Mitä hyötyä autismidoagnoosista

Olen lueskellut täällä autismikeskusteluita, ja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että olen autisti. 

-Vältän katsekontaktia enkä pysty ylläpitämään sitä kauaa

-Puhun liian suoraan, koska en aina ymmärrä sosiaalisia sääntöjä

-En kaipaa minkäänlaista validaatiota tai hyväksyntää muilta ihmisiltä

-Minulla on ns. intensiivisiä kiinnostuksen kohteita

-Vihaan smalltalkia mutta olen opetellut sen taitona

-Viihdyn paremmin ihmisten kanssa kaksin kuin isoissa laumoissa, pidän usein "saarnoja" muille kun innostun jostain aiheesta

-Haluan että tavarat ovat järjestyksessä ja minua suututtaa kun mies panee tavaroita vääriin paikkoihin (en kuitenkaan häntä siitä moiti kuin harvoin), suuttumus kumpuaa ahdistuksesta kun asiat eivät menekään suunnittelemallani tavalla

-Olen selviytynyt todella isoista kriiseistä helposti, koska mielessäni asiat ovat asioita ja tunteet ovat tunteita

-Tarvitsen paljon omaa aikaa ja kuormitun etenkin metelistä nopeasti

Elämässäni menee kuitenkin hyvin; olen pidetty kollega ja asiantuntija, minulla on ystäviä ja ihana perhe. Pohdinkin vain, että hyödyttäisikö diagnoosi minua mitenkään? Hakevatko ihmiset diagnoosin vain silloin jos tarvitsevat tukea ja palveluita?