Työtön aikuinen lapsi kotona

Vierailija kirjoitti:

En katselisi aikuisen köllöttelyä kotonani. Jotain järkevää pitää tehdä. Aktiivinen työnhaku, opiskelu, pääsykokeeseen lukeminen tms. Toinen vaihtoehto on muuttaa pois.

Ei työnhakuun kauaa mee,työpaikkoja auki vähän. 

Vähän sama täällä. Kirjoitti ylioppilaaksi, mutta töitä ei saa hakemisesta huolimatta. Pääsykokeet on parin viikon päästä, mutta en jaksa uskoa että saa opiskelupaikan haluamaltaan alalta. 

Kun ei kerran saa töitä jatkuvasta hakemisesta huolimatta, niin en koe järkeväksi että muuttaisi pois kotoa yhteiskunnan elätettäväksi. Meillä on täällä aika ihmeellinen kulttuuri, että tukien varassa voidaan elättää yksinäisiä ja syrjäytyviä nuoria, ja pois kotoa potkiminen on joku normi. Meillä lapsi ainakin saa asua kotona ja itsenäistyä sitten kun haluaa ja pärjää omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama täällä. Kirjoitti ylioppilaaksi, mutta töitä ei saa hakemisesta huolimatta. Pääsykokeet on parin viikon päästä, mutta en jaksa uskoa että saa opiskelupaikan haluamaltaan alalta. 

Kun ei kerran saa töitä jatkuvasta hakemisesta huolimatta, niin en koe järkeväksi että muuttaisi pois kotoa yhteiskunnan elätettäväksi. Meillä on täällä aika ihmeellinen kulttuuri, että tukien varassa voidaan elättää yksinäisiä ja syrjäytyviä nuoria, ja pois kotoa potkiminen on joku normi. Meillä lapsi ainakin saa asua kotona ja itsenäistyä sitten kun haluaa ja pärjää omillaan.

Joo töitä.ei ole eikä kouluunkaa kaikki pääse

Vierailija kirjoitti:

En katselisi aikuisen köllöttelyä kotonani. Jotain järkevää pitää tehdä. Aktiivinen työnhaku, opiskelu, pääsykokeeseen lukeminen tms. Toinen vaihtoehto on muuttaa pois.

Vähintä nyt on, että poika osallistuisi kodin taloustöihin. Kaupassakäyntiä, siivousta, pyykinpesua ja tiskaamista lukujärjestyksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen paljon vanhempi vanhempani luona asuva työtön. En työllisty koskaan ja ongelmani ovat todella pahoja. Olen kuitenkin käytännössä vanhan, sairaan ja vihaisen vanhempani kotiorjana. Tämä järjestely on pakon sanelemaa ja kärsin tästä todella paljon.En kuitenkaan pysty muuttamaan pois. Kärsin itse mm. mielenterveysongelmista ja olen autisminkirjolla.

Onko se muka vaikeeta laittaa vuokra-asunto hakemus ja sitten hakea siihen Kelan tukia. Minuakaan ei olisi päästänyt pois kotoa sairas läheisriippuvainen äitini mutta en kestänyt yhtään enää asua hänen kanssa tai mielenterveys olisi mennyt kokonaan. Meni kauan toipua kotioloista ja siitä kamalasta haukkumisesta joka alkoi jo aamusta alkaen eikä saanut edes viikonloppuisinkaan nukkua. Hän jos ei saanut tahtoaan perille niin tilasi veljeensä hakkaamaan minua 15-vuotiaanakin vieläkin kun se risulla hakannut minua lapsesta asti.

Kun ala-ikäisenä tienasin niin väkisin perittiin puolet kotiin ruoka rahaa vaikka hädin tuskin sain omia vaatteita ja kenkiä sillä rahalla. En olisi saanut ostaa yhtään mitään mitään vaan jossain ihan kammottavissa kierrätys ryyisyssä ja käytetyissä kylmissä kengissä olisi pitänyt kulkea ja koulussa naurettiin niille.

Äiti tarvitsi viihteelle ravintoloihin ja vaatteisiin rahaa koko ajan ja tuli harvase päivä vaatekassien kanssa kaupungilta kotiin joita sitten sovitteli peilin edessä ihan kaiken aikaa.

Tää on tätä. Ex-miehelläni oli tuollainen poika. Ei tehnyt mitään kotihommia, vaikka muut tekivät. Sitä katsottiin läpi sormien, koska "hän nyt vaan on aina ollut sellainen". Nukkui päivät, yöt pelasi ja mekasti. Kävi lukiota, mutta ei saanut koskaan käytyä sitä loppuun. Välillä yritti jotakin töitä, aina jäivät kesken. Armeijaan oli muka menossa, mutta aina vain lykkäsi. Ikää kertyi, mikään ei muuttunut. Ja ennen kaikkea oma vanhempi ei koskaan vaatinut mitään sen enempää. 

Eivät yhtään kun saivat heti töitä ja puolisot itselleen. Ovat siis muuttaneet pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, onpa outoa ettei tuleva pomo tule hakemaan sängyn pohjalta töihin. Harvinainen tapaus teillä. 

Sä kuvittelet ilkeilyn auttavan?

Pojat tarttee usein oikeasti vähän enemmän patistelua kuin tytöt. Nyt se on vaan lähdettävä tekemään jotain, ihan sama mitä, vaikka jollekin kurssille, jos ei muuta löydy. Samalla kannattaa aloittaa puhe omasta asunnosta ja itsenäistymisestä.

Meillä on saanut asua kotona niin kauan kuin ovat halunneet. Ehtona ollut, että jos käy töissä ei tarvitse maksaa vuokraa, mutta laittaa itselle säästöön tietyn summan kususa, joka odottaa sitten kun muuttaa ja tarvitsee siihen rahaa. Vuokraa ei ole tarvinnut myöskään maksaa jos lukee pääsykokeisiin tai opiskelee. 

Jos lorvii tekemättä mitään, olemisestaan täytyy maksaa. Sellaista en tue. Aktiivinen työnhaku ja siihen panostaminen menisi meillä myös tuohon "pääsykokeet" .

Kotihommia tietty sen mukaan miten sovitaan. 

Jos ei pääse muualle, olisiko jossain opistossa kursseja (näissä usein myös opiskelija-asuntolat)  tai kesäyliopiston kursseja? Pääsisi viettämään omaa elämää. 

Olen myös sitä mieltä, että jatkoa opiskelemaan vaan ammattikorkeaan. En ole itse katsonut kotona makoilevia yhtään. Intin jälkeen lähti molemmat. Toinen korkeakouluun opiskelemaan, toinen töihin. Hänkin muutaman vuoden töissä oltuaan lähti opiskelemaan.

Ellei muu maistu, laita tosiaan nuori käymään kaupassa, teille ruoka valmiina kun tulette töistä, siivottu, nurmikko ajettu ja pyykit pesty ja tiskattu. 

Normitilanteessa sanoisin, että ei käy.

Mutta nyt on työt tosi tiukassa: mun poika haki yli 100 työpaikkaa, ennen kuin sai kesätyön. (Pk-seutu) Eikä nirsoillut, vaan otti ekan johon valittiin.

Että nyt myötäelämistä. Toisaalta oman nuoreksi ja perheesi elintavat tunnet - onko syytä huolestua?

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama täällä. Kirjoitti ylioppilaaksi, mutta töitä ei saa hakemisesta huolimatta. Pääsykokeet on parin viikon päästä, mutta en jaksa uskoa että saa opiskelupaikan haluamaltaan alalta. 

Kun ei kerran saa töitä jatkuvasta hakemisesta huolimatta, niin en koe järkeväksi että muuttaisi pois kotoa yhteiskunnan elätettäväksi. Meillä on täällä aika ihmeellinen kulttuuri, että tukien varassa voidaan elättää yksinäisiä ja syrjäytyviä nuoria, ja pois kotoa potkiminen on joku normi. Meillä lapsi ainakin saa asua kotona ja itsenäistyä sitten kun haluaa ja pärjää omillaan.

Sun pitää jaksaa uskoa ja tsempata, että saa opiskelupaikan. Ellei saa niin opiskelee ensi talven ahkerasti tarvittavia aineita, että pääsee vuoden päästä. Munkin poika oli yo, ekalla kertaa ei päässyt ammattikorkeaan ja sitten otti yksityisesti matikantunteja ja seuraavalla kerralla pääsi kirkkaasti sisään ja sai hyvän työpaikan ja nyt opiskelee töiden ohella ylempää tutkintoa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, onpa outoa ettei tuleva pomo tule hakemaan sängyn pohjalta töihin. Harvinainen tapaus teillä. 

Nykypäivänä ei tarvitse nosuta sängystä työn hakemisen takia. Tule pois sieltä 1980-luvulta.

Jatko-opintoihin vain, jos ei amistutkinnolla löydä töitä. Vaikka kokonaan eri alaan. Poika on vielä nuori. Tiedän vanhempiakin, joilla sama tilanne. Eräskin kaveri vasta 30 vuotiaana muutti toiseen kaupunkiin opiskelemaan äidin luota. Just tuo sama tilanne oli, että töitä ei löydy, omaan asuntoon ei muuta koska ei ole töitä ja valmistunut parikymppisenä amiksesta.

Yhdessä opiskeltiin pääsykokeeseen, jotta kaverilla olisi parhaat mahdollisuudet menestyä kokeissa

Kpko EU on työnhakualuetta, etähakemuksia voi lähetellä, kielikursseille osallistua esim. Työväenopistossa 

Nuori jos passivoituu, koko tulevaisuus on vaakalaudalla 

Jos aikanen laps rötvää mamman soffan pohjalla, ni mamma sanoo näin; Kuulehan poika kulta, jos aiot täällä lusmuta äidin nurkissa, ni se on semmonen juttu, että laitat joka arkiaamu klo 8:00- imurin laulamaan,imuroit kodin, moppaat lattiat sen jälkeen aina ti ja pe päivisin. Lisäksi peset vessat, kuuraat ne tuottamasi paskarannut pöntöstä irti, vaihdat omat ja äitisi lakanat joka to, peset koneellisen pyykkiä ja astioita joka päivä, pyyhit pölyt tv-tasolta ja muilta vapailta pinnoilta aina ti ja to siivouksien yhteydessä, jos lemmikkikoira löytyy, sitä lenkitetään joka päivä aamulla,keskipäivällä ja iltaisin. Roskapussi viedään joka päivä roska-astiaan. Matot tampataan kahdesti viikossa! Jo alkaa itsenäinen elämä ja oma koti, sekä palkkatyö kiinnostaa nuorukaista! Terv Mummi

Työkokeiluun pääsee kuka vaan spr kirpputorille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljenpoika on 35-vuotta ja asuu työttömänä vanhempiensa luona. Ei ole koskaan ollut vielä töissä.

Järkyttävää. Miksi suomessa on maailaman korkein miesten työttömyys.

En tiedä, mutta monella lienee myös jokin diaksoimaton sairaus. Kyvyt eivät riitä muuhun kuin kaupan hyllyttäjäksi, ostoskärryjen kerääjäksi ja mummojen ulkoiluttajaksi, mutta eihän sellainen ole "miesten töitä"