Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä neuroepätyypillinen, mistä neurokirjon ominaisuudestasi olet eniten ylpeä?
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä, täällähän luetellaan ihan tavallisia ominaisuuksia. Siis ihan normaaleilla ihmisillä esiintyviä ominaisuuksia. Erikoinen muoti tämä että joka toinen haluaa identifioitua "epätyypilliseksi" ja mielellään saada sille vielä lääkärin leiman.
Samanlainen muoti oli parikymmentä vuotta sitten, kun nuoret naiset kilvan vakuuttivat olevansa biseksuaaleja erottuakseen muista.
Normo siellä heti hermostuu kun joskus yritetään vaihteeksi tarkastella positiivisen kautta nepsyyttä! :D jos lohduttaa niin nämä voimat eivät tule ilmaiseksi, vaan myös uuvuttavat ja kuormittavat, muutenhan ei näitä diagnooseja tarvittaisikaan.
Joo, joka kerta sama homma. Nepsyjen pitäisi tuntea paikkansa ja olla jotain hylkiöitä ja surkimuksia ilman hyviä puolia.
Kun nuo eivät ymmärrä, että normon kriteerit jollekin asialle ovat yleensä erilaiset. Sille on syynsä, että nepsyjen sanotaan ottavan asiat kirjaimellisesti. Se tarkoittaa myös omaa puhetta. Jos normo sanoo luottavaisesti "Osaan sen hyvin ja teen sen varmasti." Yhtä osaava ja luotettava nepsy sanoo "Pystyn siihen ja luultavasti teen sen." Jos nepsy vakuuttaa jotain asiaa (ei tosin vakuuta) 100% varmasti, niin se asia on silloin niin, mitä normot taas ei tajua, kun niillä on aina jotain ihmeen epämääräisyyttä puheessaan ja pelivaraa ja pidättävät oikeuden muuttaa mieltään, vaikka ovat jotain luvanneet.
Tai vaihtoehtoisesti ihminen on itsekin nepsy, eikä vielä ole tajunnut sitä, joten luulee, että ihan normaaliahan tuo kaikki on.
En varsinaisesti ole ylpeä jostakin sellaisesta, joka on tullut minulle annettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Analysointikyky. Se tapahtuu nopeasti ja automaattisesti kaikessa ja koko ajan. Se on kyllä myös vähän rasittavaa, mutta sen ansiosta olen koko ajan pari askelta edellä ja varautunut lähes kaikkeen. Ärsyttää vain sitten muiden hitaus ja se, että he tajuavat näkökulmani vasta viiveellä. Kokonaisuuksien hahmottaminen. Strategiat.
Myös se, että viihdyn yksin ja kykenen itsenäiseen toimintaan, päätöksentekoon ja vastuunottoon.
Olen niin perusteellinen, että osaan selittää ja opettaa kenelle tahansa mitä tahansa, jos itse osaan tai ymmärrän asian.
Kääntöpuolena jatkuva uupuminen tähän maailmaan, ihmisiin, meluun, sotkuun ja kaikkeen mitä ei hoideta kunnolla.
Olen itse hyvin samanlainen, mutta pidän itseäni ihan nenttinä. Tunnistan kuitenkin tuon uupumisen ihmisiin, sotkuun ja huonosti hoidettuihin asioihin. Vihaan sähläämistä ja säätämistä. Kuitenkin olen tosi hyvä ihmisten kanssa ja työni on hyvin ihmisläheistä. Mutta uupumus on kyllä aina läsnä.
Ehkä oot vaan introvertti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luontainen vahva oikeudentuntoni, edellä listattujen lisäksi.
Käytännössä tuo on rasite ja kirous (itselle). Mutta voihan siitä tuntea moraalista ylemmyyttä.
Mulla sama, tuosta on vain harmia.
Hyviä puolia en ole vielä löytänyt itseltäni. Se paljon kehuttu hyperfocus on mulla niin laimea, ettei sillä ole mitään poikkeuksellista saanut aikaan.
Ehkä olen keskimääräistä suvaitsevampi, siitä olen saanut kiitosta.
Minua aina huvittaa nämä vasta muutama vuosi sitten keksityt luokittelut. Kai keskinkertaisilla ihmisillä on niin kova tarve olla "erilainen", että ollaan milloin "ADHD", milloin "neuroepätyypillisiä" tai jopa "neurotyypillisiä". :D En pysty käsittämään, miten joku uskoo näihin lokeroihin ja vieläpä haluaa itsensä niihin tunkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyperfokus, suoruus, tarkkuus
Ja millä auktoriteetilla nämä eivät ole "neurotyypillisiä" ominaisuuksia? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä, täällähän luetellaan ihan tavallisia ominaisuuksia. Siis ihan normaaleilla ihmisillä esiintyviä ominaisuuksia. Erikoinen muoti tämä että joka toinen haluaa identifioitua "epätyypilliseksi" ja mielellään saada sille vielä lääkärin leiman.
Samanlainen muoti oli parikymmentä vuotta sitten, kun nuoret naiset kilvan vakuuttivat olevansa biseksuaaleja erottuakseen muista.
Normo siellä heti hermostuu kun joskus yritetään vaihteeksi tarkastella positiivisen kautta nepsyyttä! :D jos lohduttaa niin nämä voimat eivät tule ilmaiseksi, vaan myös uuvuttavat ja kuormittavat, muutenhan ei näitä diagnooseja tarvittaisikaan.
Joo, joka kerta sama homma. Nepsyjen pitäisi tuntea paikkansa ja olla jotain hylkiöitä ja surkimuksia ilman hyviä puolia.
Kun nuo eivät ymmärrä, että normon kriteerit jollekin asialle ovat yleensä erilaiset. Sille on syynsä, että nepsyjen sanotaan ottavan asiat kirjaimellisesti. Se tarkoittaa myös omaa puhetta. Jos normo sanoo luottavaisesti "Osaan sen hyvin ja teen sen varmasti." Yhtä osaava ja luotettava nepsy sanoo "Pystyn siihen ja luultavasti teen sen." Jos nepsy vakuuttaa jotain asiaa (ei tosin vakuuta) 100% varmasti, niin se asia on silloin niin, mitä normot taas ei tajua, kun niillä on aina jotain ihmeen epämääräisyyttä puheessaan ja pelivaraa ja pidättävät oikeuden muuttaa mieltään, vaikka ovat jotain luvanneet
Mä olen luullut tuon olevan vain mun huonoa itseluottamusta. Käytän aina tuollaisia "muistaakseni se oli näin" tai "vielä tällä hetkellä näyttää että tuo voisi onnistua". Tiedostan huonon muistini, siihen ei voi luottaa yhtään. En mä voi sanoa "tämä asia on näin", kun saatan muistaa sen väärin tai olla ymmärtänyt sen väärin. Vältän myös lupaamasta mitään, koska luvattu asia on PAKKO pitää vaikka mikä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua aina huvittaa nämä vasta muutama vuosi sitten keksityt luokittelut. Kai keskinkertaisilla ihmisillä on niin kova tarve olla "erilainen", että ollaan milloin "ADHD", milloin "neuroepätyypillisiä" tai jopa "neurotyypillisiä". :D En pysty käsittämään, miten joku uskoo näihin lokeroihin ja vieläpä haluaa itsensä niihin tunkea.
Muutama vuosi sitten? Jospa tarkistaisit ensin tietosi. ADHD:ta oli jo 80-luvulla, tosin nimitys sille oli eri. Tuskin kukaan _haluaa_ olla ADHD, mutta kyllä se on itsensä kannalta armollista, jos siitä onnistuu jotain hyvää löytämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyvystä omaksua tietoa kiinnostuksen kohteestaninlyhyessä ajassa ja kyvystäni muistaa näitä asioita.
Laaja yleistieto.
Näistä tosin on vähän hyötyä käytännön elämässä, joskin edellisessä amnatissaninmenestyin osin noista syistä.
t: nimim. Assburger
Kyky "matkustaa ajassa". Olisi toki hienoa, jos voisin paremmin hallita tätä kykyä. Eli milloin ja mihin tekisin "tulevaisuusvisiittini", ja voisin viipyä siellä pidempäänkin kuin sen attosekunnin ajan. Tai ehkä se olisi liian vaarallista viipyä niillä "reissuilla" pidempään?
Vierailija kirjoitti:
Älykkyydestäni. Sen avulla kompensoin ja sopeudun autismini ikäviin puoliin.
Eipä silti, elämäni on raskasta monella tavalla, jota tavis nentti ei voi edes ymmärtää.
Ei kai älykkyys ole nepsyominaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Kyky aistia muita ihmisiä
No kyllä me neurotyypillisetkin osataan tuo :D
Suoruudesta ja rehellisyydestäni. Ihmiset tuntuvat jatkuvasti joutuvan ongelmiin valehtelemalla ja salailemalla asioita. En minä, koska puhun kaikesta suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Minua aina huvittaa nämä vasta muutama vuosi sitten keksityt luokittelut. Kai keskinkertaisilla ihmisillä on niin kova tarve olla "erilainen", että ollaan milloin "ADHD", milloin "neuroepätyypillisiä" tai jopa "neurotyypillisiä". :D En pysty käsittämään, miten joku uskoo näihin lokeroihin ja vieläpä haluaa itsensä niihin tunkea.
Ja mitä sinä henkilökohtaisesti et voi ymmärtää, ei voi olla olemassakaan?
Alue: Aihe vapaa
>> Voi ei... sinussakin menee yksi huipputyyppi hukkaan tältä yhteiskunnalta, ellet keksi jotain keinoa palata. Olisiko hyviä vinkkejä, mitä olisi kannattanut tehdä toisin? >>
Ihan oikeastiko ajattelet, että yhteiskunnan pitäisi saada lypsää ihminen rutikuivaksi vieläpä monta kertaa?! Kun toinen on kaikkensa antanut, kun ei osaa himmailla ja laiskotella.
Antakaa olla rauhassa, jos joku on päässyt eläkkeelle. Ehkä tykkää pohtia syntyjä syviä itsekseen ja tutkailla sittisontiaisen arkisia aktiviteetteja.