Oon koko elämäni haaveillut että pidän juhlia/illalliskutsuja joissa laitan ruokaa ystävilleni

Me tehdään tuota ihan säännöllisesti. Välillä vain pari syömässä, välillä paljon porukkaa. Ja sitten kun kaverit kutsuu vastavuoroisesti, niin hyvin on sosiaalista elämää.

Ei enää kukaan tule :( kun yrität kutsua niin vastaukset on että viestitellään sitten lähempänä.  Jos joku tuleekin niin on niin hysteerinen syömistensä suhteen ettei mikään kelpaa. Joka tyyppi tarvii omaan lumihiutaleisuuteensa kustomoidut muonat. Sit puolet ottavat jotain hemmetin räksyttäviä piskejä mukaansa ja niitä pitää paapoa koko ilta.

Valitan, päivälliskutsujen aika on ohi. Minäkin tykkäisin järjestää mutta on mennyt liian vaikeaksi.

Juu, mäkin haaveilin. Harmi kun ystäviä oli oikeastaan vaan yksi ja sekin kieltäytyi tulemasta ja tarjottavista ylipäätään koska oli laihiksella. Voi sitä fiilistä kun pistää paljon rahaa raaka-aineisiin ja valmistaa innoissaan ja roskiin meni kun ei sit oikein maistu itsellekkään kun itketti ja harmitti vaan. 

Minä teen tätä omalle perheelleni, eli miehelle ja lapselle, vaikka lapsi ei aina oikein osaa arvostaakaan kaikkia hienouksia. Joskus kutsun appivanhemmat syömään. Etenkin juhlapyhien aikaan ihanaa. Ei se vaadi välttämättä isoa porukkaa, että voi kokkailla ja nauttia.