Onko Juvalaisia tai Lievestuoreelaisia paikalla?

Tapasin kerran Ano Turtiaisen helsinkiläisessä ravintolassa, kun seurueellemme oli epähuomiossa annettu hänen pöytänsä. Ilmeisesti hänellä oli jonkinlainen oma vakiopöytänsä ja ravintolassa oltiin mokattu asian suhteen (luulivat että hän on tulossa tiistaina vaikka tulikin torstaina tai jotain vastaavaa).

Kuitenkin, paikan johtaja, kovin häpeällisenä (kyse oli siis vähän hienomman pään paikasta) saapui paikalle pahoitellen parhaansa mukaan ja kertoi, että haluaisi jostain syystä siirtää meidät toiseen pöytään. Tietenkin he korvaisivat ruokamme jos vain viitsisimme vaihtaa pöytää. Siskoni ja serkkuni suostuivat tietysti innoissaan heti, mutta itse päätin vähän leikkiä kusipäätä.

Kerroin, kuinka en kykene millään ymmärtämään tällaista ja kysyin miksi ihmeessä emme voisi syödä rauhassa loppuun, kun kerta saavuimme paikalla vasta vartti sitten ja saimme juuri tilattuakin.

Sitten täysin tyhjästä johtajan vierelle ilmestyy Ano Turtiainen, joka kertoo ystävällisesti, että heillä on kyllä aikaa odottaa baarin puolella kunhan saamme lopetettua ruokailumme.

Suurena Ano-fanina menin luonnollisesti itse täysin lukkoon ja pahoittelin vuorostani, miten voimme tietysti siirtyä toiseen paikkaan, että he saavat "oman" pöytänsä".

Ano oli totta kai hyvin kiitollinen, kätteli ja kiitteli minua ja antoi käyntikorttinsakin ja pyysi soittamaan myöhemmin. Keräsin pitkään rohkeutta, mutta sain lopulta puhelimen käteen ja soitin suurelle idolilleni. Lyhyesti kerrottuna, välillemme puhkesi yhdentoista kuukauden seksisuhde täynnä raavasta miesten välistä toimintaa, jota en tule unohtamaan ikinä eläessäni. Kehomme yhtyivät kerta toisensa jälkeen yhdeksi kauniiksi kokonaisuudeksi ja Marokon kauneudesta Ranskan Rivieralle ja aina Galapagoksen rannoille snorkkelit suissamme, Ano Turtiainen ja minä toteutimme riettaimpia homoseksuaalisia mielihalujamme kuudella seitsemästä maanosasta.