Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut aviomiehesi valinnassa?
14.04.2025 |
Olen elämäni risteyskohdassa, surullinen ja hukassa. Nyt kaipaisin naisilta tietoa ja kokemuksia siitä, millä perustein se elämänkumppani kannattaa valita? Mitä kadut? Mitä toivoisit ottaneesi huomioon? Mikä riittää..? Mitä kaihtaa, ja mitä arvostaa?
Ihmiset joilla valinta meni vikaan; mitkä olivat mahdollisia varoitusmerkkejä?
Ihmiset joilla valinta osui oikein; mikä mielestäsi johti tähän, mitä tunsit?
Kiitos
Kommentit (36)
Missä kohtaa tuo perseisyys alkoi ilmetä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa tuo perseisyys alkoi ilmetä?
Oho, tämä siis tarkoitettu tuolle ylemmälle kommentoijalle. Missä kohti alkoi varoitusvalot vilkkua..?
Olisi pitänyt kuunnella vaistoa, joka käski sanomaan kihloille ei. Mies ei näyttänyt tunteitaan. Yhdessä asuessa hän alkoi kontrolloimaan ja ainoat tunteet mitä näytti olivat negatiivisia.
Olis pitänyt puheen sijasta katsoa tekoja. Onko oikeasti valmis panostamaan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuotta vanhempi mies. Ei haitannut aiemmin mutta nyt keski-iässä alkaa haitata. En ottanut aikoinaan huomioon sitä että miehet vanhenevat tutkitustikin nopeammin kuin naiset. En vaihtaisi pois, mutta myönnän että jos nyt olisin uudelleen valitsemassa niin ottaisin omanikäisen tai jopa itseä hieman nuoremman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tiedä, kun en ole noin autisti, että ajattelisin miehen valintaa tai, että "nyt olen elämäni risteys kohdassa" 🤣
Valitse sellainen mies, jonka katseessa on rakkautta ja lempeyttä sinua kohtaan.
Ex oli kylmä, eikä näytellyt liiemmin tunteita. Huonosti siinä kävi, kun toinen ei ollutkaan rakastunut vaan kelpas ilmainen pano kodinhoitopalveluineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos katuu puolisoaan, pitää ottaa ero.
Väärin miestä kohtaan olla salaa katkera ja hukata miehen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä, kun en ole noin autisti, että ajattelisin miehen valintaa tai, että "nyt olen elämäni risteys kohdassa" 🤣
Haluaisin vain kuulla, mitä naiset katuvat/pitävät viisaana vuosikymmen/kymmeniä eteenpäin saman miehen kanssa elettyään. Jos saisin lainattua hieman viisautta tähän hetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostele omia tunteita jos et tunne mitän tai epäilyttää,älä aloita suhdetta.odota hieman.
kohtelias kumppani, joka ajattelee sun parasta, on tasapainoista parisuhdetta ajatellen hyvä asia.joku nalkuttaja tai ilkeä ei ole oikea kumppani.vaan usein sairas ihminen.
Hyvin tunteellisena luulin miehen tasaisuutta ensin tunnetaidoiksi.
Sitten kun elämän myötä vihdoin itse opin riittävästi, huomasin että sillähän on ihan avuttomat tunnetaidot, tasaisuus on itse asiassa kylmyyttä ja tasaisuuden ylläpito helppoa, kun vastaus kaikkiin ongelmiin on pakeneminen ja "puhutaan tästä sitten myöhemmin" ilman, että asiaan kuitenkaan sovitaan mitään paluuta tai koskaan sellainen tapahtuisi.
Eli ota joku lämmin ja puhekykyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei ole koskaan ollut mitenkään kovin aktiivinen järjestämään treffejä eikä osaa kehua tai sanoa mitään kivaa. On kuitenkin hyväsydäminen ja reilu, mutta itsellä alkaa romanttiset tunteet kuolemaan kun se arjen hellyys on hänelle sitä että hän käy kaupassa ja antaa lähtiessä pusun jos minä teen siihenkin aloitteen. Emme ole naimisissa ja pohdin eroa.
Oli pesunkestävä narsisti, tunnista nykyisin hyvin sen tyyppiset miehet.
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä, kun en ole noin autisti, että ajattelisin miehen valintaa tai, että "nyt olen elämäni risteys kohdassa" 🤣
Mutta ilmeisesti olet sen verran autisti, että yhdyssanat eivät onnistu🤣🤣
Mun mieheni on aina olleet sellaisia, että ovat aluksi tosi kivoja, huumorintajuisia, tuovat kukkia, vievät syömään yms. Sitten menee vuosia ja niistä tulee ilkeitä, todella vaikeita luonteeltaan ja täysin huumorintajuttomia.
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni on aina olleet sellaisia, että ovat aluksi tosi kivoja, huumorintajuisia, tuovat kukkia, vievät syömään yms. Sitten menee vuosia ja niistä tulee ilkeitä, todella vaikeita luonteeltaan ja täysin huumorintajuttomia.
Mikähän tässä on? Onko teillä ollut minkälainen keskusteluyhteys, yhteisiä unelmia? En siis syytä, vaan utelen.
Olin tyhmä 17-vuotias, retkahdin mustasukkaiseen, kontrolloivaan, raivokohtauksia saavaan alkoholistimieheen, enkä älynnyt erota ajoissa. 30 vuotta myöhemmin pääsin irti, ja olen nyt tyytyväinen elämääni.
Valitsin kilttismiehen joka väitti olevansa parempi kuin muut. Oli mustasukkainen ja väkivaltainen. Jos mies sanoo olevansa kiltti, se on kirkkaanpunainen red flag.