Kontrolloiva Puoliso, kokemuksia?!

On kokemusta. Kirjoitin siitä oman ketjunkin kun mies pakottaa nyt keväällä ja kesällä oleen koko aika pihalla. Oon ihan uupunut. 

Exäni rajoitti minun kotoapoistumista. Hän ei sanallisesti sitä mitenkään estänyt, mutta usein kun olin lähdössä tuli jotain outoja viivytyksiä. Hänellä oli joku pitkään kestävä maailman tärkein projekti kesken ja jos olisin lähtenyt, olisi lapset jääneet heitteille. Esim. hammaslääkäriin on mukava päästä ihan yksinään, joten ilmoitinkin ajan aina aikaisemmaksi kuin oikeasti oli. Hän ihan oikeasti nautti myöhästyttämisestäni. Kerran olin lähdössä kampaajalle yksin ja olin jo peruuttamassa autoa pihalta kun hän kiskaisi oven auki lapsi sylissään ja änkesi autoon mukaan. Jos pääsinkin yksin johonkin, hän soitteli koko ajan jotain turhaa asiaa. Olimme molemmat töissä ja monesti kävi niin että hän ilmoitti ettei pääse hakemaan lapsia päiväkodista, toimistolla on jokin ettei hän pääse lähtemään (todellisuudessa ei ollut, ei edes ollut töissä silloin) ja minun hoitoalalla olevana piti lähteä töistä kesken pois. Oli valittava tämä tai lastensuojeluun joutuminen. Jos olin jossain päiväreissussa yksin, töihin liittyvissä siis, palatessani koti oli kuin sikolätti, pöydät ja lattiat lainehti roskia, mitään ei oltu tehty. Lasten ulkovaatteetkin olivat märkinä parkettilattialla, astiat ympäri asuntoa, kaatunut maitolasi jätetty pöydälle ja maitoja ei pyyhitty jne. Jouduin selvittämään yksin kaiken sotkun tai se olisi jäänyt maailman tappiin siihen. Itse herra kun oli reissuillaan jouduin hoitamaan kaiken yksin. Ei toiminut sama että olisin jättänyt kaiken tekemättä. Työnsä hän hoiti hyvin mutta kotona oli sotkemisella kontrolloiva sika.

Exäni oli. Tässä esimerkkejä käytöksestä, jotka koin kontrolloivaksi:

- Sovittiin että meille riittää yksi yhteinen auto talouteen. Mies "varasi" tätä autoa aina huomiseksi, eikä koskaan lähtenyt sillä mihinkään. Jos minä pyysin sitä, uhriutui, että hän olisi juuri silloin ollut sitä käyttämässä itse. Sitten järjestin itselleni toisen kyydin tai en mennyt, ja hän ei taaskaan lähtenyt mihinkään sillä autolla.

- Iltamenot ja etenkään yön yli-reissut ei olleet mahdollisia ilman draamaa. Järjesti riitaa ja uhriutumista ennen lähtöäni joka ikinen kerta, jolloin reissu oli pilalla, vaikka olisin lähtenyt kohtauksestaan huolimatta.

- Jos valitin vaikkapa perheenjäsenen ärsyttävästä käytöksestä, sanoi, ettei minun kannata olla enää perheeseeni missään yhteydessä.

- Lopulta kun olin jättänyt lähes kaikki menot ja sosiaaliset kontaktit pois, alkoi mikromanageroida tekemisiäni kotona. Pitää liikkua hiljaa, kun hän tekee asiaa x, ei saa nauraa niin kovaa, kun naapurit kuulee, ei varmaan pitäisi juoda niin paljon vettä, kun sitten pissattaa usein, jne jne jne jne jne. 

Vierailija kirjoitti:

Exäni rajoitti minun kotoapoistumista. Hän ei sanallisesti sitä mitenkään estänyt, mutta usein kun olin lähdössä tuli jotain outoja viivytyksiä. Hänellä oli joku pitkään kestävä maailman tärkein projekti kesken ja jos olisin lähtenyt, olisi lapset jääneet heitteille. Esim. hammaslääkäriin on mukava päästä ihan yksinään, joten ilmoitinkin ajan aina aikaisemmaksi kuin oikeasti oli. Hän ihan oikeasti nautti myöhästyttämisestäni. Kerran olin lähdössä kampaajalle yksin ja olin jo peruuttamassa autoa pihalta kun hän kiskaisi oven auki lapsi sylissään ja änkesi autoon mukaan. Jos pääsinkin yksin johonkin, hän soitteli koko ajan jotain turhaa asiaa. Olimme molemmat töissä ja monesti kävi niin että hän ilmoitti ettei pääse hakemaan lapsia päiväkodista, toimistolla on jokin ettei hän pääse lähtemään (todellisuudessa ei ollut, ei edes ollut töissä silloin) ja minun hoitoalalla olevana piti lähteä töistä kesken pois. Oli valittava

Minullakin kokemusta tuosta soittelusta. Soitti pahimmillaan 10 kertaa työpäivän aikana jotain turhaa. Jos menin johonkin, ilmaantui mitä oudompia ongelmia aina koiran ontumisesta, mikä olikin mennyt jo ohi päästyäni kotiin, siihen että oli taas lukinnut itsensä ulos ja pitää viedä avain. 

Kotoapoistumisen rajoittamisesta tulee mieleen lapsuudenperheeni, kerron tästä esimerkkejä vaikka parisuhteesta pyydettiin. Jos teininä poistuin kotoa, vanhempani menivät heti tonkimaan huonettani vaikka tiesivät etten pidä siitä että siellä poissaollessani käydään. Mitään salattavaa siellä ei ollut, en vaan pitänyt että siellä käydään istuskelemassa ja paikkoja sotkemassa, kun eivät edes samaan siistiin kuntoon huonetta jättäneet. Siskoni teki ihan samaa. Jos oltiin johonkin reissuun lähdössä, äitini kehitti aina jotain draamaa. Mm. jätti pikkusisarukseni hoteisiini kun piti käydä kaupassa jne, olin, olinkohan edes kouluikäinen silloin. Sitten sattui sisarelle jokin tapaturma kun kiipeili ja riehui minkä ehti ja kas, sisarusta pitikin sitten lähteä käyttämään päivystyksessä ja se oli sitten minun vikani että matkalle lähtö viivästyi/estyi. Tätäkin toistui useampaan otteeseen. Kaiken huippu oli, kun olimme lähdössä kylpylälomalle jonne äiti pitkin hampain suostui lähtemään, niin lähtöä edeltävänä päivänä hän kaatui pyörällä ja eihän toki kylpylään polvet ruvella voinut lähteä. Koskaan tätä ennen eikä tämän jälkeen sattunut pyörällä tai millään muullakaan kaatumisia. Kaikista pahin oli, kun hän pahoinpiteli minut 4-vuotiaana erästä lähtöä edeltävästi. Mitään muuta keinoa hän ei enää keksinyt lähtöä estämään, niin tämän sitten teki. Hakatessaan hoki miten kaikki nauravat minulle kun olen niin itkettyneen näköinen kun olemme reissussa. Lopulta olin niin hakatun näköinen että emme lähteneet mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Kotoapoistumisen rajoittamisesta tulee mieleen lapsuudenperheeni, kerron tästä esimerkkejä vaikka parisuhteesta pyydettiin. Jos teininä poistuin kotoa, vanhempani menivät heti tonkimaan huonettani vaikka tiesivät etten pidä siitä että siellä poissaollessani käydään. Mitään salattavaa siellä ei ollut, en vaan pitänyt että siellä käydään istuskelemassa ja paikkoja sotkemassa, kun eivät edes samaan siistiin kuntoon huonetta jättäneet. Siskoni teki ihan samaa. Jos oltiin johonkin reissuun lähdössä, äitini kehitti aina jotain draamaa. Mm. jätti pikkusisarukseni hoteisiini kun piti käydä kaupassa jne, olin, olinkohan edes kouluikäinen silloin. Sitten sattui sisarelle jokin tapaturma kun kiipeili ja riehui minkä ehti ja kas, sisarusta pitikin sitten lähteä käyttämään päivystyksessä ja se oli sitten minun vikani että matkalle lähtö viivästyi/estyi. Tätäkin toistui useampaan otteeseen. Kaiken huippu oli, kun olimme lähdössä kylpylälomalle j

Siunausta ja voimia sulle, Jeesus rakastaa sinua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni rajoitti minun kotoapoistumista. Hän ei sanallisesti sitä mitenkään estänyt, mutta usein kun olin lähdössä tuli jotain outoja viivytyksiä. Hänellä oli joku pitkään kestävä maailman tärkein projekti kesken ja jos olisin lähtenyt, olisi lapset jääneet heitteille. Esim. hammaslääkäriin on mukava päästä ihan yksinään, joten ilmoitinkin ajan aina aikaisemmaksi kuin oikeasti oli. Hän ihan oikeasti nautti myöhästyttämisestäni. Kerran olin lähdössä kampaajalle yksin ja olin jo peruuttamassa autoa pihalta kun hän kiskaisi oven auki lapsi sylissään ja änkesi autoon mukaan. Jos pääsinkin yksin johonkin, hän soitteli koko ajan jotain turhaa asiaa. Olimme molemmat töissä ja monesti kävi niin että hän ilmoitti ettei pääse hakemaan lapsia päiväkodista, toimistolla on jokin ettei hän pääse lähtemään (todellisuudessa ei ollut, ei edes ollut töissä silloin) ja minun hoitoalalla olevan

 

Tuttua. Meillä ei ollut useampaa kontrollointisoittoa tai -viestiä, yksi per meno riitti. Soitot ja viestit olivat aina muka viattomista arkisista aiheista, ja aina vain silloin kun hän ei ollut täysin varma missä olen. Kun hän tiesi minun olevan töissä mistä en pääse mihinkään tai hänen siskollaan, ei näitä soittoja jännästi tullut. Mutta jos sanoin käyväni töiden jälkeen asioilla, jotain asiaa hänellä oli varmasti. Jos pääsin viettämään iltaa, hän keksi jonkun jutun minkä takia minun piti tulla aikaisin kotiin, jos ei keksinyt etukäteen, niin  kesken illan. Aina yhtä muka viattomia juttuja.

Kaikenlainen fyysisten ja henkisten rajojen ylittäminen, mielipiteiden ohjailu joka asiassa (minä olen oikeassa, sinä väärässä)

Vierailija kirjoitti: Minullakin kokemusta tuosta soittelusta. Soitti pahimmillaan 10 kertaa työpäivän aikana jotain turhaa. Jos menin johonkin, ilmaantui mitä oudompia ongelmia aina koiran ontumisesta, mikä olikin mennyt jo ohi päästyäni kotiin, siihen että oli taas lukinnut itsensä ulos ja pitää viedä avain. 

Kun aloin itse pitää tiukempia rajoja puolison kontrollointiyrityksistä huolimatta, teki hän vihoviimeisen temppunsa jonka jälkeen pistin oman asunnon hakuun. Olin siis töissä ja hän soitti, että oli loukannut itsensä ja kädestä valuu holtittomasti verta. Selitti muka kävelevänsä ympäri kämppää ja koettavansa tyrehdyttää vuotoa, kertoi mitä muuta asunnossa oli mennyt hajalle ja mitä oli tapahtunut. Neuvoin häntä (olen terveydenhuoltoalalla) tyrehdyttämisessä ja käskin soittaa välittömästi ambulanssin. Ei, ei hän ambulanssia tarvitsisi, mutta verta kuulosti tulevan aivan hirvittävällä paineella.

Soitin vielä uudestaan hänelle ja painostin tilaamaan ambulanssin, tai edes joskun kaverin viemään hänet päivystykseen. Ei käy. Koetin toisella kädellä hoitaa työtehtävää loppuun, puhelu katkesi, ja äkkiä hän ei sitten enää vastannut kun soitin takaisin, joten lähdin vauhdilla kotiin kesken työtehtävien.

Kun pääsin kotiin, oli pihassa miehen kaverin auto. Ja jo eteisessä kuului nauru ja musiikki kovalla. Ei miehelle mitään vahinkoa ollut sattunut, eikä verta ollut missään. Nauroi vain kun menin paikalle, litki kaljaa, ja sanoi että hänellä oli vain ikävä. En tiedä olenko koskaan ollut niin vihainen. Myöhemmin selitteli, että hänestä tuntui etten välitä hänestä lainkaan, ja näin hän testasi että välitänkö.

Siis NIIN kulahtaneita, surkeita liittoja!! Vapaus valttia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Minullakin kokemusta tuosta soittelusta. Soitti pahimmillaan 10 kertaa työpäivän aikana jotain turhaa. Jos menin johonkin, ilmaantui mitä oudompia ongelmia aina koiran ontumisesta, mikä olikin mennyt jo ohi päästyäni kotiin, siihen että oli taas lukinnut itsensä ulos ja pitää viedä avain. 

Kun aloin itse pitää tiukempia rajoja puolison kontrollointiyrityksistä huolimatta, teki hän vihoviimeisen temppunsa jonka jälkeen pistin oman asunnon hakuun. Olin siis töissä ja hän soitti, että oli loukannut itsensä ja kädestä valuu holtittomasti verta. Selitti muka kävelevänsä ympäri kämppää ja koettavansa tyrehdyttää vuotoa, kertoi mitä muuta asunnossa oli mennyt hajalle ja mitä oli tapahtunut. Neuvoin häntä (olen terveydenhuoltoalalla) tyrehdyttämisessä ja käskin soittaa välittömästi ambulanssin. Ei, ei hän ambulanssia tarvitsisi, mutta verta kuulosti tulevan aivan hirvitt

Montako vuotta sinä siedit tuota psykopaattia? Onko teillä yhteisiä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta. Kirjoitin siitä oman ketjunkin kun mies pakottaa nyt keväällä ja kesällä oleen koko aika pihalla. Oon ihan uupunut. 

Muistan tuon ketjun. Yritin nyt googlettaa sitä, mutta en löytänyt. Vastauksissa tekoäly kuitenkin tiesi varoittaa, että kyse voi olla kontrollinnista.

Ex-mieheni paljastui hallitsevan kontrolloivaksi oikeastaan pikkuhiljaa ja pikkuasioista. Hän huomautteli minun kalenterista, että missä se on, koska huomasin, että hän selaa niitä kun olen vessassa tai kalenteri oli siirtynyt muutamia senttejä pois paikaltaan kun olin töissä. Hän lähti varjostamaan minua kun menin lääkäriin. Huusi, etten ollut merkinnyt laboratoriokäyntejäni hänen kalenteriin. Tiedusteli pankkitilini saldoa säännöllisesti. Jos soitin esim. johonkin virastoon, tuli hän puhelinlasku kädessä kysymään, mikä numero tämä ja tämä on. Kysyi esimerkiksi, mille kirpputorille olen vienyt tavarat, koska minulla on seuraava kampaamokäynti, hammaslääkäri. Juokse sanon minä jos huomaat jopa ihan mitätöntä kyselyä, se paisuu loppupeleissä järjettömäksi ja on mielenterveys koetuksella. Kontrolloiva puoliso ei kuitenkaan paljasta mitään omia menojaan, tuloaikojaan, koska hän haluaa olla se joka yllättää. Varo sanon minä, varo hyvä ihminen varo !

Suomalaisissa parisuhteissa nainen on aina kontrolloiva ja väkivaltainen.

Meillä on ollut aika laajalle ulottuva sub/dom-dynamiikka. Mies dominoi, koska olen pyytänyt, ja se kiihottaa minua, ja myös häntä, muutenhan tuo ei onnistuisikaan.

Nyt sitten mies on alkanut vaatia täsmällisiä selityksiä menoistani, ja tivaa todisteita (kuvia, videopuheluita) että olen ollut siellä missä olen väittänyt olevani. Tekee tarkistussoittoja monta kertaa päivässä, ja jos en vastaa pommittaa whatsapilla JA tekstiviesteillä kymmenin kysymysmerkein ja huutomerkein.

Ylpeänä selittää, miten hän huolehtii musta kaikilla osa-alueilla. Ei vaan enää tunnu siltä, että olisi hyvällä pohjalla tämä. Vaati katkaisemaan välit läheiseen, joka kohteli mua huonosti yhden kerran. Antaa mulle rahaa ja lahjoja kaiken aikaa, ja järjestää jatkuvasti myös yllätyksiä joista en voi kieltäytyä. Koska muuten olen kiittämätön. Osa yllätyksistä on vaatinut mun rajojen ylittämistä isosti. Ja mun pitää vaan olla kiitollinen, kun hän on rakkaudessaan järjestänyt sellaisenkin yllätyksen.

Tähän dynamiikkaan on alussa hyvin kiihottavalla tavalla kuulunut se, että hän ns omistaa mun vaginan. Saa koskettaa milloin ikinä haluaa, ja sitten myös saa määrätä mut ottamaan suihin milloin tahansa. Alussa oli hyvin kiihottavaa, nyt on alkanut ahdistaa. Seksi on ollut aivan mielettömän upeaa, ja olen saanut hyvin lyhyessä ajassa enemmän orgasmeja kuin koko elämässäni yhteensä. Mut nyt tää homma ei enää toimi. Tähän on tullut vääränlainen dominointi. Harmi. Ja myös tosi karmivaa. 

Miehellä siis varmaan lähti jotenkin lapasesta tuo rooli. Tai sitten sen myötä pääsikin oikeastaan toteuttamaan sitä syvintä olemustaan, joka ei sitten olekaan minusta enää yhtään mukavaa saati kiihottavaa, vaan aika häiriintynyttä.

Vaati myös mm soittamaan videopuhelun reissusta, jotta voi paremmin itse arvioida olenko humalassa, kun oma sanani siitä ei riittänyt. Ja totesi, että olen humalassa. Vaikka en ollut.

Aiemmin harrastetut sidontaleikit tuntuu nyt pelkästään ahdistavalta, ja mies kiukuttelee kun olen muuttanut mieleni niiden suhteen. Hän ei ymmärrä, mitä alun perin yhteisenä ajatuksena ollut laajempi sub/dom-dynamiikka vaatii. 100% luottamuksen, ja sitä ei todellakaan enää ole. Liekö ollut sitten ikinä. 

Hyi helvetti. Olen koittanut selittää ja kuvailla, miltä tää kaikki musta tuntuu, hän vaan sanoo huolehtivansa musta mun arvon vaatimalla tavalla. 

Minulla näköjään vain lievää kontrollia yrittänyt mies, mutten ole koskaan alistunut vaatimuksiinsa. Nyt jo helpompaa, kun hän on sairastunut eikä enää voimissaan. Menen ja teen mitä itse pidän tärkeänä.

Vierailija kirjoitti: Montako vuotta sinä siedit tuota psykopaattia? Onko teillä yhteisiä lapsia?

Viisi. Herran kiitos ei lapsia! 

Mun kohdalla kaikki alkoi pienistä asioista, mutta pistin ne merkille. Eli mies alkoi arvostella pukeutumistani. 

Käytin kuulemma väärän värisiä vaatteita. Kerran kännissä ollessaan vaati saada autoni avaimet, piilotin ne. 

Herran olisi pitänyt saada lisää bisseä, hänen mielestään olisi ollut ok ajaa kännissä autolla! Tilanne oli jotenkin uhkaava. Mutta ei siis saanut autoni avaimia. Haukkui ämmäksi jne. 

Ei muka muistanut seuraavana aamuna mitään. Oli paljon muitakin juttuja, mutta jätin kyseisen tyypin ja laitoin estoon. 

Kontrolloiva puoliso tunkee itsensä joka paikkaan ja joka asiaan, paljastamatta koskaan mitä itse tekee tai suunnittelee. Pahimmassa tapauksessa hän vie naisensa mökille ja piilottaa auton avaimet, ettei nainen pääse pois mikäli tilanne eskaloituu, näin tapahtui minulle. Olimme mökillä ja mies piilotti auton avaimet kun olin lähdössä kauppaan. Lukitsi itsensä saunaosastolle ja kertoi, että minun kuuluu maksaa mikäli haluan saunaan, näytti keskisormea ikkunasta. Kaltoin kohtelu loppui siihen, poistuin mökiltä tilaten taksin ja sen jälkeen alkoi tavaroiden pakkaaminen valmiiksi muuttoa varten. Aivan täysin kaheli ja mielenvikainen kontrollihullu, en edes voi ymmärtää, että tällaisia miehiä edes kasvaa kenenkään kohdussa tai missä lie sitten kasvaneet.

Voi helevetti . En katselis tuollaista sekuntiakaan.