Vähän on heikoksi menneet nuo virpomispalkat, esim. 1 halpistikkari
Kommentit (189)
Minä en anna mitään köyhien kerjäläisten pen nuille.
Kuka oikeasti uskaltaa syödä yhtään mitään ventovierailta palkaksi saatua, ties missä aineissa niitä palkkoja on pyöritelty ja millä käsitelty. Maailmassa on nykyään varsin paljon varsin sairaita ihmisiä, jotka saavat huvinsa toisten vahingoittamisesta. Samat tyypit tunkevat neuloja ja partakoneenteriä myös koirille löydettäväksi heitettyihin herkkuihin ihan tarkoituksella.
Meillä käyttivät piipunrassin pätkiä muiden koristeiden kiinnittämiseen. On nätimpiä, kuin teipillä kiinnitetyt.
Muutimme vanhalle omakotitaloalueelle muutama vuosi sitten. Lapset kävivät virpomassa ensimmäisenä keväänä koko naapuruston. Hyvin harva oli varannut palkkaa, sillä alueella ei ollut käynyt virpojia pitkään aikaan. Saivat palkaksi omenoita, keksejä, pikkukolikoita jne. Ja olivat todella tyytyväisiä palkkoihin.
Lapset kertoivat ilahtuneista ihmisistä, osa oli pyytänyt lapset käymään useamminkin.
Seuraavana vuonna oli osattu varautua virpojiin ja palkkasuklaita söivät pitkälle kevääseen.
Mä itse asiassa ihmettelin miten kalliita koristeita vitsoissa oli. Omaan aikaan höyhenet oli pieniä ja niitä yritettiin saada teipillä pysymään kiinni. Sen lisäksi oli silkkipaperia. Piipunrasseja ei tullut mieleenkään laittaa ja muunlaisia pääsiäiskoristeita vitsoja varten ei varmaan ollut olemassakaan. Toki itse asuin ja virvoin halvalla asuinalueella ja nyt asun vähän paremmalla alueella, joten ehkä sekin vaikuttaa.
Mutta oma moka jos haluaa tuhlata rahansa kalliisiin ja helppoihin koristeisiin. Nättiä saa edullisestikin.
Tää palkka-asia on kyllä vähän haastava kun ei koskaan etukäteen tiedä käykö virpojia 3, 15 vai ei yhtään. Tänä vuonna löysin kaapista joulupukkisuklaita (oli päiväystä vielä), joten en ostanut palkkoja erikseen. Hyvin tuntui kelpaavan ja itse pääsin eroon suklaista, joista en pidä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti uskaltaa syödä yhtään mitään ventovierailta palkaksi saatua, ties missä aineissa niitä palkkoja on pyöritelty ja millä käsitelty. Maailmassa on nykyään varsin paljon varsin sairaita ihmisiä, jotka saavat huvinsa toisten vahingoittamisesta. Samat tyypit tunkevat neuloja ja partakoneenteriä myös koirille löydettäväksi heitettyihin herkkuihin ihan tarkoituksella.
Ehkä teillä siellä Mantsuriassa.
Me ihan tarkoituksella olemme valinneet asua sellaisella asuinalueella, jossa muillakin ihmisillä menee ihan hyvin.
Ihan hyvä palkka on parin sekunnin työstä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en anna mitään köyhien kerjäläisten pen nuille.
Ei se virpominen ole mikään köyhien harrastus. Vaatii vanhemmiltakin vähän vaivannäköä.
Avaaja, älä laita lapsiasi kerjuulle.
Miksi lähetät lapsesi kerjuureissulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en anna mitään köyhien kerjäläisten pen nuille.
Ei se virpominen ole mikään köyhien harrastus. Vaatii vanhemmiltakin vähän vaivannäköä.
Ei köyhyys tarkoita ettei ihmiset viitsisi nähdä vaivaa. Mulla oli rahallisesti köyhä lapsuus, mutta äiti näki kyllä vaivaa senkin edestä asiassa kuin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40 vuotta sitten sain usein esim. 1 mk tai pienen suklaamunan/suklaarahan/keksin/tikkarin. Todella harvoin sain varsinaista suklaamunaa.
Äitini varasi silloin virpojille aina Kindereitä koko lavan, oli ainoa jonka tunsin jolla tuon tason herkut.
No minä virvoin samoin n. 40 v sitten ja aina sain suklaamunia, suklaapupuja tai sitten rahaa sen verran että pystyi ostamaan suklaamunan. Suklaamunia oli muitakin kuin kinderit, itse tykkäsin enemmän niistä mistä sai sormuksen.
Ajattelen vielä vanhanakin ihanaa suklaamunaa, joissa oli sisällä sormus. Saamassani sormuksessa oli tummanvihreä läpikuultava kivi. Se oli n. viisivuotiaan mielestä niin kaunis.
Ne olivat kivoja, mutta menivät aika nopeasti rikki. Jossain vaiheessa leikkiessä huomasi, että kivi istutuksineen oli lähtenyt irti. Sitten harmitti.
On se kiva kun on aikuisena oikeita timantteja.
Jaa, täällä virvotaan vasta lauantaina. Ja en ole kotona! Täällä menee vararikkoon, koska kerran kävi ovella 100 virpojaa ja jaoin ison ämpärin karkkia päivän aikana. 😆
Mun kerrostalossa ei varmaan edes asu lapsia. Kaikkea muuta kyllä löytyy ja rappujen ulko ovet aina lukossa.
Mitä jos ostaisit itse ne karkit kakaroillesi etkä ulkoista sitä hommaa naapureillesi?
Ne rautalangalla varustetut sulat eivät todellakaan maksa paljon, katsoin yhden kaupan hinnat niin 2 cnt per höyhen. Ja ainakin meidän ovelle trullit tulevat laumoissa, saattaa olla viisikin lasta ja antavat yhden vitsan ja kaikille palkka tietenkin. Mutta ei minulla ole valittamista omasta eikä lasteni puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en anna mitään köyhien kerjäläisten pen nuille.
Ei se virpominen ole mikään köyhien harrastus. Vaatii vanhemmiltakin vähän vaivannäköä.
Ei köyhyys tarkoita ettei ihmiset viitsisi nähdä vaivaa. Mulla oli rahallisesti köyhä lapsuus, mutta äiti näki kyllä vaivaa senkin edestä asiassa kuin asiassa.
Ymmärrän toki pointtisi, mutta minusta köyhyys on juuri sitä. Arvokkainta tässä maailmassa on aika. Vanhemmat, jotka auttavat askarteluissa ja sopivien vaatteiden valinnassa ja pitävät huolen siitä, että lapsi on oikeana päivänä valmis virpomaan, eivät ole köyhiä vaan rakastavia ja anteliaita. Eivätkä heidän lapsensa ole mitään pentuja, vaan rakkaita ja tärkeitä. Riippumatta tulotasosta.
Virpomista ei tehdä siksi, että oltaisiin köyhiä. Vai virvoitko sinä siitä syystä? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, täällä virvotaan vasta lauantaina. Ja en ole kotona! Täällä menee vararikkoon, koska kerran kävi ovella 100 virpojaa ja jaoin ison ämpärin karkkia päivän aikana. 😆
Voihan niitä namuja ostaa ihan sen verran kuin haluaa, ja kun loppuvat, tarjota eioota.
Unohdit r-kirjaimen yhdestä sanasta.