Jos nyt tapaisit ensirakkautesi, niin mitä tekisit?

Haikea olo on edelleen ja todellakin häntä rakastan yhä. ;(

Tunnustan itsekkin, että ensirakkaudellani on aina paikka sydämessäni. Ja tiedän mitä hänelle kuuluu nykyään, mutta mielelläni hänet tapaisin.

Hän on ihaana,kunpa saisinkin hänet vielä!!!

joka siis on nykyinen mieheni vaan ensimmäinen johon olen rakastunut, joisin muutaman kaljan ja rohkaistuttuani kysyisin, olisiko minulla ollut mitään mahiksia. Silloin en ankarasta molemminpuolisesta flirtistä huolimatta uskaltanut edetä mihinkään.

HÄN ON IHANA JA NIIIIIN RAKAS!!!!

menin ja vietin yön hänen kanssaan. Ei kaduta.

Voi kun voitais olla yhdessä!

Toisaalta, jos nyt kerran ihan tapaisin, ja tunnistaisin, niin kait mä kohteliaisuudesta kyselisin mitä kuuluu.



Mutta enpä ole häntä sen koomin ajatellut enää vuosikymeneen.

Ei ollut mikään merkittävä ihminen elämässäni. Paitsi että opin mitä kaikkea sängyssä ei kauheasti kannata tehdä ja sanoa....

...tällä viikolla kymmenen vuoden tauon jälkeen ensimmäisen ison rakkauteni ja mun elämäni miehen. Ihan kamalaa, maha on ihan kipeä eikä osaa taas muuta aatellakaan. Se oli niin ihana mies. Nyt mulla on mies ja 2xlapsi. Että silleen. Kai tää tunne tästä haihtuu?!!!

hän on niin komea ja ihana! vieläkin! Haluaisin tietää, mitä hänelle kuuluu. Haluaisin, että hän on onnellinen, koska hän on ihana ihminen.

koska hän on kuollut...

Mutta toisen rakkauteni haluaisin kohdata mielelläni, vaikka varmasti hänelläkin on perhe yms.

Hän teki minulle jotakin niin pahaa, etten pääse niistä traumoista koskaan eroon.



Toivon, että joku aiheuttaisi hänelle samaa tuskaa... Mutta tuskimpa niin hyvää onnea tässä maailmassa kävisi.



Onneksi en ole törmännyt häneen, ja jos törmäisin (mikä onneksi aika epätodennäköistä), en olisi tuntevinaankaan.



Miten joku ihminen voi olla niin paha, tuntematta siitä edes huonoa omaatuntoa?



Sairas ihminen!

On mun mies nimittäin edelleen...

Onko se yläasteaikainen poikakaveri jonka kanssa pussattiin limudiskossa vai eräs, jota olen aikuisena oikeasti rakastanut ja halunnut? Siis noin suurinpiirtein samalla tavalla kuin lasteni isää nykyisin..Tulee kyllä eräs ihminen mieleen, jonka kuulumiset ois kiva kuulla.

Mä varmaan menisin ihan hämilleni, punastuisin ja sekoaisin. Niiiiin pitkään olen hänestä haaveillut ja opetellut elämään ilman elämäni rakkautta.



Viimeisestä tapaamisesta on kuitenkin jo kymmenen vuotta.

ajan hammas on häntä purrut;)

olin ihan täysin rakastunut tähän poikaan jo ala-asteella ja sitä rakkautta kesti koko kouluajan. olimme välillä jopa yhdessäkin, useita kertoja. Sitten muutin koulun loputtua toiselle paikkakunnalle. Silti kun tapasimme kotipaikkakunnallani siellä vieraillessani ystävieni luona, vietimme öitä yhdessä (monien vuosien ajan aina kun kävin siellä) kunnes olin n.25v ja tapasin nykyisen mieheni. Emme ole nähneet kymmeneen vuoteen mutta sydämessäni on aina paikka hänelle. Hänkin on jo mennyt naimisiin. Olisipa metkaa tavata, toisaalta pelottaisi josko vanhat tunteet taas roimahtaisi... Sitä en tiedä miksi emme koskaan päätyneet yhteen vaikka kummallakin aina liekki lepatti tavatessamme...

Kuulin hänen eronneen vuoden avioliiton jälkeen ja olen huolissani. Herkkä mies ja ihana.

Hänen vaimonsa kanssa viestitellään silloin tällöin.