Mikäli sinulla on geenivirhe jossa suuri riski saada vaikea vammainen lapsi. Niin mihin ratkaisuun päättyisit?
Jos sinulla olisi tai on geenivirhe kehossa niin tekisitkö siitä huolimatta lapsen kun tiedetään, että geenivirheestä seuraa vaikea vammaisuus. Miten toimisit tässä tapauksessa?
Kommentit (38)
En haluaisi lasta.
En haluaisi altistaa lasta vaikeaan tai erittäin vaikeaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lapsen lahjasoluilla tai sitten en tekisi ollenkaan. Ei kai kukaan halua tuollaista tuskaa tahallaan aiheuttaa.
Valitettavasti osa ihmisistä ei ilmeisesti ymmärrä tilannetta kunnolla ja käytännössä tahallaan aiheuttaa tuskaa. Näin joskus dokumentin, jossa perheen esikoisella todettiin yllättäen harvinainen, vakava, elämänlaatua heikentävä, alle keski-ikäisenä kuolemaan johtava perinnöllinen sairaus. Hän oli perinyt epäsuotuisan geenin molemmilta vanhemmiltaan, jotka eivät tienneet olevansa kantajia. Vanhemmat kuitenkin päättivät hankkia toisenkin lapsen esikoisen tulevaksi hoitajaksi vaikka todennäköisyys periyttää ongelma oli 1/4 ja tämä oli heillä tiedossa. Jostain syystä päättivät luottaa tuuriin eivätkä käyttäneet alkioiden seulontaa (en tiedä olisiko ollut saatavilla mutta dokumentissa käsiteltiin sitä myös ja siihen oli ohjattu muistaakseni sirppisoluanemian periyttämisriskissä olevia pareja) tai myöskään lahjasoluja. Toisella lapsella todettiin sama sairaus muutama vuosi syntymän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenivirheelliset alkiot voidaan nykypäivänä seuloa jo ennen raskautta. Hyvillä mielin voi tehdä lapsia.
Virhe pitää olla tiedossa.
Normaalissa seulonnassa suurin osa kehitysvammoista jää löytymättä.
Niin tässä aloituksessa puhutaan periytyvästä geenivirheestä, joka omassa suvussa esiintyy. Kehitysvammainen lapsi voi sitten syntyä ihan kenelle tahansa.
Tekisin lapsen, villi raskaus eli ei lääketeollisuuden puuttumista, rakastaisin lasta täysillä joka päivä raskauden aikana.
Jos olisi vammainen niin sitten tilanteen mukaan, voi olla että jättäisin adoptioon/laitokseen, tai sitten en. Riippuen tilanteesta ja tuntemuksista.
Mutta se on varmaa, etten osallistaisi lääketiedettä yhteenkään raskauteeni, synnytykseeni tai lapsen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenivirheelliset alkiot voidaan nykypäivänä seuloa jo ennen raskautta. Hyvillä mielin voi tehdä lapsia.
Virhe pitää olla tiedossa.
Normaalissa seulonnassa suurin osa kehitysvammoista jää löytymättä.
Niin tässä aloituksessa puhutaan periytyvästä geenivirheestä, joka omassa suvussa esiintyy. Kehitysvammainen lapsi voi sitten syntyä ihan kenelle tahansa.
Kyllä luonto korjaa niitäkin. Ehkä ap:n kannattaisi katsella neuvoja vähän muista lähteistä kuin tiedeukoilta, he eivät ole mikään todellisuuden virallinen totuus vaan yksi mielipide muiden joukossa.
Minun ei tarvitse jossitella. Olen saanut sterilisaation 23 vuotiaani johtuen sukuni sairaushistoriasta.
Tuttavan munasolut hedelmöitettiin labrassa ja seulottiin sieltä terveet alkiot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenivirheelliset alkiot voidaan nykypäivänä seuloa jo ennen raskautta. Hyvillä mielin voi tehdä lapsia.
Voiko se geenivirhe silti periytyä siihen lapseen, vaikka hän ei itse olikaan sairas? Koska onhan se geeni periytynyt siihen vanhempaankin, vaikka hän on itse terve, ja sitä tuskin voidaan seuloa, ettei tuo lapsi kanna sitä geeniä???
Kyllä minä unohtaisin lapsenteon, enkä levittäisi viallisia geenejäni.
Et ole sitten ainakaan lukiota käynyt? Jos geenivirhe on tunnistettu ja tiedetään mihin geeniin se liittyy, se voidaan testata alkiosta tai sikiöstä. Aina sairaus ei ilmene, esim. x-kromosomissa periytyvä sairaus, jos xx -nainen on perinyt terveen x:n ja sairaan x:n niin värisokeus ei ilmene, kun taas miehellä xy se ilmenee.
Oikeassa olet. Olen viimeinen sitä ikäluokkaa, jotka ei vielä päässeet aloittamaan peruskoulua, josta olisi voinut päästä lukioon, vaan jouduin köyhän perheen kymmenentänä lapsena tyytymään siihen, että vain rikkaiden perheiden lapset sai opiskella/pääsi keskikouluun ja lukioon. Sillon sekä keskikoulu, että lukio oli maksullisia ja matkatkin olisi pitänyt maksaa itse. Ei puhettakaan, että niihin olisi päässyt.
Toki pakollisten koulujen jälkeen olen opiskellut parikin ammattia, mutta silloin ei edes ollut mahdollista päästä mihinkään parempiin kouluihin, ellei ollut vähintään keskikoulu käytynä.
Olen silti pärjännyt elämässä hyvin ja ymmärsin lukea ammatin, jossa on töitä riittänyt. Kohta pääsen eläkeelle. Voin sitten vaikka käydä sen iltalukion,
Pakko vielä kehaista, että lapset on kaikki korkeakoulutettuja. Nykyään on niin kätevää, kun opiskelu on oikeastaan ilmaista. Toki on nuorten vuokrat maksettu opiskeluaikoina, että ovat pystyneet opiskelemaan ilman lainoja.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lapsen, villi raskaus eli ei lääketeollisuuden puuttumista, rakastaisin lasta täysillä joka päivä raskauden aikana.
Jos olisi vammainen niin sitten tilanteen mukaan, voi olla että jättäisin adoptioon/laitokseen, tai sitten en. Riippuen tilanteesta ja tuntemuksista.
Mutta se on varmaa, etten osallistaisi lääketiedettä yhteenkään raskauteeni, synnytykseeni tai lapsen elämään.
Tää nyt varmaan on trolli.
Tekisin niinkuin av-mammat. Pykäisin viisi lasta joista neljä olisi "erityistä" ja yksi muuten vain omituinen ja valittaisin täällä päivät pitkät kuinka on niin kovin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenivirheelliset alkiot voidaan nykypäivänä seuloa jo ennen raskautta. Hyvillä mielin voi tehdä lapsia.
Virhe pitää olla tiedossa.
Normaalissa seulonnassa suurin osa kehitysvammoista jää löytymättä.
Niin tässä aloituksessa puhutaan periytyvästä geenivirheestä, joka omassa suvussa esiintyy. Kehitysvammainen lapsi voi sitten syntyä ihan kenelle tahansa.
Kyllä luonto korjaa niitäkin. Ehkä ap:n kannattaisi katsella neuvoja vähän muista lähteistä kuin tiedeukoilta, he eivät ole mikään todellisuuden virallinen totuus vaan yksi mielipide muiden joukossa.
Kyllä niillä "tiedeukoilla" vain paras tieto asioista on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenivirheelliset alkiot voidaan nykypäivänä seuloa jo ennen raskautta. Hyvillä mielin voi tehdä lapsia.
Voiko se geenivirhe silti periytyä siihen lapseen, vaikka hän ei itse olikaan sairas? Koska onhan se geeni periytynyt siihen vanhempaankin, vaikka hän on itse terve, ja sitä tuskin voidaan seuloa, ettei tuo lapsi kanna sitä geeniä???
Kyllä minä unohtaisin lapsenteon, enkä levittäisi viallisia geenejäni.
Tietysti voi. Ei näköjään ole perusasiat hallussa
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lapsen, villi raskaus eli ei lääketeollisuuden puuttumista, rakastaisin lasta täysillä joka päivä raskauden aikana.
Jos olisi vammainen niin sitten tilanteen mukaan, voi olla että jättäisin adoptioon/laitokseen, tai sitten en. Riippuen tilanteesta ja tuntemuksista.
Mutta se on varmaa, etten osallistaisi lääketiedettä yhteenkään raskauteeni, synnytykseeni tai lapsen elämään.
Hirveä ihminen olet. Villi raskaus, voi mitä paskaa
Vierailija kirjoitti:
Kannan erästä mitokondriosairauteen mahdollisesti johtavaa geenivirhettä, lapsi voi saada minusta 0-100 prosenttia tätä virheellistä mitokondriota, itsellä mitokondrioista noin puolet huonoja. Olen silti tehnyt kolme lasta sillä puhjetessaan ei vaikuta älyyn tai elinajanodotukseen tai edes lihaksistoon.
Todella itsekästä, häpeäisit. Ja totta kai tuhansien eurojen lääkeannokset maksetaan verovaroista. Sinä se vaan porsit, olet ällöttävä ihmis perrse.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lapsen, villi raskaus eli ei lääketeollisuuden puuttumista, rakastaisin lasta täysillä joka päivä raskauden aikana.
Jos olisi vammainen niin sitten ti juulanteen mukaan, voi olla että jättäisin adoptioon/laitokseen, tai sitten en. Riippuen tilanteesta ja tuntemuksista.
Mutta se on varmaa, etten osallistaisi lääketiedettä yhteenkään raskauteeni, synnytykseeni tai lapsen elämään.
Minne laitokseen jättäisit? Missä sellaisia on? Aika kylmä myös olet. Oma lapsi laitokseen.
Millainen on helppo vammainen lapsi?
Itsellä on juurikin tuo geenivirhe. Tiesin jo 15 vuotiaana, että lasten teko ei kiinnosta.
En tekisi lasta. En pystyisi kantamaan sitä riskiä. Suhtaudun kielteisesti aborttiin, vaikka aborttiOIKEUDEN kannalla olenkin.