Tulen teinin kanssa toimeen vain silloin kun välttelemme toisiamme

Minulla on useampi lapsi jo ohittanut teini-iän. Yhden kanssa en ollut pahimmillaan lähes ollenkaan puheväleissä. Autoin häntä, kun hän apua tarvitsi. Tein, mitä minun äitinä piti tehdä, mutta emme puhuneet mitään, mikä ei ole elämän kannalta välttämätöntä. Toisen huoltajansa kanssa hän oli puheväleissä.

Nyt hän on jo aikuinen, ja pystymme keskustelemaan, ei mistä tahansa aiheesta, mutta aika monesta.

Minulla itsellänikin oli nuorena vaihe, jolloin en pystynyt puhumaan äidilleni. Ystäväni äiti oli minun "varaäiti" tuona aikana. Tästä syystä en omien lastenikaan kohdalla pidä välttämättömänä sitä, että he pystyisivät avautumaan huolistaan juuri minulle. Tärkeintä on, että heillä on joku, jonka kanssa puhua asioistaan.

Aivan normaalia suomalaista perhe-elämää ja tunnekasvatusta. Terveitä olette kummatkin, ei huolta

Vika on aina vanhemmassa ja asenteissa. Teini ei voi mitään tunteilleen ja käytökselle, osalle ehkä. On väärin sekoittaa lastensuojelu elämäänne nuorta stressaamaan, tuntee olonsa varmaan kamalaksi sen vuoksi ja perheneuvolat. Anna lapsen kehittyä ja elää rauhassa, normaalia elämää.

Huudetaan kilpaa välillä kaikki tunteet kuuluu elämään.Tyyntä ja myrskyä!

Parempi saada ulos möykyt mitä sisällä on. Yritä puhua tai kirjoita kirje.

Ei tuohon voi mitään järkevää sanoa noin olemattomilla pohjatiedoilla.

Teinejä pitää ymmärtää syvällisesti, että on vaikeaa ja tunteita. Ja se aika menee joskus ohi. Pitää nauttia elämästä. Ei pidä olla hankala aikuinen ja vaativa. Ihmiset herkkiä. Onko ollut alkoholikokeiluja teinillä vielä, ei liikaa sitä. Ei aikuisiakaan voi kohdella miten tahansa, miksi sitten teineiltä odotetaan liikaa.