Millainen tulevaisuus on adhd-lapsella?

voiskohan kukaan enää heitä auttaa?



en halua et lapseni isä on aivan tillintallin skitso



tuosta tulikin mieleeni, että nämä piirteet eivät aina olleet esillä, ensimmäiset 3 vuotta meni suht hyvin, tietenkin jotain outoa oli jo silloin, kuten valehtelua ja muuta, mut tuo skitsoilu, väkivaltaisuus jne tuli vasta paljon myöhemmin

Kuten muissakin lasten vaikeuksissa, varhaisen puuttumisen merkitys on tärkeää. Mitä aikaisemmin päästään asioita korjaamaan, sitä paremmat tulokset saadaan ja saadaan lapselle hyvä pohja elää omaa elämää.



Tarkkaavaisuushäriölääkettä kannattaa kokeilla. Tiedän, että monet vanhemmat vastustavat... mutta mm. vankilapsykiatri on sanonut lääkitysasiaan, että ilman muuta kannatta aloitaa lääkitys. Sen avulla saadaan alkava negatiivisuuden kierre lapsuudessa jo poikki ja estetään tulevaisuudessa mm. rikollisuutta. Suurin osa vankilassa istuvista on muuten adhd-diagnoosilla...

Lääke on tosin huiman kallista. Mutta varmasti sen arvoista, jos lapsi - ja samalla koko perhe - pääsee elämänsyrjästä kiinni ja pääsevät keskittymään normaaliin elämään.



Eli sanoisin, että hoitamattomana ja mikäli vanhemmat eivät ole valmiita tekemään työtä asioiden eteen, tulevaisuus on kivikkoinen ja vaikea. Itsetunto ei voi pysyä vahvana jos koko ajan mokaat ja saat negatiivista palautetta käytöksestäsi ja tekemisistäsi. Yleistys...

mun ex on todella viisas, halukas tietämään asioita. jotain sillä on vialla, kuten sanoin tämä ADHD epäily, HOITAMATON sellainen on hänen äitinsä omien tutkimusten tulos. hän on jopa ollut ryhmässä muiden äitien kanssa joilla samalaisia lapsia ja sielläkin suunnalla hyvin usein ADHD epäily. huom mun ex on jo pian 35

Eli en ole väittänytkään ADHD:ta mielisairaudeksi.



Onnea vaan, hienoa, että olet saanut elämän " raiteilleen" . Ja ei se ADHD-diagnoosi tarkoita mitään kuolemantuomiota... Mutta haluan vaan korostaa, että se hoito ois ihan paikallaan... Vaikea tietty on sanoa, mitä ongelmia exälläni olisi, jos ADHD:ta ei olisi. Olisiko masennusta, itsetuhoisuutta ym?

5

luuletteko että olis vielä toivoa auttaa ko ADHD aikuista?



mielenkiintoista, että suurimmalla osalla vankilassa istuvilla on ADHD

että jos on hidas oppimaan tms. Ihan yleisesti muutenkin tilitin =)

Tarpeeksi monta kertaa kun kuulee samat kuvitelmat ja ennakkoluulot, niin niitä paikkaa jo silloinkin kun ei välttämättä tarvitsisi.



-23

Mutta alkuperäiseen kysymykseen. Kyllä voi auttaa aikuisenakin, mutta ei mikäli aikuinen ei apua itse hae. Lääkkeet saattavat auttaa monessa tapauksessa, mutta niiden tueksi tarvitaan jotain muutakin. Adhd-liiton sivuilla on jotakin tietoa mahdollisuuksista.



-23 edelleen

Minä yritin auttaa, mutta jos ei itse lähde lääkäriin, ei sitten. Ja lääkkeen väärinkäyttötaustan takia sille ei annettais niitä lääkkeitä kotiin, vaan pitäis hakee aina se annos joka päivä. Ja kuulema ei viitti ruveta sellaseen. Mun sukulainen, joka tekee töitä ADHD-lasten parissa, sanoi että exäni on todella " paha" tapaus ja vaatisi ehdottomasti couchingia ja lääkitystä. Arki on sillä oikeasti hukassa. Ja en oikein tiedä, minkälainen isä se tulee olemaan. Voi olla, ettei mitään suhdetta lapsen ja isän välille synny. Ja sitten selittelen lapselle, mikä isää oikein vaivaa.

5

Lääkebisnes on nykyään täysin häikäilemätöntä. Ihmisille keksitään vikoja ja niihin lääkkeitä, jotta saadaan rahat pois kuleksimasta.

Jos lapsenne on mielestänne ylivilkas, ei se mikään vika ole. Lapsilla on ylivilkkaita vaiheita, jotka kuuluvat normaaliin kehitykseen. Enemmän pitää olla huolissaan, ellei lapsi ole missään kasvamisvaiheessaan vilkas.

Kysymys pitäisi esittää niin, että mitä haittaa voi lapselle olla siitä, kun hänelle syötetään psyykelääkkeitä. Sitähän ei kukaan tiedä, mutta tuskinpa ne ainakaan kovin valoisat tulevaisuuden näkymät voi olla.

Nyt järki käteen ja antakaa lastenne olla vaikka kuinka vilkkaita!!!

Ylipäätään kaikenlaisia lääkkeitä pitää pyrkiä välttämään. Tiedän yhdenkin ihmisen, joka tarvitsee nukahtamis- ja heräämispillereitä. Haloo!!?

Vanhanajan mallit käyttöön ja joku roti siihen pillereitten popsimiseen!!!!

ja jos lääkkeet helpottaa lapsen tai aikuisen oloa ja auttaa keskittymään ja tuntemaan olonsa paremmaksi, miksi pitäisi kärsiä siitä levottomuudesta ym oireista? Kaikille ei lääkkeet tietty sovi, mutta jos niistä on apua, en tajua miksi niitä ei käytettäisi.

Vai onko helpompi sulkea silmänsä olemassaolevilta ongelmilta ja laittaa se normaalin vilkkauden ja yksilöllisyyden piikkiin...?



Tavallinen vilkas poika on kyllä erilainen vilkas kuin ylivilkas kaverinsa. Ja siksipä näitä maallikkodiagnosointeja kannattais välttää... Kaikki vilkkaat tapaukset eivät suinkaan ole adhdta.

En itse ole kokenut psykoosia tai muutenkaan minulla ei ole mielenterveydenhäiriöitä, paitsi ajoittain paniikkihäiriö oireilee, mutta se on tällä hetkellä kurissa ilman lääkkeitä.

Kuitenkin minulla on kamala kammo siitä, että mitä jos yhtäkkiä sekoan, tai joudun psykoosiin. Välillä tämä pelko tulee voimakkaampana, välillä on pitkiä aikoja että en muista koko juttua. Liittyy tähän paniikkihäiriöön, eli tuo pelko tulee samoihin aikoihin kun on kohtauksia, olen kokenut kaksi " paniikkihäiriöjaksoa" joista ensimmäiseen söin hetken lääkkeitä ja toinen meni aika pian ohi itsestään ilman lääkitystä.

Mutta pelkään välillä todella paljon sitä, että mitä jos sekoan yhtäkkiä niin että joudun mielisairaalaan! Enkä pysty hoitamaan pieniä lapsiani.

Jos tuollainen tilanne tulisi, niin voiko siitä selvitä?? Siis voiko sen jälkeen palata vielä normaaliin perhe-elämään ja hoitamaan lapsensa itse, jos joutuu esim. psykoosiin ja mielisairaalaan hoidettavaksi? Kuinka pitkiä nuo hoitojaksot lyhimmillään ovat, että taas pääsee kotiin?



Tämä nyt varmaan kuulostaa todella hölmötä kysellä, mutta minulle olisi tärkeää tietää voiko psykoosin tms jälkeenkin olla ihan normaali äiti lapsilleen ja olla kotona ihan normaalisti?

Ei ole siis itselleni tosiaan ajankohtaista joutua sairaalaan, mutta se pelko iskee välillä niin voimakkaana (vaikka siinä ei ole mitään järkeä, ja mitään oireita ei ole), että helpottaisi tieto siitä, että sairaalassa " lepäämässä" käyminen ei ole mikään lopullinen tuomio, vaan siitä voi toipua.

että ADHD:ta ei ole olemassakaan. Vilkkaus ja tarkkaavaisuushäiriö ei ole todellakaan sama asia. Normaalia vilkkautta ei ole se, että ihminen ei pysty säätelemään impulssejaan lainkaan vaan viipottaa virikkeestä toiseen ilman tolkkua. Tällaisen ihmisen kanssa voi olla hetki hauskaa ja jännittävää, mutta pitemmän päälle elo voi olla raskasta kun arjen touhuista ei ole mitään otetta. Ilman diagnoosia on tänä päivänä todella hankala saada tarvittavaa apua. Ja mitä aikaisemmin tukitoimet saadaan kuntoon, sitä parempi on " selviämisen" ennuste. Ja usein hoitamattomaan tarkkaavaisuus/ylivilkkaushäiriöön liittyy muut esim. mielenterveyden ja päihdeongelmat Totta on, että ADHD:ta on eri asteista ja se ilmenee eri tavalla eri ihmisillä. Älykkyyden (tai sen puutteen) kanssa taudilla ei ole mitään tekemistä. Esim. Einstein ja Steven Spielberg ovat tunnettuja ADHD-ihmisiä.

Vai onkohan se selkeästi harvinaisempaa?