Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit - ottaako muita päähän miehen myöhäinen kotiintulo töistä ja oma yksinäisyys???!!!
18.09.2008 |
hei
Olen tosi ärsyyntynyt siitä, että olen niin myöhään joka ilta yksin kotona lasten kanssa.
Onko tämä muilla ongelma?
Olen välillä niin vihainen, etten tiedä miten olisin. Mies ei ymmärrä.
Hän voisi aivan hyvin vaihtaa aamuvuoroon. On siis vuorotyössä ja tosi usein tulee kotiin vasta kun lapset nukkuvat.
Itelläni on aika yksinäistä. Eikä iltaisin oikein pysty enää lähtemään mihinkään ruoan jälkeen, kun lapset on niin väsyneitä ja varsinkin vauva menee aikaisin nukkumaan.
Miten saada mies ymmärtämään?
Kommentit (25)
Lapset kasvaa pian ja elämä helpottuu.
Meillä isällä menee töissä aina vähintään kaksi vuoroa, joskus kolmekkin. Yrittäjä on, eikä todellakaan ehdi juuri kotielämään osallistua. (enkä ala käymään keskustelua siitä, kuinka paska ukko on, kun ei osallistu kotielämään.. olen hyvinkin perillä hänen työstään ja työpäivistään sekä hänen yrityksenä merkityksestä itselleen, perheelle ja muille EIKÄ HÄN TODELLAKAAN OLE PASKA EIKÄ LUSMU UKKO vaan lapsiaan ja minua erittäin paljon rakastava ihana mies ja isä).
Kyllä muakin väsytti ja tympäsi, kun vielä kotona olin. Nyt olen töissä ja kaikki helpompaa. Suosittelisin sinullekkin pikaista töihin mienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko mies miten läsnä aamuisin? Meillä ei ole enää noita iltavuoroja, kun mies vaihtoi työpaikkaa, onneksi. Kyllä se vain tylsää oli, kun mies sitten aamullakin nukkui myöhään.
No mua harmittaisi tuossa eniten yhteisen ajan puute ja se, että mies ei näe lapsiaan. Omaan yksinäisyyteen helpottaa kummasti se, että näkee päivisin ihmisiä. Mä ainakin kuljen noissa mamma- ja lapsiperheriennoissa sen takia, että tapaan muita aikuisia.
Kun olin vielä kotona hoitovapaalla, niin kyllä se otti päähän kun mies oli useasti ylitöissä. Se otti senkin vuoksi päähän, että mies oli mielestäni liian vähän lasten kanssa.
En kuitenkaan ollut vihainen miehelle kun tämä tuli kotiin vaan otin sen aina iloisena vastaan. Muulla ajalla sitten otin puheeksi sen, että olisi kiva jos olisi enemmän kotona.
Silloin kun mies tulee väsyyneenä kotiin on ihan turha alkaa aiheesta räyhäämään. Silloin kotiin tulo ei ole kivaa vaan on kivempi olla illat töissä.
Jos siis mies kuitenkin tekee normaalia 5-päiväistä viikkoa, niin kyllä sun vaan on selvittävä yksin se 40 tuntia. Ja miten miehen homma on olla sulle seuraneitinä. Ja miksi sulle ei riitä se jutustelu vapaapäivinä ja aamuisin. Miksi sun olis just sillon illalla juteltava tai sitten ei ollenkaan.
Ehkä mies näkee roolinsa vähän toisin kuin seuraneitinä. Mutta miten mies se roolin sitten näkee, jää tässä epäselväksi.
Jos haluat kylään, niin miksi keksit tekosyitä, että illalla lasten on mentävä aikaisin nukkumaan. Jos sulla on pienet lapset, niin muuta niiden rytmiä myöhemmäksi. Tai vielä parempi, käy kylässä aikaisemmin.
Ja jos et jaksa iltaisin, niin sinun on kiinnitettävä huomiota hyvinvointiisi. Syötkö terveellisesti? Käytkö lenkillä? Nukutko riittävästi?
Uskotko tosiaan, että elämä on niistä miehen työvuoroista kiinni, vai onko kyse yhteistyöhaluttomuudesta sinun osaltasi. Luonnollisestikin sinä näet asian niin, että mies ei tee yhteistyötä kanssasi, mutta voisiko olla edes hitusen mahdollista, että sinä olet se vastaan hangoittelija, joka on nyt marttyyri, kun ei saa tahtoaan läpi.
Onko miehesi aamutorkku. Uskotko hänen selviävän töihin aamuvuoroon? Vai olisiko hän sitten kuin kiusattu karhu töiden jälkeen, kun on joutunut heräämään liian aikaisin? Mitä jos kaikkea ei vain voi saada: Saat joko hyväntuulisen miehen iltavuorolla tai äkäisen miehen aamuvuorolla. Mutta sellaista kombinaatiota ei ole tarjolla kuin hyväntuulinen aamuvuorolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap, mutta kyllä pistää vihaksi sun kirjoitus! Mikä helvatan SEURANEITI??? Että miehen tehtävä ei ole olla vaimon seuraneiti!? NO EI TIETENKÄÄN! Vaan kuule ihan aviomies ja lasten isä! Eikö teidän perheessä mies ja vaimo keskustele lainkaan keskenään? Meillä ainakin mies on minun paras kaveri, jonka kanssa haluan keskustella kaikki asiani, ja hän minun. Ei tulisi mieleenkään nimittää häntä seuraneidiksi. Luulen että teidän perheessä mies vaan murisee jotain ja sinä nalkutat takaisin. Teillä tuskin on tasa-arvoista suhdetta.
Ja tsemppiä ap:lle, ymmärrän täysin sinua!!!
Ysillä taitaa olla aika erikoinen parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mies aika ajoin myöhään töissä, ja kyllä kieltämättä iltaisin kaipaisi sitä seuraa itselleenkin (vaikka päivisin olisi kuinka muuta toimintaa ja ihmisiä ympärillä) ja etenkin sitä omaa miestä. Jotenkin ne illat jää tyhjäksi, kun ei voi oman miehen kanssa keskustella päivän tapahtumista (puolin ja toisin). Ja kieltämättä tuohon iltatouhujen aikaa kaipaisi niitä ylimääräisiä käsiäkin.
Onneksi minulla mies yrittää välillä tulla ajoissakin kotiin, kun itsekin haluaa olla lastensa ja vaimonsa kanssa, mutta yrittäjänä ei siihen ihan jatkuvasti pysty. Meillä mies ei siis ole edes aamulla kotona, vaan lähtee siinä klo 7 aikaan töhin, siksi heräänkin klo 6 aikaan, jotta voin mieheni kanssa juoda edes kupillisen kahvia aamulla.
Ap nirisee yksinäisyyttään, mutta ei halua edes kylään lähteä, että tapaisi ihmisiä eikä olisi niin yksinäinen. Onko teillä mies sulle tosiaan maailman ainoa aikuinen, joka pitää sinulle seuraa. Kyllä mieheltä vaaditaan paljon, jos hän yksin on vastuussa vaimonsa aikuisseuran saamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu.
Kun esikoisemme syntyi mieheni työnkuva muuttuikin yllättäen. Hän alkoi tehdä todella pitkää päivää ja siihen päälle vielä 1-3 viikon työmatkat ulkomaille.
Olin toooodella yksinäinen, oltiin just muutettu uudelle paikkakunnalle josta en tuntenut ketään ja vauva oli vastasyntynyt.....ja oli vielä todella kylmä talvikin...
Aikani odotin ja elättelin haavetta perheen yhteisistä päivällisistä klo 17. Mutta eihän siitä mitään tullut, kun en koskaan tiennyt monelta mies tulee kotiin ja onko se syönyt asiakkaiden kanssa vai. Että syökö se ylipääntään mitään.
Mies on edelleen samassa duunissa ja minä olen tyytynyt "kohtalooni". Elän elämääni nyt jo 2 lapsen kanssa, mies elää omaansa, vaikka asumme samassa talossa.
Viikonloppuisin olemme "perhe" ja syömme yhdessä jne.
Mutta viikot olen 90% yksinhuoltaja, sillä isi tulee töistä yleensä kotiin vasta, kun lapset jo nukkuvat ja aamulla lähtee, kun me muut vielä nukutaan.
Joskus jo tuleekin töistä kotiin aikaisemmin on mulla ja lapsilla pasmat ihan sekaisin, kun se on niin outoa.
Tää on meidän elämää, enkä muuta voi. En viitsi miehelle asiasta enää puhua, kun ei se mitään auta.
Nalkuttanut aiheesta en ole ikinä. Aina on saanut olla ylitöissään ja reissuissaan, kertaakaan ei ole perheen vuoksi perunut töitään.
Oma oloni helpottui heti, kun tajusin alkaa elämään omaa elämää lasten kanssa. Me iltaisin ulkoillaan, tavataan ystäviä tai ollaan vaan kotona. Mutta kun lopetin miehen odottamisen, niin loppui samalla se kellon kyttäys ja kurja olo itselläni.
Tsemppiä!!
tosimammat joka ilta seuranakaipuussa pikkulastensa kanssa kyläilemään muiden luo jotta mamma ja lapset saisivat nauttia normaalista perhe-elämästä???
ap. ymmärrän tosi hyvin sun tuntemuksia sillä minulla on oikeasti paljon kokemustakin samanlaisesta tilanteesta. onneksi nämä vaihtelee meillä kausittain, välillä ei laspet näe isäänsä juurikaan viikolla kun kiire töissä, ja välillä on taas pitkiä viikojen työreissuja ulkomaille.
no ei siinä auta kuin purra hammasta, aika aikaansa kutakin.
otetaan sitten talkaisin kun on hiljaisempia aikoja ja jossain elämänvaiheessa tämäkin helpottaa varmasti. mutta tällaiseen kuvioon ollaan nyt kumpikin sitoudutu ja ymmärrän täysin että ei miehenikään nauti aina tilanteestaan. mutta vaikka sitä pystyykin järkeilemään kaiken itselleen, ei se silti tarkoita sitä etteikö joskus voisi tuntua pahalta se tilanne. vähän niinkuin olla yh avioliiossa vaikka se onkin oma valintamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä ymmärrän ap:a täysin. Ei vauvan ja pienten lasten kanssa ole helppoa lähteä minnekään YKSIN iltaisin käymään. Minäkin kaipaan aina sitä toista aikuista vierelleni iltaisin, illat kun ovat raskaampia kuin aamut ja päivät!
Meillä mies myös yrittäjä, mutta talvisin tekee myös toisia töitä joten usein myös tekee työtä päällekkäin: ensin päivät yrittäjänä ja sitten lähtee iltavuoroon josta palaa klo 21. Sitten myöhemmin talvella voi tehdä töitä vain iltaisin 15-21. Kesisin yleensä tekee vain "normaalia" työpäivää, eli 8-19/20 (joskus käy syömässä tuon klo 17 ruoan meidän kanssa). Koen kyllä nämä iltavuoroviikot kaikista raskaimmiksi kun pitää yksin hoitaa kaikki lasten asiat. Iltaisin on niin paljon. Kun pienin oli vauva oli raskasta kun kaksi vanhempaa lasta joutuivat aina olemaan yksinään kun nukutin vauvaa jne. Sitten kun pienin oli nukahtanut piti vielä saada kaksi vanhempaa nukkumaan.
Mutta kait eniten rassaa se ettei ole ketään kelle puhua iltaisin. Eikä voi oikein viettää mitään normaalia "sosiaalista elämää". Ei käydä missään perheen kesken jne.
Ja sit se odottelu odottelul odottelu! Koska se mies tulee kotiin? Se mua rassaa aina eniten.
Mutta onhan tämä helpottanut vuosien myötä. Lapsista on nykyään enemmän seuraa. Tosin hekin kaipaavat isäänsä enemmän mitä vanhemmiksi tulevat!
Ihan samalle toisinaan tuntuu. Mies tekee pitkää päivää tosin kyllä aamusta, mutta on silti tuntuu "rankalta" olla muksun kanssa aamusta iltaan kaksin. Nähdään joka päivä toisia aikuisia ja ulkoillaankin, mutta kyllä se oman miehen poissaolo koko päivän on ikävää. Ja sekin harmittaa, ettei juurikaan ehdi pojan kanssa muuta kuin iltapuuron syöttämään. Meillä mies yrittää ymmärtää, mutta veikkaan että tajuaa vasta sitten kun minä menen töihin ja hän jää kotiin (tosin erona että mulla alkaa työt yleensä aina pari tuntia aikaisemmin ja he voivat siis nukkua vielä yöunia silloin)
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on parhaimmillaan aamulla, niin sitten silloin kylään, ettei ole illalla niin seurankipeä.
Kannattaa muistaa, ettei se miehen työssäkäynti pelkkää vaimon kiusaamista ole, vaan kyllähän se mies sieltä rahaakin kotiin kantaa.
Taas kyllä tekisi mieli sanoa se vanha av-viisaus, että hanki elämä, mutta jätänpä sanomatta.
9
iltaisin kun niitä sosiaalisia suhteita esim. sukulaisiin ja ystäviin pidetään yllä! Jos siis haluaa seurustella muidenkin kuin kotiäitien kanssa... Joita ei kuulu minun tuttavapiiriini yhtäkään! Sen sijaan ystäväni (=ystäväpariskuntamme) olivat työelämässä ja jos heitä haluaa tavata niin se on iltaisin tai viikonloppuisin. Sama koskee sukulaisia.
Minusta on hassua jos ei saisi miestään kaivata! Kyllähän se mies on se eka tärkein suhde. Minusta on kummallista jos hankkisin niin täydne elämän ettei miehen puuttuminen siitä vaikuttaisi minuun mitenkään. Mihin minä sitten miestä tarvitsisin? Silloinhan mulle riittäisi vain ystävät.
Taitaa 9:lla mennä huonosti omassa suhteessaan mieheen ja ihmettelee meitä muita, jotka oikeasti haluaisivat viettää aikaansa miehen kanssa:).
Kuullostaa tutulta.Niin minunkin mies lasten ollessa pieniä, teki duunia illat pitkät. Toisaalta luulen, näin jälkeenpäin, että oli ylitöissä välillä ihan omasta tahdosta. Kotona oli aina sellainen rumba...Minulla oli paljon kavereita ja muutakin tekemistä, että kyllä siitä selvisin/suhde kesti sen.
Mentyäni takaisin duuniin huomasin helpottavan, se on yllättävän raskasta olla pienten lasten kanssa 24 h!
Nykyään teen lyhyttä päivää, että saan olla näiden koululaisten kanssa!
Ja on aivan ihanaa!! Ja täytyy sanoa, että kun lapset kasvoivat niin myös
avioliitto on puhjennut suureen kukkaan! (vaikka ei siis todella huonosti ole mennyt koskaan)
Mies painaa duunia elättääkseen kotijoukot. Olisitte vaan niin helvetin kiitollisia.
Meillä mies tekee normaalia 5-päiväistä työviikkoa 8-16. Mutta sitten hänellä on paljon harrastuksia /muita menoja, jotka on heti töiden jälkeen ja yleensä mies kotiutuu 19-21. Ollaan sovittu, että kahtena iltana viikossa tulee 18 mennessä kotiin ja ottaa sitten iltahommista vastuun eli kylvettää kuopuksen, huolehtii iltapalat ja nukkumaan laiton.
Muina iltoina ja viikonloppuisin la ja su saa mennä ihan miten huvittaa. On ollut ehkä meidän parisuhteen pelastus,että minä viihdyn kotona ;o)
Noina "vapaailtoinani" käyn koiran kanssa tokossa ja sitten vaan löhöän makarissa korvatulpat korvissa lukien hyvää lehteä :)
On se
On se aamuisin kotona, mutta saa ajan kulumaan aamiaiseen ja peseytymiseen.
itse jaksaisin hyvin aamut yksin ja lasten kanssa, mutta illat on tosi rankkoja, kun itsekin alkaa olla väsynyt.
Eli nimenomaan perheen aikaa kaipaa nimenomaan iltaisin! Ja itselle seuraa.
Aamuisin pystyn kyllä hoitamaan asioita tunnin pari silloin kun menee iltavuoroon.