Minulta on pantattu rakkautta koko elämäni ja se näkyy persoonallisuudessa
Olen saanut vain perusturvan elämässäni mutta emotionaalinen tarve on jäänyt vaillinaiseksi. Syy joka näkyy minussa yhä että en kykene muodostanaan intiimejä ihmissuhteita joissa ollaan kunnolla haavoittuvassa asemassa. Ulkopuolinen ihan mihin tahansa menen ja siksi olen hakenut lohtua fiktiosta. Tuudittanut mielikuvitusmaailmoihin ja pilvilinnoihin ideaaleista ihmissuhteista joissa minullakin olisi ihmisarvoa ja rakkautta läsnä.
En luota itseeni, saati muihin. Ihmiset ovat olleet elämässäni häilyviä taikka olen kokenut luotettavienkin kanssa epäluuloa. Aiheutan pahaa oloa itselleni ja muille kun suuni avaan. Parempi olisi olla hiljaa. Se olisi viisainta mutta yhä enemmän yksinäisyyteen suuntaavaa.
Mitä mieltä olette? Miten tämä jännittäminen saadaan kuriin etten näin paljon pelkää itseäni ja muita? Kaipaan kuitenkin läheisyyttä ja ennen kaikkea kuulluksi tulemista.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Koitapa miettiä mitä annat elämään sen sijaan että vaan pyydät ja mietit omia tarpeitasi. Oletko täyttänyt muiden tarpeita, jotka eivät suoraan palvele omiasi?
Vapaaehtoista työtä teen arkisin. Runoutta opiskelen oma-aloitteisesti silloin kun jaksan ja tarkoitus olisi vapaaehtoisille vetää runouden saloihin erikoistuva ryhmä. Ei tämä ole vähentynyt jännitystä taikka ulkopuolisuutta, saanut vain olon katkerammaksi. Olen kuin orja vailla rakkautta!
Vierailija kirjoitti:
Koitapa miettiä mitä annat elämään sen sijaan että vaan pyydät ja mietit omia tarpeitasi. Oletko täyttänyt muiden tarpeita, jotka eivät suoraan palvele omiasi?
Miksi vastaat noin hyökkäävässä? Mitä hän pyysi? Hän avautui omista puutteistaan ja kysyi neuvoa.
Koitapa miettiä mitä annat elämään sen sijaan että vaan pyydät ja mietit omia tarpeitasi. Oletko täyttänyt muiden tarpeita, jotka eivät suoraan palvele omiasi?