterapiat (kenties turhaan) ja se psykoterapeutti sanoi, että "ikävää että kiusaaminen pilasi elämäsi, mutta valitettavasti se on ihmisille ihan normaalia laumatoimintaa. Harjoitellaanpa nyt itsensä hyväksyntää ja mindfullnessiä" Mulla ei vielä tuolloin ollut diagnoosia, siihen meni vielä vuosia. Sitten kun se tuli, niin oli hätkähdyttävää huomata, että oikeudentunto on yksi autismin kirjon diagnostisista kriteereistä. Hieman kärjistetysti: nenteille empatiakyvyttömyys on vissiin ihan normaali tila (ja sen näkee meidän hallituksen kokoonpanosta ja tästä Malmin r-tapauksen oikeusjutusta).

Nenttien visuaalinen muisti on virittynyt kasvojen muistamiseen. Esim. Äitini kävi kerran Helsingissä ja näki rautatieasemalla naisen, jonka lapsenvahtina tämä oli ollut yli 50 vuotta sitten ja tämä nainen oli ollut tuolloin taapero... Äiti meni tämän juttusille. Selvisi, että olivat vielä menossa samaan junaan ja ravintolavaunussa kahvittelivat pitkän tovin. Kuulostan varmaan leuhkalta, mutta jos kaikilla maailman ihmisillä olisi yhtä huono kasvomuisti kuin mulla, niin maailma olisi parempi paikka :D

Ootteko myös huomanneet, miten nentit kommunikoivat keskenään? He puhuvat päällekkäin. Esimerkki: työpaikan kahvihuoneessa 7 ihmistä istuu saman pöydän äärellä ja kaikilla käy suu samaan aikaan. Eräs autismia tutkinut ulkomaalainen psykologi kirjoitti jossain, että nenteille tuo on ihan tavallista, sillä he haluavat lähinnä korostaa itseään sosiaalisessa tilanteissa ja puhuminen ns. lataa akkuja. Autisteille puhe on (yleensä) tiedonvälitystä ja he tarvitsevat hiljaisuutta latautuakseen.

Adhd-ystävyksille on toki myös tyypillistä se, että saatetaan välillä vahingossa keskeytellä toisia ilman että kukaan loukkaantuu :)

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä vttu on neuroepätyypillinen ja neurotyypillinen?

MT-tapauksia, kiertoilmaus hullulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset ovat kohteliaita ja empaattisia. Autistivammaisilta puuttuu kyky empatiaan muita ihmisiä kohtaan sekä heidät on jo kotona opetettu siihen etteivät käytöstavat koske heitä. 

Mitäs helvettiä, neuroepätyypilliset ovat kylläkin enemmän empaattisia kuin tavalliset ihmiset :D omaavat usein vahvan oikeudentajun eivätkä hyväksy syrjintää. Monilla neurotyypillisillä (ei kaikilla) taas on tapana bondata vihaamalla jotakin yhteistä kohdetta.

Neuroepätyypilliset ovat lisäksi vähemmän kilpailuhenkisiä ja vähemmän vakavia, näitä piirteitä arvostan ihmisissä paljon.

Tää on muuten ihan totta. Hemmetti kun työelämässä on ollut hankalaa, kun kollegat käyttävät suurimman osan työajasta näiden draamojen kehittelyyn.

En myöskään ole koskaan ymmärtänyt kun puhutaan siitä, että alle 100k asukkaan paikoissa "kaikki tuntevat kaikki". Sitten kun sain diagnoosin, niin tajusin että se johtuu kohdallani siitä, että mulla on olematon kasvomuisti ja en ole kiinnostunut tonkimaan ventovieraiden asioita ja rasittamaan itseäni niillä. Mulla oli vaikeuksia saada päähäni edes oman luokkalaisten naamoja ja se aiheutti monenlaisia vaikeita tilanteita koko peruskoulun ajan. Ja ei varmaan tarvitsisi mainita, että olin kiusattu. Jouduin aikuisena käymään pitkät psykoterapiat (kenties turhaan) ja se psykoterapeutti sanoi, että "ikävää että kiusaaminen pilasi elämäsi, mutta valitettavasti se on ihmisille ihan normaalia laumatoimintaa. Harjoitellaanpa nyt itsensä hyväksyntää ja mindfullnessiä" Mulla ei vielä tuolloin ollut diagnoosia, siihen meni vielä vuosia. Sitten kun se tuli, niin oli hätkähdyttävää huomata, että oikeudentunto on yksi autismin kirjon diagnostisista kriteereistä. Hieman kärjistetysti: nenteille empatiakyvyttömyys on vissiin ihan normaali tila (ja sen näkee meidän hallituksen kokoonpanosta ja tästä Malmin r-tapauksen oikeusjutusta).

Olenkin miettinyt, miksi kiusaamista tapahtuu vaikka ihmiset tuntuvat niin vastustavan sitä. Ilmeisesti neurotyypilliset ovat se ongelma kiusaamisen kitkemisessä.

Siinä, että neurotyypilliset löytävät helpommin ihmisiä, jotka ovat ajattelutavaltaan samankaltaisia kuin he itse. Heidän on helpompi ystävystyä, koska tapaavat jo lapsuudessaan ihmisiä, joiden kanssa on paljon yhteistä.

Neuroepätyypillinen ei välttämättä koskaan tapaa ihmistä, jonka kanssa voisi samaistua yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Siinä, että neurotyypilliset löytävät helpommin ihmisiä, jotka ovat ajattelutavaltaan samankaltaisia kuin he itse. Heidän on helpompi ystävystyä, koska tapaavat jo lapsuudessaan ihmisiä, joiden kanssa on paljon yhteistä.

Neuroepätyypillinen ei välttämättä koskaan tapaa ihmistä, jonka kanssa voisi samaistua yhtään mihinkään.

Neuroepätyypillisiä on paljon, mutta monet on valitettavasti opetettu maskaamaan eli esittämään muuta kuin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset ovat kohteliaita ja empaattisia. Autistivammaisilta puuttuu kyky empatiaan muita ihmisiä kohtaan sekä heidät on jo kotona opetettu siihen etteivät käytöstavat koske heitä. 

Hallitus on siis täynnä autistivammaisia.

Kun neurotyypillinen haluaa pahoittaa toisen mielen niin se v-ttuilee, neuroepätyypillinen taas vaikuttaa v-ttuilevalta usein keskustellessaan normaalisti.

Ovatko useimmat neuroepätyypilliset tollasia yleisiä etikettisääntöjä vastaan? Siis esim. ei kyynärpäitä pöydällä, ei hattua sisällä jne. Itse en ainakaan tykkää tuollaisista säännöistä, joita mukamas ei saisi rikkoa, mutta siskostani ne ovat hyvä. Ollaan siis molemmat nepsyjä.

Neuroepätyypillisen on usein vaikea löytää ystäviä ja muita ihmissuhteita, koska muut (neurotyypilliset) kokevat olonsa epämukavaksi hänen seurassaan. Ja kyseessä voi olla jokin sellainen asia, jota tämä neuroepätyypillinen ei itse edes huomaa omassa käytöksessään (ja jota muut ihmiset eivät välttämättä osaisi selittää, jos heiltä kysyttäisiin), joten sitä voi olla erittäin vaikeaa korjata, kun ei edes tiedä mistä on kyse. (Paitsi juuri tuo, että muut ihmiset eivät halua tutustua, saati ystävystyä).