Lue keskustelun säännöt.
Miten päästää irti? Mies on ilkeä ja välinpitämätön
09.04.2025 |
Koko ajan saa kuulla miten ovi on tuolla ja lähde, ei kiinnosta häntä. On poissa pitkälle yöhön, lupailee tulla, ei tule ajoissa.
Ei halua sitoutua, ei kihloja, ei mitään, asumaan kelpaan, jos en ärsytä mitenkään. Hän ei halua olla omaishoitajani, jos siis tarvitsen tukea.
Tosi yksinäinen olo. Tuntuu, että tulen hulluksi, sillä aiemmin oli niin rakastunut, lahjoja sun muuta. Nyt olen vain joku, jonka pitää olla mukava, näkymätön.
Kommentit (73)
Miksi valintasi osui tämäntyyliseen mieheen?
Aivan.
Narsistiprinsessan typeryys on aina miehen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi sinun olisi pitänyt luoda samanlainen parisuhde kuin vanhemmillasi? Yritätkö edelleen elää heidän toiveidensa mukaista elämää? Oletko paljon tekemisissä heidän kanssaan? Onko sinulla ystäviä?"
Edelläö viittaamani esimerkit ja viitteet vanhempieni suhteeseen tai mahd. sitoutmis vaikeuteeni, jota en tunnusta kokevani olivat vain yrityustä nähdä itseni jotenkin objektiivisemmassa valossa ennen kuin joku tölväisee, että mikä minä olen sinkkuna viisastelemaan kenenkään parisuhteesta.
Olen läheisissä väleissä omien vanhempieni kanssa ja toki heillä on ja on ollut toiveita minun eloni suhteen kenelläpä vanhemmilla ei lapsiaan kohtaan olisi. Mutta suhtautuvat he myös ymmärryksellä ja kunnioituksella tekemiini valintoihin ja päätöksiin, joista vamrasti suurin osa on ollut heidän helppo hyväksyä ja ymmärtää mutta ei varmasti kaikki.
Ovat vanhempani oman aikansa lapsia, kuten meistä kaikki eli jos minä en ole aina ymmärtänyt kaikkia mitä vanhempani ovat joskus halunneet tehdä ja valita niin eivät hekään varmasti kaikkia minun valintojani ja päätöksiäni ja miksi pitäsikään. - Olemme nykysin kaikki aikusiia joten kannamme kukin vastuumme omista valinnositamme ja päätöksstämme (jne),
Minulla on ystäviä. Olen onneaks koska minulla on ystävinä sekä miehiä että naisia. Mutta ei hedän määränsä vaan laatunsa. Olen kuitenkin etuoikeutettu kun elämässäni on enemmän ja vähemmön erilaisia,( eri-ikäsiä erielämänvaiheesa jne, jne) olevai ihmisiä, vaikka "se" yksi ja ertyinen rinnaltani puuttukin.
Vierailija kirjoitti:
Ota ja lähde, välittömästi. Pakkaa omat kamppeet mukaan. Se o vaan sun omaksi parhaaksi. Muuta mahb. kauas, vaihda puh numero ja se salaiseksi. Muuta vaik ulkonäköökin samalla.
Miksi aina oletatte, että nainen on joku hyyryläinen miehen nurkissa? Mitä vtun sisäistettyä sovinismia te jauhatte? Koska miehillä maksuhäiriöt, päihderiippuvuus, , rikollisuus sekä työttömyys on naisia yleisempää, myös asunnon omistaminen tai vuokralaisuus on heillä naisia harvinaisempaa.
Mulla oli tuollainen ensin mukava, sitten yhä inhottavampi narsistimies hyyryläisenä velattomassa omistusasunnossani. Hänen isoitteensa oli poste restante. Helppo ottaa avain pois ja pistää pihalle.
Nakkasin ukon ulos eräänä perjantaina. Siitä on pian puoli vuotta. Se kehtasi sen jälkeen vielä ruinata seksiä.
No, mulla on aina ollut vahva libido, mutta sitä miestä en halua enää koskaan.
"Keittiöpsykologi voisi sanoa, ettet ole vielä irrottautunut vanhemmistasi. Siksi ei ole tarvetta kiintyä aikuiskumppaniin."
Niin. Ja minä pöljä kuvittelen ja uskon, että löydän ja kohtaan oman kumppanini jos niin on tarkoitettu. - Jollen en niin jatkan sinkkuna kute tähänkin asti. En usko, että vanhempani ovat tähän tuntemukseeniko sitten syyllisä tai syynä olsi se, että olsin liian kiinni vanhemmisaani. Vaikka toki sillä varmaan on vaikutuksensa, että koen ja tunnen voivani elää elämää eritavoin mielekkäästi, jossa varmasti on osansa silläkin, että saan ja olen saanut vanhempieni hyväksynnän ja ymmärryksen, eikä minulla ole vaikeuskia -kuullostaa juhlailliselta- kunnioittaa ja arvostaa heitä.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinun olisi pitänyt luoda samanlainen parisuhde kuin vanhemmillasi? Yritätkö edelleen elää heidän toiveidensa mukaista elämää? Oletko paljon tekemisissä heidän kanssaan? Onko sinulla ystäviä?"
Edelläö viittaamani esimerkit ja viitteet vanhempieni suhteeseen tai mahd. sitoutmis vaikeuteeni, jota en tunnusta kokevani olivat vain yrityustä nähdä itseni jotenkin objektiivisemmassa valossa ennen kuin joku tölväisee, että mikä minä olen sinkkuna viisastelemaan kenenkään parisuhteesta.
Olen läheisissä väleissä omien vanhempieni kanssa ja toki heillä on ja on ollut toiveita minun eloni suhteen kenelläpä vanhemmilla ei lapsiaan kohtaan olisi. Mutta suhtautuvat he myös ymmärryksellä ja kunnioituksella tekemiini valintoihin ja päätöksiin, joista vamrasti suurin osa on ollut heidän helppo hyväksyä ja ymmärtää mutta ei varmasti kaikki.
Ovat vanhempani oman aikansa lapsia, kuten meistä kaikki
Puhut sinusta ja vanhemmistasi muodossa me.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinun olisi pitänyt luoda samanlainen parisuhde kuin vanhemmillasi? Yritätkö edelleen elää heidän toiveidensa mukaista elämää? Oletko paljon tekemisissä heidän kanssaan? Onko sinulla ystäviä?"
Edelläö viittaamani esimerkit ja viitteet vanhempieni suhteeseen tai mahd. sitoutmis vaikeuteeni, jota en tunnusta kokevani olivat vain yrityustä nähdä itseni jotenkin objektiivisemmassa valossa ennen kuin joku tölväisee, että mikä minä olen sinkkuna viisastelemaan kenenkään parisuhteesta.
Olen läheisissä väleissä omien vanhempieni kanssa ja toki heillä on ja on ollut toiveita minun eloni suhteen kenelläpä vanhemmilla ei lapsiaan kohtaan olisi. Mutta suhtautuvat he myös ymmärryksellä ja kunnioituksella tekemiini valintoihin ja päätöksiin, joista vamrasti suurin osa on ollut heidän helppo hyväksyä ja ymmärtää mutta ei varmasti kaikki.
Ovat vanhempani oman aikansa lapsia, kuten meistä kaikki
Huh. Kuulostat ihmiseltä joka puolustelee vanhempia jotka eivät anna lapsensa itsenäistyä (kuten narsistivanhemmat tekee aina). En tiedä minkä ikäinen olet, mutta kuulostaa, että et ole katkaissut vanhempiisi napanuoraa. Ja puhu vain omasta puolestasi, minulla ainakaan ei ole mitään muita toiveita lapsieni elon suhteen kuin että he olisivat onnellisia. Kuulostaa että olet narsistivanhempi tai narsistivanhemman lapsi. Oletko miettinyt asiaa?
Vierailija kirjoitti:
"Keittiöpsykologi voisi sanoa, ettet ole vielä irrottautunut vanhemmistasi. Siksi ei ole tarvetta kiintyä aikuiskumppaniin."
Niin. Ja minä pöljä kuvittelen ja uskon, että löydän ja kohtaan oman kumppanini jos niin on tarkoitettu. - Jollen en niin jatkan sinkkuna kute tähänkin asti. En usko, että vanhempani ovat tähän tuntemukseeniko sitten syyllisä tai syynä olsi se, että olsin liian kiinni vanhemmisaani. Vaikka toki sillä varmaan on vaikutuksensa, että koen ja tunnen voivani elää elämää eritavoin mielekkäästi, jossa varmasti on osansa silläkin, että saan ja olen saanut vanhempieni hyväksynnän ja ymmärryksen, eikä minulla ole vaikeuskia -kuullostaa juhlailliselta- kunnioittaa ja arvostaa heitä.
Olen lievä versio sinusta. Ei se ole vanhempiesi syytä, että SINÄ et ole irrottautunut heistä. Et ole käynyt läpi murrosikää, jossa irtaudutaan vanhemmista. Et sinä tule kehenkään törmäämään, kuten en minäkään törmännyt, ellei sitten joku takerru sinuun, koska sinä et tee itse paljoakaan minkään syntymiseksi siinä alkuvaiheessa.
Ei siinä mitään, voit elää noin. Voit olla naapurini, joka elää tuollaista elämää. EIkä siinä mitään, mutta sitten, kun vanhempasi kuolevat ja sinä olet edelleen se murrosikää käymätön lapsi, mielenterveysongelmat pamahtavat päälle ihan rytinällä. Sinä olet sitten henkinen lapsi yksin maailmassa.
Et varmaan usko tästä mitään, mutta uskonpa, että olen enemmän oikeassa kuin arvaatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, kun naisilla on niin tarkat kriteerit miehille, että miten tällainen on mahdollista? Pitää olla sopiva puoluekanta, koulutus, pituus, käytöstavat, jne.
Olemme sanoneet, että maailma on pullollaan naisia, joita te ette näe, koska teille nainen on vain tietynlaisen profiilin omaava yksilö. Olemme muutenkin sanoneet, että tuo väite kriteereistä ei pidä paikkaansa.
Huoh. Olen nainen, joten voi lopettaa tuon te-puhuttelun. Miesten kriteerit ovat yleensä joustavampia kuin naisten, joten ihmettelen edelleen, miten tarkkoja kriteereitä omaavilla naisilla voi olla tällainen kumppani. Kaikki aina natsaa ns. paperilla, mutta käytäntö on toista.
Mitäs jos puoluekannan, pituuden yms sijaan etsisitte luotettavaa, rehellistä ja empaattista kumppania? Ihan oikeasti tutustuisitte siihen mieheen, ettekä tuijottaisi kriteerilistaanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, kun naisilla on niin tarkat kriteerit miehille, että miten tällainen on mahdollista? Pitää olla sopiva puoluekanta, koulutus, pituus, käytöstavat, jne.
Olemme sanoneet, että maailma on pullollaan naisia, joita te ette näe, koska teille nainen on vain tietynlaisen profiilin omaava yksilö. Olemme muutenkin sanoneet, että tuo väite kriteereistä ei pidä paikkaansa.
Huoh. Olen nainen, joten voi lopettaa tuon te-puhuttelun. Miesten kriteerit ovat yleensä joustavampia kuin naisten, joten ihmettelen edelleen, miten tarkkoja kriteereitä omaavilla naisilla voi olla tällainen kumppani. Kaikki aina natsaa ns. paperilla, mutta käytäntö on toista.
Mitäs jos puoluekannan, pituuden yms sijaan etsisitte luotettavaa, rehellistä ja empaattista kumppania? Ihan oikeasti tutustuisitte siihen
Ketkä naiset niitä listoja tekevät? En ole huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No, AP:lla on trauma lapsuudesta ja siksi tuollainen mies pystyy käyttämään sitä hyväkseen. Sinä et ole kokenut tarvetta tuollaiseen hyväksikäyttöön etkä myöskään lähesty tuollaista naista, koska sinulla "ei ole mitään tarvetta parisuhteeseen"""
Se on aina milelenkiintoista miten aina tai ainakin hyvin usein löytyy AP:n kaltaisia ymmärtäviä selittämällä, että kaikki johtuu vain traumaattisesta lapsuudesta. - En ole psykiatri en edes psykologi mutta voiko yksilön huonoja pariduhevalintoja selittää vain kurjalla lapsuudella on asia, jota mietin? Joku voi tuetysti selittää minunkin sinkkuutani sillä, että olen sinkku koska pelkäisin kiintyä. Tai ehkä pelkäsin, että en pysty muodostamaan kenenkään kanssa samanlaista parisuhdetta kuin vaikka omilla vanhemmillani on tai on ollut (ovat olleet pelkästään aviossa yli 40 vuotta, jota ennen seurustelivat joitain vuosia). .
Mutta kuten edellä kirjoitin helppoahan
Minunkin vanhemmat ovat olleet yli 40 vuotta aviossa. Liitto on ollut alusta asti kylmä kun kivi. Sä et ole kyllä katkaissut napanuoraa/päässyt aikuistumaan, paistaa sun tekstistä läpi. Ei millään pahalla.
Kuka pitää vanhempiensa liittoa jonain ihan aidosti tavoitteena? Että pitää tehdä samalla tavalla kuin he? Itselleni ainakin tavoite on elinikäinen liitto eikä siihen vedetä mukaan isovanhempien 68-vuotista liittoa tms. Keskityn ihan vaan siihen, että oma liittoni olisi elinikäinen. Ja hienoa kaikille, joilla on hyvä, kestävä liitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin nuorena ihan samanlaisessa suhteessa koska tunsin ihan normaaliksi sen, että itse suunnilleen palvon toista ja yritän olla kaikessa mieliksi saamatta yhtään mitään muuta takaisin kuin välinpitämättömyyttä ja ilkeilyä.
Toisenkin kerran piti vielä kokeilla tuollaista suhdetta ennen kuin ymmärsin, että mun on parempi elää sinkkuna.
Ja ikisinkkuna elämä sitten on mennytkin vaikka harmittaa ihan hirveästi etten saanut omaa perhettä :(
No niin. Traumapotilas ap vastailee hetken.
Kyllä mies on erittäin komea ja pidetty ihminen, hänellä paljon ihmisiä ympärillään. Minä olen mielestäni ihan nätti kolmekymppinen ja lapseton nainen, minua lähestyy miehet monellakin tapaa, mm. kaupan kassalla.
Epätoivoinen en ole, yritän vain saada itselleni selkoa miksi aikaisempi hurmaava mies muuttui kylmäksi ja aivan eri ihmiseksi.
Omassa lapsuydessani on varmasti selittäviä tekijöitä, miksi olen edes näin kauan tätä touhua katsellut.
Persoonamme ovat täysin erilaiset, minä olen introvertti ja vetäytyvä ja harkitseva. Mies äänessä ja aina esillä. Ihastuin hänen valloittavaan persoonaan, näin ei siis aina ollut.
Kaipa nyt on uusi nainen kuvioissa, kuka tietää. Tyhmä en ole, joten kiitos kaikista kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanottu, ilmiselvä narsisti-traumanainen suhde. Molemmilla huumepiikit napsuu suhteen alussa ja sitten alkaa se tuttu helvetti.
Vierailija kirjoitti:
"Keittiöpsykologi voisi sanoa, ettet ole vielä irrottautunut vanhemmistasi. Siksi ei ole tarvetta kiintyä aikuiskumppaniin."
Niin. Ja minä pöljä kuvittelen ja uskon, että löydän ja kohtaan oman kumppanini jos niin on tarkoitettu. - Jollen en niin jatkan sinkkuna kute tähänkin asti. En usko, että vanhempani ovat tähän tuntemukseeniko sitten syyllisä tai syynä olsi se, että olsin liian kiinni vanhemmisaani. Vaikka toki sillä varmaan on vaikutuksensa, että koen ja tunnen voivani elää elämää eritavoin mielekkäästi, jossa varmasti on osansa silläkin, että saan ja olen saanut vanhempieni hyväksynnän ja ymmärryksen, eikä minulla ole vaikeuskia -kuullostaa juhlailliselta- kunnioittaa ja arvostaa heitä.
Sinä jatkat mukavasti, ellei nyt sitten vastaasi kävele ihminen, joka solahtaa perheeseenne. Siltä se kuulostaa. Ei kuulosta siltä, että olisi mitään viettiä perustaa oma perhe toisen ihmisen kanssa.
"Huh. Kuulostat ihmiseltä joka puolustelee vanhempia jotka eivät anna lapsensa itsenäistyä (kuten narsistivanhemmat tekee aina). En tiedä minkä ikäinen olet, mutta kuulostaa, että et ole katkaissut vanhempiisi napanuoraa. Ja puhu vain omasta puolestasi, minulla ainakaan ei ole mitään muita toiveita lapsieni elon suhteen kuin että he olisivat onnellisia. Kuulostaa että olet narsistivanhempi tai narsistivanhemman lapsi. Oletko miettinyt asiaa? "
Mistä tämä mielikuva, etteivät vanhempani antais minun itsenäistyä? - Ja tietysti puhun tai puhuin vain omasta puoelstani. Tiedä sitten.
Ehkä vanhmmissa on jotain narisistisia piirteitä tai ainkin toisessa heistä; jos narsismina pidetään sitä, että on/ ovat antaneet ymmärtää ja suoraan sanoneet, että heillä on ollut odotuksia ja mahd. jopa jotain vaatimuksakin minua kohtaan- Ja jotka ovat olleet konkreettisempia kuin toive siitä, että olsi (tavalla tai toisella) onnellinen.
Esimerkkinä nyt vaikka "odotus" siitä, että kävisin kouluni loppuun, enkä jättäsi opintojani kesken. (Ja minä ollut sen verran nössö, että en ole alkanut pullikoimaan vastaan, vaan olen suorittanut tällä erää opintoni päätökseen)
Tai, että hestäkin saattaisi olla mukavaa, jos löytäisin rinnalleni kumppanin. - Sen sijaam, että oslivat pitäneet suunsa supussa ja toiveensa omana tietonaan, Tai olleet lainkaan toivomatta tai ajattelematta yhtään mitään minun pariutumisestani; se olkoomn -niinkuin tietysti onkin. vain minun asiani.
Onko tämä sitten arsismia ja ja halua elää lapsensa (minun) kauttami toteen osaksi omia toiveitaan ja halujaanniin ja sitä mainitsemaasi narsismia vai vanhempani kyvuttömyyttä nädä että minulla on oma elämäni ja heillä kumapaisellakin omansa ?
Ja heidän pitäsi sulkea suunsa ja toivoa vain parasta, ja luottaa varauksettomasti siihen että elän niinkuin elän he ovat vanhempina tehneet tai jättäneet tekemättä. Sekä kuinka täysikäistymiseni jälkeen heillä ei pitäsi olla enää mitään sanottavaa eloani kohtaan tai ainakaan oikeutta sanoa sitä ääneen; kuin ehkä korkeintaan selalisia univeraaleja toiveyta kuin toive, että voisi olla onnelinen että psyisin terveenä.
Vierailija kirjoitti:
"Huh. Kuulostat ihmiseltä joka puolustelee vanhempia jotka eivät anna lapsensa itsenäistyä (kuten narsistivanhemmat tekee aina). En tiedä minkä ikäinen olet, mutta kuulostaa, että et ole katkaissut vanhempiisi napanuoraa. Ja puhu vain omasta puolestasi, minulla ainakaan ei ole mitään muita toiveita lapsieni elon suhteen kuin että he olisivat onnellisia. Kuulostaa että olet narsistivanhempi tai narsistivanhemman lapsi. Oletko miettinyt asiaa? "
Mistä tämä mielikuva, etteivät vanhempani antais minun itsenäistyä? - Ja tietysti puhun tai puhuin vain omasta puoelstani. Tiedä sitten.
Ehkä vanhmmissa on jotain narisistisia piirteitä tai ainkin toisessa heistä; jos narsismina pidetään sitä, että on/ ovat antaneet ymmärtää ja suoraan sanoneet, että heillä on ollut odotuksia ja mahd. jopa jotain vaatimuksakin minua kohtaan- Ja jotka ovat olleet konkreettisempia kuin toive siitä, että olsi (tavalla tai toisella) onnellinen.
Siitä tulee se mielikuva, kun tekstiäsi lukee niin se on ikään kuin kolminaisuuden kirjoittama, sinun omaa persoonaasi ei erota alta. Tutustu termiin enmeshment. Tuo ei ole terveellistä sinulle.
"Olen lievä versio sinusta. Ei se ole vanhempiesi syytä, että SINÄ et ole irrottautunut heistä. Et ole käynyt läpi murrosikää, jossa irtaudutaan vanhemmista. Et sinä tule kehenkään törmäämään, kuten en minäkään törmännyt, ellei sitten joku takerru sinuun, koska sinä et tee itse paljoakaan minkään syntymiseksi siinä alkuvaiheessa.
Ei siinä mitään, voit elää noin. Voit olla naapurini, joka elää tuollaista elämää. EIkä siinä mitään, mutta sitten, kun vanhempasi kuolevat ja sinä olet edelleen se murrosikää käymätön lapsi, mielenterveysongelmat pamahtavat päälle ihan rytinällä. Sinä olet sitten henkinen lapsi yksin maailmassa.
Et varmaan usko tästä mitään, mutta uskonpa, että olen enemmän oikeassa kuin arvaatkaan. "'
Olisko irrottautumiseni ollut vakuuttavampaa jos edellsien asemasta olsin huomannut kirjoittaa auki myös niitä asioita, joista en pidä vanhemmissani sen sijaan, että annoin heistä liian kauniin mielikuvan? - Koska kyllähän siinä nyt jotain väärää ja oielessä olla, jso sinkkuna elävä mies osoita "murhanneensa vanhempiaan" Eli selkeämmin soitam että hän on itsenäien ja oman ielämänsä sankari. Ja kuinka kamalaa elää sinkkuna kun ei enää äitikään osoittaisi samanlaista huolenpitoa kuin silloin kun oli alle kymmenen vanha.
Vierailija kirjoitti:
Ota ja lähde, välittömästi. Pakkaa omat kamppeet mukaan. Se o vaan sun omaksi parhaaksi. Muuta mahb. kauas, vaihda puh numero ja se salaiseksi. Muuta vaik ulkonäköökin samalla.
🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃
Keittiöpsykologi voisi sanoa, ettet ole vielä irrottautunut vanhemmistasi. Siksi ei ole tarvetta kiintyä aikuiskumppaniin.