Oliko kenenkään muun lapsuudenkodissa huoneita/paikkoja mihin ei saanut mennä?
Omassa lapsuudenkodissani sellainen paikka oli ullakko. Toki talo oli vanha ja ullakolla paljon tavaraa, niin sen ymmärtää, että ei sinne nyt voi mitään pikkulapsia päästää. Mutta kielto mennä sinne oli voimassa myös sen jälkeenkin. Ja hyvä kun sinne sai mennä lähes aikuisena hakemaan tai viemään joskus jonkun satunnaisen tavaran jos vanhemmista kumpikaan ei ehtinyt
Koskaan vanhemmat eivät suostuneet selittämään syytä, että miksi ei. Ei siellä ullakolla kuulemma mitään vaarallista ollut ja tavaratkin kuulemma "vanhoja romuja" (vanhempieni kommentti), minkä perusteella voisi olettaa, että siellä ullakolla oletettavasti ei ollut mitään arvotavaroita, jotka olisivat olleet vaarassa rikkoutua
Kommentit (56)
"Koskaan vanhemmat eivät suostuneet selittämään syytä, että miksi ei. Ei siellä ullakolla kuulemma mitään vaarallista ollut ja tavaratkin kuulemma "vanhoja romuja" (vanhempieni kommentti), minkä perusteella voisi olettaa, että siellä ullakolla oletettavasti ei ollut mitään arvotavaroita, jotka olisivat olleet vaarassa rikkoutua"
Onko ullakko vieläkin koskematta? Jos ei, kuka ullakon lopulta tyhjensi?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien makuuhuone. Edes kynnykseltä ei saanut kurkistaa, eikä huoneeseen saanut mennä siitä riippumatta olivatko vanhemmat siellä vai ei. Ja ihan sama minkä ikäinen olin, sinne ei silti saanut mennä.
Tämä oli mielestäni älytön systeemi, koska taloutemme ainut puhelin oli siinä huoneessa. Joskus teininä sen huoneen sitten lopulta ratsasin kun vanhemmat eivät olleet kotona ja siellä ei ollut mitään ihmeellistä - vaatekaapeissa vaatteita, piirongissa valokuvia ja papereita, sängyn alla retkeilykamppeita, yöpöydän laatikoissa purentakiskoa, kyniä, taskulamppua, koruja jne. sälää.
No, heillähän ei ole nykyisellään pääsyä minun koko asuntooni.
Ehkäpä halusivat säilyttää yhdem tilan vain itselleen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa perheemme asui rintamamiestalossa jonka tontilla oli vanha maakellari. Minua oli vannotettu ettei sinne saa mennä ilman lupaa, ja uskoinkin pitkään mutta tietenkin ennen pitkää uteliaisuus voitti. Eräänä iltana vanhempien ollessa pois kotoa kävin hakemassa piilossa olleen avaimen jonka sijainnin olin jo tiennyt vaikka kuinka kauan. Avasin kellarin oven ja laskeuduin portaita alas, jossa oli toinen lukitsematon ovi. Sen takana oli puulaatikoita ja myös pahvilaatikoita, katosta roikkui säkkejä. Olin juuri avannut yhden laatikoista ja alkanut tutkia sen sisältöä kun yllättäen kotiin palannut isä tarttui minua housunkauluksesta, raahasi ulos ja pieksi siniseksi auton akkukaapeleilla. En koskaan enää mennyt kyseiseen kellariin.
Minun yhdellä lapsuudenkaverillani oli tuollainen psykopaatti isä joka pieksi veljeksiä aina milloin mistäkin syystä. Veljekset sitten vartuttuaan pieksivät puolestaan sen isänsä kostoksi.
Kyrölän veljekset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa perheemme asui rintamamiestalossa jonka tontilla oli vanha maakellari. Minua oli vannotettu ettei sinne saa mennä ilman lupaa, ja uskoinkin pitkään mutta tietenkin ennen pitkää uteliaisuus voitti. Eräänä iltana vanhempien ollessa pois kotoa kävin hakemassa piilossa olleen avaimen jonka sijainnin olin jo tiennyt vaikka kuinka kauan. Avasin kellarin oven ja laskeuduin portaita alas, jossa oli toinen lukitsematon ovi. Sen takana oli puulaatikoita ja myös pahvilaatikoita, katosta roikkui säkkejä. Olin juuri avannut yhden laatikoista ja alkanut tutkia sen sisältöä kun yllättäen kotiin palannut isä tarttui minua housunkauluksesta, raahasi ulos ja pieksi siniseksi auton akkukaapeleilla. En koskaan enää mennyt kyseiseen kellariin.
Minun yhdellä lapsuudenkaverillani oli tuollainen psykopaatti isä joka pieksi veljeksiä aina milloin mistäkin syystä. Veljekset sitten vartuttuaan pieksivät puolestaan sen isänsä kostoksi.
Kyrölän veljekset?
Ei ollut Kyrölä nimisiä. K:lla kylläkin heidänkin sukunimensä alkaa.
Vierailija kirjoitti:
"Koskaan vanhemmat eivät suostuneet selittämään syytä, että miksi ei. Ei siellä ullakolla kuulemma mitään vaarallista ollut ja tavaratkin kuulemma "vanhoja romuja" (vanhempieni kommentti), minkä perusteella voisi olettaa, että siellä ullakolla oletettavasti ei ollut mitään arvotavaroita, jotka olisivat olleet vaarassa rikkoutua"
Onko ullakko vieläkin koskematta? Jos ei, kuka ullakon lopulta tyhjensi?
Voisi kuvitella vaikka näin:
Ullakkoa ei kukaan meistä lapsista lopulta koskaan nähnyt. Eräänä marraskuisena yönä talo paloi perustuksia myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudenkodissani ei olohuoneessa saanut olla kavereiden kanssa. Toki itse sain siellä olla. Myös kylpyhuoneeseen ei ollut vierailla asiaa, vessa oli erikseen. Itse olen jotenkin tähän tottunut, ja en voi ymmärtää, jos meillä on jotkut juhlat, ja joku vieraista menee kylpyhuoneeseen vaikka käsiä pesemään, vaikka vessa on vapaana. Minulle se on yksityisaluetta.
Tuo nyt on vain itsekästä, että kylpyhuoneessa ei saisi pestä käsiä tms
Eikö vessa riitä vieraille?
Kylppärissä perheen henk.koht. tavaroita, pyykkejä jne.
Varasto jossa arkkupakastin. Pelkäsivät että joku menee pakastimeen.
Meillä oli myös viileähuone joka oli viilennetty komero. Sen oven sai säppiin ja sinne kyllä joskus kiusallaan sisarukset toisiaan lukitsi. Eipä sinne kuollut, onneksi.
Ei,asuimme kerrostalo kolmiossa joten hassu ajatus että jokin huone oli ollut kielletty :D
Mummolassa työhuone oli kielletty. Mummo piti kirjanpitoa ja ei halunnut että lapsetät leikkii siellä tositteiden seassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti en voi ymmärtää, jos meillä on jotkut juhlat, ja joku vieraista menee kylpyhuoneeseen vaikka käsiä pesemään, vaikka vessa on vapaana. Minulle se on yksityisaluetta.
Onko sulla yövieraita koskaan?
Ei, emme majoita vieraitamme.
Lähisuku on eri juttu.
Lapsuudenkodissamme eli vanhassa maalaistalossa ole sali jota ei juurikaan lämmitetty kylminä kuukausina. Sali oli sisustettu muita huoneita vähän hienommin ja äiti halusi, että mattojen hapsut olivat aina kammattuina. Siispä siellä sitten asui henkiäijä joka istui muurin viereisessä nojatuolissa. Tehokasta kyllä kun huoneen valokatkaisija oli huoneen perällä sen nojatuolin vieressä. Olin melkoisen vanha kun salissa käynti tuntui vieläkin vähän pelottavalta
Mun koulukaveri tuli käymään ja halusi että esittelen meidän taloa kuten hän esitteli mulle molemmat huoneet. Meillä oli tuolloin yläkerta kokonaan kylmillään talvet ja parempi huonekin melkein. Hassua kyllä parempaa huonetta sanottiin vierashuoneeksi, se lämmitettiin jos siskoni tuli yöksi käymään kotona.
Esittelystä ei tullut mitään. Hänen lähdettyään äiti moitti, miksi Katsoin keittiöön. Kaverini oli katsonut pääni yli kylmähköön keittiöön ja nähnyt kai jotain, mitä äitini ei halunnut hänen näkevän.
Se oli meillä tavallista, ettei etukäteen ohjeistettu mitään vaan haukuttiin jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudenkodissani ei olohuoneessa saanut olla kavereiden kanssa. Toki itse sain siellä olla. Myös kylpyhuoneeseen ei ollut vierailla asiaa, vessa oli erikseen. Itse olen jotenkin tähän tottunut, ja en voi ymmärtää, jos meillä on jotkut juhlat, ja joku vieraista menee kylpyhuoneeseen vaikka käsiä pesemään, vaikka vessa on vapaana. Minulle se on yksityisaluetta.
Tuo nyt on vain itsekästä, että kylpyhuoneessa ei saisi pestä käsiä tms
Millä tavoin se on itsekästä, että kädet pitää pestä vessassa, ei kylppärissä.
Pikkulapsena en saanut mennä uima-allashuoneeseen tai portaiden alle jossa oli sen koneisto.
Meillä oli aina sen verran pieni koti, ettei mikään alue voinut olla kielletty.
Katolle ei saanut kiivetä