Opetetaanko koulussa enää tavaamista?
K-i-s kis, s-a sa, kissa
K-a-r kar, h-u hu, karhu
Kommentit (20)
Eihän ulkomaankielissäkään tavuteta, ei ainakaan englannissa. Ei siis suomessakaan vaan jo viime vuosisadalla opeteltiin lukemaan liu'uttamalla.
Tulos on se, että kirjoittaessa menee tuplakirjaimet yhtenä ja sanan jakaminen eri riveille on toisinaan mielenkiintoista. Tekstinkäsittelyohjelmat sitten korjaavat.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ulkomaankielissäkään tavuteta, ei ainakaan englannissa. Ei siis suomessakaan vaan jo viime vuosisadalla opeteltiin lukemaan liu'uttamalla.
Tulos on se, että kirjoittaessa menee tuplakirjaimet yhtenä ja sanan jakaminen eri riveille on toisinaan mielenkiintoista. Tekstinkäsittelyohjelmat sitten korjaavat.
Taivuttaminen on ihan eri taito kuin lukeminen. Ei niitä tarvitse yhtä aikaa oppia.
Itse opin lukemaan sanahahmoja, eli tavallaan katsoin sanaa alusta loppuun yhtä aikaa. Eräänlainen valokuvamuistin muoto.
Ei noin opetettu 1960 luvulla kansakoulussa, kuin aloittaja kirjoitti.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ulkomaankielissäkään tavuteta, ei ainakaan englannissa. Ei siis suomessakaan vaan jo viime vuosisadalla opeteltiin lukemaan liu'uttamalla.
Tulos on se, että kirjoittaessa menee tuplakirjaimet yhtenä ja sanan jakaminen eri riveille on toisinaan mielenkiintoista. Tekstinkäsittelyohjelmat sitten korjaavat.
Kyllä englantiakin voi tavuttaa, jos vain osaa, mutta se menee eritavalla kuin Suomen tavutus. Sitä toki näkyy harvemmin missään, helpompaa on vain aloittaa koko sana seuraavalta riviltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ulkomaankielissäkään tavuteta, ei ainakaan englannissa. Ei siis suomessakaan vaan jo viime vuosisadalla opeteltiin lukemaan liu'uttamalla.
Tulos on se, että kirjoittaessa menee tuplakirjaimet yhtenä ja sanan jakaminen eri riveille on toisinaan mielenkiintoista. Tekstinkäsittelyohjelmat sitten korjaavat.
Kyllä englantiakin voi tavuttaa, jos vain osaa, mutta se menee eritavalla kuin Suomen tavutus. Sitä toki näkyy harvemmin missään, helpompaa on vain aloittaa koko sana seuraavalta riviltä.
Eihän edellinen tietenkään tarkoittanut ettei ollenkaan tavuteta, vaan että kielen opettamista ei aloiteta niin. Lue aina asiayhteys.
Ei kai jokaista kirjainta voi tuolla tavalla tavuviivalla erottaa ja kutsua tavuttamiseksi, vain sanan tavut erotetaan tavuviivalla. Kis-sa, kar-hu, koi-ra, he-vo-nen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ulkomaankielissäkään tavuteta, ei ainakaan englannissa. Ei siis suomessakaan vaan jo viime vuosisadalla opeteltiin lukemaan liu'uttamalla.
Tulos on se, että kirjoittaessa menee tuplakirjaimet yhtenä ja sanan jakaminen eri riveille on toisinaan mielenkiintoista. Tekstinkäsittelyohjelmat sitten korjaavat.
Taivuttaminen on ihan eri taito kuin lukeminen. Ei niitä tarvitse yhtä aikaa oppia.
Itse opin lukemaan sanahahmoja, eli tavallaan katsoin sanaa alusta loppuun yhtä aikaa. Eräänlainen valokuvamuistin muoto.
Tietenkin on eri taito, missä edes kukaan mainitsi taivuttamisesta mitään?
Tavaaminen on tärkeä taito lukemaan opetellessa
Vierailija kirjoitti:
Ei kai jokaista kirjainta voi tuolla tavalla tavuviivalla erottaa ja kutsua tavuttamiseksi, vain sanan tavut erotetaan tavuviivalla. Kis-sa, kar-hu, koi-ra, he-vo-nen.
Tuossa varmaan tarkoitettiin, että jokainen kirjain luetaan erikseen.
Koo-ii-es kis, es-aa sa=kissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai jokaista kirjainta voi tuolla tavalla tavuviivalla erottaa ja kutsua tavuttamiseksi, vain sanan tavut erotetaan tavuviivalla. Kis-sa, kar-hu, koi-ra, he-vo-nen.
Tuossa varmaan tarkoitettiin, että jokainen kirjain luetaan erikseen.
Koo-ii-es kis, es-aa sa=kissa
Joo. Juuri noin opetettiin lukemaan ainakin 1970-luvulla, kun kävin ala-astetta. Menetelmä oli todella huono, koska se hämärsi täysin sen, miten kirjaimista muodostuu tavuja.
Ok, ei ainakaan 2000-luvun alussa tuolla tavalla opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ulkomaankielissäkään tavuteta, ei ainakaan englannissa. Ei siis suomessakaan vaan jo viime vuosisadalla opeteltiin lukemaan liu'uttamalla.
Tulos on se, että kirjoittaessa menee tuplakirjaimet yhtenä ja sanan jakaminen eri riveille on toisinaan mielenkiintoista. Tekstinkäsittelyohjelmat sitten korjaavat.
Taivuttaminen on ihan eri taito kuin lukeminen. Ei niitä tarvitse yhtä aikaa oppia.
Itse opin lukemaan sanahahmoja, eli tavallaan katsoin sanaa alusta loppuun yhtä aikaa. Eräänlainen valokuvamuistin muoto.
Ymmärrän , mitä tarkoitat. Kirjoittamisessa tavuttamisen osaamisesta on paljon apua. Sanan merkitys voi muuttua, kun kirjaimia on liian vähän, esim. kukka, kuusi. Niillä aikuisilla lapsillani on ollut tätä ongelmaa, jotka aikanaan opettelivat lukemaan liu'uttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai jokaista kirjainta voi tuolla tavalla tavuviivalla erottaa ja kutsua tavuttamiseksi, vain sanan tavut erotetaan tavuviivalla. Kis-sa, kar-hu, koi-ra, he-vo-nen.
Tuossa varmaan tarkoitettiin, että jokainen kirjain luetaan erikseen.
Koo-ii-es kis, es-aa sa=kissa
Joo. Juuri noin opetettiin lukemaan ainakin 1970-luvulla, kun kävin ala-astetta. Menetelmä oli todella huono, koska se hämärsi täysin sen, miten kirjaimista muodostuu tavuja.
Näin opetettiin 1960-luvun kansakoulussa. Aapisen ensimmäisiä sanoja ja kirjaimia olivat AI ja UI, AI-NO UI. Kai silloin ajateltiin, että ensin opitaan kirjaimet. Syyslukukauden ihmeteltiin, kuinka minä en oppinut lukemaan, vaikka olin tuntenut kirjaimet jo pitkään. Sitten asia jotenkin valkeni minulle ja toisella luokalla olinkin lukenut jo kaikki koulukirjaston lastenkirjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai jokaista kirjainta voi tuolla tavalla tavuviivalla erottaa ja kutsua tavuttamiseksi, vain sanan tavut erotetaan tavuviivalla. Kis-sa, kar-hu, koi-ra, he-vo-nen.
Tuossa varmaan tarkoitettiin, että jokainen kirjain luetaan erikseen.
Koo-ii-es kis, es-aa sa=kissa
Joo. Juuri noin opetettiin lukemaan ainakin 1970-luvulla, kun kävin ala-astetta. Menetelmä oli todella huono, koska se hämärsi täysin sen, miten kirjaimista muodostuu tavuja.
Ei se ole es vaan äs.
Eikö koulussa tosissaan enää tavuteta? Miten lukutaitoa sitten opetetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ulkomaankielissäkään tavuteta, ei ainakaan englannissa. Ei siis suomessakaan vaan jo viime vuosisadalla opeteltiin lukemaan liu'uttamalla.
Tulos on se, että kirjoittaessa menee tuplakirjaimet yhtenä ja sanan jakaminen eri riveille on toisinaan mielenkiintoista. Tekstinkäsittelyohjelmat sitten korjaavat.
Taivuttaminen on ihan eri taito kuin lukeminen. Ei niitä tarvitse yhtä aikaa oppia.
Itse opin lukemaan sanahahmoja, eli tavallaan katsoin sanaa alusta loppuun yhtä aikaa. Eräänlainen valokuvamuistin muoto.
Tietenkin on eri taito, missä edes kukaan mainitsi taivuttamisesta mitään?
Minäkin opin aikanaan lukemaan suoraan ennen kuin osasin tavuttaa enkä tänäkään päivänä tiedä kuinka siinä onnistuin, sillä kotona minua ei ainakaan siihen kukaan opettanut. Siitä, että tavaaminen jäi jalkoihin oli aluksi haittaa oikeinkirjoituksessa. Minulla on ollut myös poikkeuksellisen hyvä ulkomuisti/näkömuisti ja lieneekö sillä ollut vaikutusta nopeasti lukemaan oppimisessa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö koulussa tosissaan enää tavuteta? Miten lukutaitoa sitten opetetaan?
Opetetaan kirjaimia vastaavat äänteet, ja niiden yhdistäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai jokaista kirjainta voi tuolla tavalla tavuviivalla erottaa ja kutsua tavuttamiseksi, vain sanan tavut erotetaan tavuviivalla. Kis-sa, kar-hu, koi-ra, he-vo-nen.
Tuossa varmaan tarkoitettiin, että jokainen kirjain luetaan erikseen.
Koo-ii-es kis, es-aa sa=kissa
Joo. Juuri noin opetettiin lukemaan ainakin 1970-luvulla, kun kävin ala-astetta. Menetelmä oli todella huono, koska se hämärsi täysin sen, miten kirjaimista muodostuu tavuja.
Pikkuveli on syntynyt 70-luvun lopulla. Kun hän meni ekalle, niin noin ei enää opetettu.
Onneksi ei.