En osaa elää elämää itselleni
Mikä ihme minun ongelmani on.. Olen suurperheen vanhin tytär, kantanut vastuuta aina ikätasoon liikaa. Olen tunnollisesti hoitanut asiani ja kouluni.
Mutta nyt olen yli 40-vuotias ja tuntuu, että ne pienet häivähdykset "omasta elämästä" on täysin kadonneet. Tuntuu, että raadan töitä ja ylitöitä pitääkseni perheen talouden hyvällä tolalla, annan kaiken lopun jaksamiseni muille, kolmelle teini-ikäiselle lapselleni ja miehelleni. Eikä mitää ekstraa, vaan perushuolenpitoon menee resurssit.
Olen alkanut uupua, enkä tunnista enää itseäni, elämääni enkä montaa muutakaan asiaa enää aidosti. En myöskään tunne enää mitään tunteita. Aina tulee kauheita tapahtumia minusta riippumattomista syistä, jotka joudun monivuotisten painamisen ja sinnittelyn avulla selvittämään.
Nyt huomasin, että en enää unelmoida mistään. Työtä suoritan porras portaalta ylemmäs, jotta selviän tässä kilpailuyhteiskunnassa. Varallisuutta ei ole kertynyt noiden mainitsemieni vastoinkäymisten vuoksi. Tekisi mieli luovuttaa, mutta en voi lasten vuoksi.
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (2)
Mies käy töissä ja teinit kyllä tekee osuutensa, ovat helppoja. Kyse ei ole siitä. Olen vain kadottanut itseni jotenkin, minuuteni. En harrasta mitään, en keksi edes mitään mistä pitäisin. Olen jotenkin pystyyn kuollut.
Osaisko ne teinit ja mies itsekin tehdä jotain? Eikö mies käy töissä?