Miksi jotkut kuvittelevat, että alaa voi noin vaan vaihtaa jos nykyinen työ ei huvita tai sovi?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa hommista on sellaisia, että niitä tekee ihan kuka vaan täysi-ikäinen. Pätevät ihmiset pystyvät moneen. Töissä oppii enemmän kuin koulussa.

Niin hoituis mutta kun suomessa töihin ei pääse ellet ole niiden tuttu tai sukulainen. Työllisyyslukuja nostaisi tehokkaimmin se, että töihin olisi helppo päästä. Nyt se on hirvittävän vaikeaksi tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai ulkomaille voi noin vain muuttaa? Että joku sikäläinen vuokraisäntä vuokraa maahan tulossa olevalle  suomalaiselle (=mam*) asunnon, vaikkei tyyppi osaa maan kieltä, ei ole työpaikkaa tai työpaikka on ihan uusi (eli koeaika), on ihan epämääräinen tyyppi siis vuokranantajalle. Oujee, mikä prosessi se oikeasti on. 

Työnantaja toimii usein suosittelijana. Tai voi jopa järjestää asunnon ainakin alkuajaksi.

Miten niin usein? En ole kuullut yhdestäkään, jota työnantaja olisi auttanut missään. Aika karu meininki, pitää pärjätä itse, hoitaa muutto, hankkia asunto. Asuin ulkomailla yli 20 v. ja karisi moni luulo. 

Miehen työnantaja kyllä tarjosi edullisen asunnon kolmeksi kuukaudeksi ja oli sen jälkeen suosittelijana vuokra-asuntoa haettaessa. Riippuu tietenkin myös mihin tehtävään tulee ts. kuinka kovasti uutta työntekijä halutaan töihin. Ehkä mä yleistin liikaa, mutta niin taisit tehdä sinäkin. 

Oon 39v ja vaihtanut alaa jotain 7 kertaa. Ei oo vaikeeta. Oon aina vaan hakenut töitä uudelta alalta ja kouluttautunut hissuksiin työn ohessa.

Oon aika rempseä, työnantajat tykkää ja onnistun haastatteluissa. Oon myös sellainen että kyllästyn nopeasti. En oo ikinä mitään opintolainoja ottanut vaan duunilla maksanut opinnot ja työnantajat jopa maksaneet koulutuksia.

Samat säännöt kuin deittailussa, jos oot hiljainen reppana ja oikeasti tarviit sen työn, ne haistaa sen etkä saa sitä. Sun pitää antaa ymmärtää että duunia riittää mut oon vaan tylsistynyt ja kaipaat uusia haasteita. 

En tajua miten jotkut vaan jumittaa vuodesta toiseen! Kämpissä, ihmissuhteissa, töissä. Me eletään vaan kerran ihmiset!

Ei noin vain, mutta ei se mahdotontakaan ole. Riippuu ketä tunnet ja mitkä ovat ne alat joissa vaihdos tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei noin vain, mutta ei se mahdotontakaan ole. Riippuu ketä tunnet ja mitkä ovat ne alat joissa vaihdos tapahtuu.

Jatkan. Esimerkkinä autonasentaja jonka ystävällä on metallialanyritys. Asentaja oli ja on kätevä käsistään joten alanvaihto onnistui näppärästi ystävän avustuksella.

Osa vaihtaa siksi, ettei aiempi ala työllistäkään. Osa taas on työllistävällä alalla, ja ajattelee jonkun muun alan työllistävän samalla tavoin, kun töissä on liian tylsää tai kiireistä tai jotain. Voi kuitenkin olla, ettei muut alat tyllistäkään, vaan on vain ollut onnekas saadessaan jonkin vakihomman aiemmalta alaltaan, eikä ymmärrä onnekkuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Oon 39v ja vaihtanut alaa jotain 7 kertaa. Ei oo vaikeeta. Oon aina vaan hakenut töitä uudelta alalta ja kouluttautunut hissuksiin työn ohessa.

Oon aika rempseä, työnantajat tykkää ja onnistun haastatteluissa. Oon myös sellainen että kyllästyn nopeasti. En oo ikinä mitään opintolainoja ottanut vaan duunilla maksanut opinnot ja työnantajat jopa maksaneet koulutuksia.

Samat säännöt kuin deittailussa, jos oot hiljainen reppana ja oikeasti tarviit sen työn, ne haistaa sen etkä saa sitä. Sun pitää antaa ymmärtää että duunia riittää mut oon vaan tylsistynyt ja kaipaat uusia haasteita. 

 

En tajua miten jotkut vaan jumittaa vuodesta toiseen! Kämpissä, ihmissuhteissa, töissä. Me eletään vaan kerran ihmiset!

Voi jeesus miten yksinkertainen sä olet :D

Kirjoititko tämän ihan tosissasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai ulkomaille voi noin vain muuttaa? Että joku sikäläinen vuokraisäntä vuokraa maahan tulossa olevalle  suomalaiselle (=mam*) asunnon, vaikkei tyyppi osaa maan kieltä, ei ole työpaikkaa tai työpaikka on ihan uusi (eli koeaika), on ihan epämääräinen tyyppi siis vuokranantajalle. Oujee, mikä prosessi se oikeasti on. 

Työnantaja toimii usein suosittelijana. Tai voi jopa järjestää asunnon ainakin alkuajaksi.

Miten niin usein? En ole kuullut yhdestäkään, jota työnantaja olisi auttanut missään. Aika karu meininki, pitää pärjätä itse, hoitaa muutto, hankkia asunto. Asuin ulkomailla yli 20 v. ja karisi moni luulo. 

Täällä suomessa autetaan, annetaan tulijoille asunnot pääkaupungista ja kustannetaan kielikurssit, tulkit ja terveydenhoito ym, ehkä jotkut luulevat että muissa maissa ollaan yhtä vieraanvaraisia.

Itseäni ihmetyttää että edes työpaikan vaihtaminen samalla alalla olisi muka helppoa. Itselläni onnistumisprosentti työpaikan haussa on ehkä jotain prosentin luokkaa, joten olen aina jäänyt jumiin siihen työpaikkaan minkä olen onnistunut saamaan.

Tuo on vähän sama kuin kun mulle, pienipalkkaiselle ihmiselle, on sekä eksä ja nyksä sanoneet, kun olen vähiä varojani surkutellut, että No hommaa parempipalkkainen työ!

Ikäänkuin tiosta vaan voisi valita, että meenki tuonne parempipalkkaseen firmaan. Aika moni muukin kun haluaa sen paremman palkan. Ja lisäksi, kun ei se pelkkä palkka ole se mikä työssä kiinnostaa: kyllä työtehtävät ja muut työolosuhteet vaikuttavat myös paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa hommista on sellaisia, että niitä tekee ihan kuka vaan täysi-ikäinen. Pätevät ihmiset pystyvät moneen. Töissä oppii enemmän kuin koulussa.

Ja niihin hommiin, joita kuka tahansa aikuinen ihminen osaa tehdä, on paljon myös sellaisia hakijoita, joilla on koulutus ja työkokemusta alalta. Eli saadakseen työpaikan, ei riitä, että osaa tehdä sitä työtä, vaan pitää olla näyttöä, että osaa ja haluaa tehdä.

Koska minulla on korkeakoulututkinto ja työkokemusta työstä, josta 99% ihmisistä ei ymmärrä hölkäisen pölähtävää, ei minua kukaan palkkaa kaupan kassaan tai siivoajaksi, vaikka varmasti niitäkin töitä osaisin tehdä. Koska niitä hommia osaa tehdä "kuka tahansa", ei tällaista "huippuosaajaa" kannata siihen palkata. Menee hyvät kyvyt hukkaan siinä. (Ai työttömänäkö sitten ei mene?)

On ollut niinkin, että kassalle tms koulutettu ihminen on jäänyt ilman työtä. Paikkaan on palkattu joku ihan muu, korkeakoulutettu tai opiskelija, sukulainen tai kaikkea näitä. Tämä oli jossain vaiheessa ihan vakio. 

Työn ohessa voi opiskella kuten itsekin teen. Työstä säästetyillä rahoilla voi tarvittaessa ottaa opintovapaata.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän sama kuin kun mulle, pienipalkkaiselle ihmiselle, on sekä eksä ja nyksä sanoneet, kun olen vähiä varojani surkutellut, että No hommaa parempipalkkainen työ!

Ikäänkuin tiosta vaan voisi valita, että meenki tuonne parempipalkkaseen firmaan. Aika moni muukin kun haluaa sen paremman palkan. Ja lisäksi, kun ei se pelkkä palkka ole se mikä työssä kiinnostaa: kyllä työtehtävät ja muut työolosuhteet vaikuttavat myös paljon. 

Ei kai alasi yleinen palkkataso tullut yllätyksenä? Mene opiskelemaan esim. lääkikseen tai oikikseen niin tilanne paranee.

Vierailija kirjoitti:

Työn ohessa voi opiskella kuten itsekin teen. Työstä säästetyillä rahoilla voi tarvittaessa ottaa opintovapaata.

Itsekin opiskelen työn ohessa, mutta ei se ihan niin yksinkertaista ole. Jos koulussa on pakollinen läsnäolo ja työ ei jousta piiruakaan niin aika vaikea on yhtälö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän sama kuin kun mulle, pienipalkkaiselle ihmiselle, on sekä eksä ja nyksä sanoneet, kun olen vähiä varojani surkutellut, että No hommaa parempipalkkainen työ!

Ikäänkuin tiosta vaan voisi valita, että meenki tuonne parempipalkkaseen firmaan. Aika moni muukin kun haluaa sen paremman palkan. Ja lisäksi, kun ei se pelkkä palkka ole se mikä työssä kiinnostaa: kyllä työtehtävät ja muut työolosuhteet vaikuttavat myös paljon. 

Ei kai alasi yleinen palkkataso tullut yllätyksenä? Mene opiskelemaan esim. lääkikseen tai oikikseen niin tilanne paranee.

Sinne tosta noin vain mennään opiskelemaan? Etkö tiedä että yliopistoon on pääsykokeet (tai pitää saada hyvät arvosanat kirjoituksista), ja noihin aloihin on todella vaikea päästä. Vaikka kuinka lukee ja opiskelee, ei sinne kaikki vaan pääse. 

Vierailija kirjoitti:

Työn ohessa voi opiskella kuten itsekin teen. Työstä säästetyillä rahoilla voi tarvittaessa ottaa opintovapaata.

Miksi kuvittelet kaikkien tienaavan niin hyvin, että voi ottaa kuukausien tai vuosien opintovapaata? Miksi kuvittelet kaikkien pääsevän opiskelemaan? Miksi kuvittelet, että kun sinulta sujuu jokin niin sujuu kaikilta muiltakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän sama kuin kun mulle, pienipalkkaiselle ihmiselle, on sekä eksä ja nyksä sanoneet, kun olen vähiä varojani surkutellut, että No hommaa parempipalkkainen työ!

Ikäänkuin tiosta vaan voisi valita, että meenki tuonne parempipalkkaseen firmaan. Aika moni muukin kun haluaa sen paremman palkan. Ja lisäksi, kun ei se pelkkä palkka ole se mikä työssä kiinnostaa: kyllä työtehtävät ja muut työolosuhteet vaikuttavat myös paljon. 

Ei kai alasi yleinen palkkataso tullut yllätyksenä? Mene opiskelemaan esim. lääkikseen tai oikikseen niin tilanne paranee.

Kuvitteletko ihan oikeasti, että opiskelemaan vain MENNÄÄN?

Varsinkaan lääkikseen?

Tai että kaikki edes haluaisivat tai sopisivat sinne?

Miten pihalla voi ihminen olla?

Ne on varmaan niitä samoja ei niin fiksuja jotka luulee että töihin voi noin vain mennä.

Tai että ulkomaille vaan mennään hyväpalkkaisiin  oman alan töihin jos niitä ei Suomesta löydy. On niissä ulkomailla oman maan työttömätkin sekä työpaikan vaihtajat, jotka sentään osaa kohdemaan kieltä. Lisäksi kuka palkkaa jonku random suomalaisen, jolla ei ole maahan mitään kontakteja eikä työkokemusta ja joka rallienglantia puhuu eikä maan kieltä osaa ehkä kuin kaksi sanaa.