Eronneen miehen kanssa oleminen kaduttaa

Tapasin eronneen miehen, jolla lapsetkin oli jo tehtyinä. 

Mies on ihana, huomaavainen, hyvä puoliso kaikin tavoin. Tunnen silti eläväni exänsä varjossa, ja tunne on vain vahvistunut miehen käytöksen ja omien puheiden takia. Olemme olleet 4v yhdessä, viime kesänä menimme naimisiin. Mies oli suhteen alusta asti puhunut, että haluaisi heti kanssani naimisiin. Minua jotenkin nolotti se, että mies oli mennyt vain vähän ennen eroaan naimisiin, ja kohta pitäisi kutsua taas kaikki koolle hänen suvustaan. Heidän häiden jälkeen hänen ex-vaimo petti, joten suhde päätyi eroon ja eron jälkeen elämä ei ollut miehellä edes täysin asettunut, kun tapasimme ja heti olisi pitänyt naimisiin mennä. Koen, että mies etsi korviketta tilalle.

Pidimme pienet häät maistraatissa. Nyt minusta tuntuu pahalta, että suljin oman sukuni ja lähipiirini tavallaan ulos. En halunnut mitään suuria prinsessahäitä, vaan silti pienet, kauniit intiimit juhlat. Lisäksi kosintani oli täysin mitäänsanomaton. Ei kukkia, ei suklaata, ei mitään. Parkkipaikalla polvistui. Ja ei, en todellakaan odota mitään ilotulituksia ja tuhansien lahjoja, vaan edes jotain ajatusta taustalla, josta näkisin hänen olevan aidosti kiinnostunut minusta ja että hän tietäisi mistä asioista pidän. Hänen exä tuntui saavan kaiken, lahjoja, reissuja, hotelliöitä. Minä olen suhteen aikana saanut kerran yhden toivomani kirjan, monen vuoden puhumisen jälkeen. Sen jälkeen kaikki huomiointi on loppunut. 

Koen, että minulla on normaali itsetunto ja en ole koskaan ollut kateellinen tai mustasukkainen kenenkään historiasta, mutta kun vuosia on kulunut ja en saa mitään kaunista ajatustakaan, minusta tuntuu että olen vain kakkosvaihtoehto kun perhe-elämä ja se oikea avioliitto kariutuivat.