Tietoa ensikengän ostajille =)
Netistä bongattua...
Hyvä ensiaskelkenkä maksaa ja siitä kannattaa maksaa. Seitsemänvuotiaaksi asti lapsi hahmottaa tapaansa liikkua. Se, millaisilla kengillä lapsi kävelee, vaikuttaa koko loppuelämän. Alle kouluikäisen lapsen hermoradat kehittyvät. Ne välittävät viestejä vartalon asennosta ja mukauttavat toimintaa saamiensa viestien mukaan. Jos tottuu kulkemaan liian pienissä kengissä, ei aikuisenakaan osaa pitää kenkien puristamista pahana. Kengät vaikuttavat myös jalkojen luustoon. Jalan luut muovautuvat lapsuudessa ja jalan luutuminen päättyy vasta 18 - 20-vuotiaana.
Ensikenkien tulisi tukea nilkkaa, vaimentaa jalkoihin kohdistuvia iskuja ja estää liukastumasta. Kenkien pitäisi tukea jalan normaalia kehitystä ja muotoutumista. Ensikengän olisi oltava riittävän korkea nilkasta, suuaukoltaan pieni. Niissä pitäisi olla tarpeeksi varvastilaa. Kengän tulisi olla tarpeeksi paksu pohjaltaan, mutta se ei saisi olla niin jäykkä, ettei lapsen jalka pääse päkiän kohdalta taipumaan. Ensiaskelkengän kantatapin olisi oltava sopiva. Lapsen kantapää on yleensä kapea. Kantapään olisi pysyttävä oikeassa paikassa tukevasti. Kengän lestin olisi oltava suora: linjan kantapään keskeltä oletetun kakkosvarpaan kohdalle on oltava suora. Kengän pitää olla myös pitävä. Ainoan periksi antavan osan kengässä pitäisi olla suuaukko. Kenkää on hyvä testata ostotilanteessa yrittämällä liu' uttaa kenkää esimerkiksi lattiaa vasten. Varvastilan riittävyyden voi testata kokeilemalla, sopivatko aikuisen sormet varvastilaan. Jos, niin kenkä on sopiva. Liian leveä kenkä ei tue jalkaa. Kenkämyyjiltä voi saada arvokasta tietoa kengistä ja niiden valinnasta.
Sandaalit ovat pikkulapsille hyvä vaihtoehto riippuen vuodenajasta ja käyttötarkoituksesta. Sandaaleissa on hyvä ilmanvaihto ja enemmän säätövaraa kuin umpikengissä. Kärjestään avonainen sandaali on myös joustavampi koon suhteen ja jalka mahtuu siihen pidempään. Jalat hikoavat noin neljässä tunnissa niin paljon, että sukat ja kengät kostuvat. Yhdet kengät eivät riitä vaan tarvitaan vaihtokengät. Kauppojen valikoimissa on sandaaleja yleensä kiitettävästi. Hyvässä kaupassa on myös jalan mittauslaite. Lapsen jalka mitataan seisten. Lapsen jalasta voi piirtää myös pahvimallin ja etsiä sen avulla lapselle sopivat kengät.
Ohjeita lapsen kengän hankintaan:
* kenkä tukee nilkkaa: varsi on tarpeeksi korkea
* suu on riittävän pieni
* taipuu oikein eli päkiän kohdalta vaivattomasti
* ei ole tossumainen vaan tukeva, kengänomainen
* varvastilaa on riittävästi. Jos aikuisen sormet mahtuvat varvastilaan, se on riittävän suuri
* nahka on sopivan pehmeää (tukeva, muttei hankaa)
* pohja on pitävä
* irtopohjallinen helpottaa kengän kuivumista. Jos kenkä on leveä, pohjallisen alle voi laittaa ylimääräisen pohjallisen. Pohjallinen on hyvä apu kengän koon mittauksessa.
* pohja on tarpeeksi paksu vaimentamaan jalkaan kohdistuvat iskut
* kantatappi on tukeva ja sopiva
* lesti on lapsen jalan muotoinen, ei esimerkiksi liian kapea, avokasmainen
* lesti on suora: kantapään keskeltä oletetun kakkosvarpaan kohdalle voi piirtää suoran viivan
* aukeaa tarpeeksi alas, jolloin pukeminen on helppoa ja on mahdollista tarkistaa, että lapsen varpaat ovat suorassa
* kiinnitys on tarpeeksi ylhäällä, jotta kenkä pysyy jalassa tukevasti
* ei korotuksia tai muotoiluja pohjassa
* sopivan pituinen = jalan pituus (kun varpaat ovat suorina) + 0,5 cm käyntivaraa + 0,5 - 1 cm kasvuvaraa.