Olen yli 30 enkä vieläkään osaa päättää että haluanko lapsia

Luonto päättää kohta puolestasi. No hätä!

on sulla vielä aikaa, vähintään 10 vuotta

Entäs puoliso, mitä mieltä ?

Ei kai lasten haluaminen ole mikään päätettävä asia. Eikö sen tunteen pitäisi tulla itsestään, jos tulee.

Sen voi sitten päättää, onko lapsia järkevää hankkia, vaikka haluaisikin. 

Joo vähän sama. Joillekin se on niin helppoa

Kyllä sinä tietäisit jos haluaisit. Ei sitä tarviberikseen miettiä. 

T. Vela 

Sinulle on annettu yksi tehtävä maapallolla. Synnyttää niin että v repeää.

Onneksi luonto päättää kohta puolestasi niin ei pidä näitäkään ahdistavia ajatuksia enää kelata.

Älä tee.

Luultavasti et, koska epäilet asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä tietäisit jos haluaisit. Ei sitä tarviberikseen miettiä. 

T. Vela 

Maailan poliittinen tilanne varmasti vaikuttaa ja usko tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä tietäisit jos haluaisit. Ei sitä tarviberikseen miettiä. 

T. Vela 

Maailan poliittinen tilanne varmasti vaikuttaa ja usko tulevaisuuteen.

Kyllä porukka sikiää jos haluaa, olo tilanne mikä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä tietäisit jos haluaisit. Ei sitä tarviberikseen miettiä. 

T. Vela 

Tämä! Pätee muihinkin asioihin. Jos jotain haluaa, niin kyllä sen tietää.

Onhan sulla vielä reilu 10 vuotta pohtia asiaa. 

Lisää sotilaita kolmanteen mailmansotaan.

Mä oon saman ikäinen. Nuorempana mulla oli johonkin aikaan kova vauvakuume, mutta nyt se ei enää tunnu niin vahvasti. Oon miettinyt, että ehkä mun aika olis ollut silloin kun se biologinen kello niin sanoi. Nyt en ihmettelisi vaikken enää voisi edes saada lapsia. Voikohan näillä asioilla olla yhteyttä, eli jos kehoni tietää aikani jo menneen, niin se ei enää osaa edes toivoa? Vai miksi tämä kuume on yhtäkkiä laantunut? Järjellä ajatellen haluaisin lapsen ja kohta voisi olla aika, mutta tunnepuoli ei ole enää niin voimakas kuin ennen (jolloin järkisyyt puolestaan estivät lisääntymisen). Olisinkohan hyvä äiti ollenkaan, jos sydämeni ei enää samalla tavalla pakahdu onnesta ajatellessani mahdollista tulevaa omaa lastani?

Et voi päättää haluatko vai etkö halua lapsia. Halu syntyy aivan muusta kuin päätöksenteosta. Sen sijaan voit päättää yrittää hankkia lapsia olla yrittämättä. Lapsia syntyy tehokkaasta ehkäisystä huolimatta. Ainoa varma keino välttyä hankkimasta lapsia on olla harrastamatta seksiä. Ja steriloida itsensä.

Muista kuitenkin että päätös lasten hankkimisesta on peruuttamaton. Lapsi on ihminen. Voit estää häntä syntymästä. Silloin et tiedä mitä menetät. Voit myös menettää syntymättömän tai syntyneen lapsen, ennemmin tai myöhemmin, mutta silloin ainakin tiedät mitä olet saanut ja menettänyt.

Kanna vastuusi.

Sama homma. Ei ole puolisoa. En ole seurustellut yli viiteen vuoteen ja edellisessä parisuhteessa olin noin neljä vuotta ja mies jätti uuden naisen takia. Se oli myös ensimmäinen parisuhteeni. En myöskään harrasta irtosuhteita eli mitään vahinkoakaan ei voi syntyä.

Epäilen, että minulla on asperger ja ocd. Ei ole kovin hyvä yhdistelmä, jos lapsen ja puolison haluaa. Puolison haluaisin, mutta en tiedä, mistä lähteä liikkeelle kun deittailu tuntuu todella raskaalta. Jotkuthan saa siitä ilmeisesti voimaa(?), mutta itselleni se tuntuu kidutussessiolta tapailla uusia ihmisiä. Joten jään todennäköisesti yksin, ilman lasta. Siksi yritän olla valittamatta kun tilanne on oma vikani, eikä muiden. Toisaalta åaine on kova kun tuttavat, työkaverit ja muut jatkuvasti painostaa, että olisko jo aika tehdä se lapsi. Ihmettelen, eikö heillä ole silmiä päässä, eivätkö he näe, millainen ihminen olen? Toisaalta pidän "maskia" ulkona, vaikutan erilaiselta kuin olen kotona... mutta en ole täydellinen, he tietävät, että minulla on lapsellisia harrastuksia (tietokoneiden kasaus, korjailu, pelaaminen, nörtteily), joten luulis siitä jo tajuavan, ettei minusta ole vanhemmaksi.

Ei lasta kannata tehdä, jos se ei tunnu ihan todella tärkeältä. Eihän sitä voi edes tietää onnistuuko raskautuminen. Raskaus ja synnytys voi olla vaikeat kokemukset. Lapsi ei välttämättä ole terve. Lapsen saaminen on kuitenkin aina sellainen asia että pitää tiedostaa riskit ja miettiä että onko valmis vanhemmuuteen jos ei kaikki menekään niinkuin pitäisi. Kyllähän jokainen toivoo että lapsi on terve ja että oma kroppa kestää  raskauden ja synnytyksen, ilman mitään vaurioita....

Pitää tietää mitä tahtoo. Ettei käy kuten palstamamman avioliitossa, että se tahtominen on vähän sinne päin, fiilispohjalta.