Herkkien ja kilttien lasten vanhemmat: Miten lapsenne ova koulussa pärjänneet?

ja tukea pitkin matkaa. Mutta täytyy uskaltaa luottaa lapseen ja siihen, että elämäkin kasvattaa. Vaikka on hyvä, että olette jutelleet asiasta niin joskus siinä tekee karhunpalveluksen jos lähtee kaikkea ajattelemaan lapsen perusluonteen kautta ja ennakoimaan asioiden kulkua. Että kun lapseni on tällainen ja tällainen niin hänellä tulee varmasti olemaan vaikeuksia. Joskus voi vain hieman tuupata ja luottaa, että kyllä se pärjää ja jos tulee vaikeaa, niin kyllä me osaamme tukea. Ajatella vaikka niin, että lapseni aloittaa nyt koulun ja se on upea asia. Siellä tulee varmasti olemaan muitakin rohkeita ja muitakin ujoja.



Olen ollut itse kuvailun kaltainen lapsi, siitä kimmoke kirjoittaa. Minulla oli ns. tuuppivat vanhemmat ja olen siitä kiitollinen. Opettivat jo nuorena hoitamaan asioita, ottamaan vastuuta ja menemään rohkeasti eri paikkoihin, vaikka olin erittäin ujo ja varautunut. Kuin he olisivat tienneet tuleaisuuden. Menetin heidät nuorena molemmat ja toista hoidin loppuun saakka itse.

Nyt hän on tokalla ja hyvin on mennyt vaikka äitiä kovasti pelottikin tuo koulun alku!



Eka syksy oli selvästi rankka, tyttö ei jaksanut koulupäivän jälkeen tehdä enää juuri mitään, ja kovasti kertoi toisten kommentteja. Lisäksi yksi poika alkoi kiusata ja uhkailla tyttöämme (ei tosin ollut luokan ainoa kiusatuksi joutunut) ja tiiviisti oltiin kouluun yhteydessä.



Kerroimme opettajalle heti alkuvaiheessa huolemme, ja tyttöä on lisäksi helpottanut tieto siitä, ettei tarvitse pärjätä yksin, vaan että me vanhemmat kyllä otamme yhteyttä opettajaan ja selvittelemme mieltä painavia asioita.



Kovasti hellyyttä ja kehuja kaipaa tyttö edelleen ja se on auttanutkin itseluottamuksen kasvuun. Eli herkkänä ja läsnäollen pitänee vanhempien olla jatkossakin!