Tahattomasti lapsettomasta vapaaehtoisesti lapsettomaksi, näinkin voi käydä!
Olemme aviomieheni kanssa kärsineet lapsettomuudesta jo useamman vuoden, ja yksi koeputkihedelmöityshoitokin on takana. Olen kolmekymppinen ja sairastan endometrioosia.
Syvissä vesissä uinut olen, ja lapsettomuus sekä kipu ovat aiheuttaneet katkeruutta. Miksi juuri meidän elämästä piti tulla tällaista? Päätimme kuitenkin lopettaa hoidot, ne kun epäonnistuivat täysin, emme saaneet yhtään alkiota pakastettua. Olen nyt ilman ehkäisyä, mutta onhan raskauden todennäköisyys kohdallani kai muutaman prosentin luokkaa.
Huomasin taannoin, että en ole oikeastaan ajatellut lapsiasiaa pariin kuukauteen juurikaan. Totta kai petyn aina kun kuukautisvuoto alkaa, mutta se menee ohi..
Sen sijaan olen alkanut keskittymään lapsiarjen huonoihin puoliin ja tullut siihen tulokseen, että lapseton elämä voisi sittenkin sopia minulle, ja meille molemmille paremmin! On omia harrastuksia, kuten käsitöitä, soittamista, kuvataidetta ja kirjoittamista. Näiden kaikkien jatkaminenhan perhe-elämän keskellä olisi vähän niin ja näin, tuskin helppoa ainakaan. Kuulin tänään, kun eräs vaunua työntävä äiti sanoi kaverilleen, että ei ehdi tekemään enää ruokaa lapsen takia...
En nyt sano, että matkustelisimme usein, mutta nautin suunnattomasti esimerkiksi viikonloppureissuista kahdestaan ihan täällä kotimaassakin. Lapsen kanssa sekin olisi erilaista, säätämistä. Ja pidän siitä, että kotona on hiljaista (kuulostaa karulta) kun tulen töistä.. No, äitinä hakisin lapsen tietysti päiväkodista ensin ja sitten saapuisimme yhdessä kotiin. Miten perheellisille ihmisille jää aikaa sellaiseen pelkkään rauhoittumiseen, henkilökohtaisen tilan ottamiseen arjessa?
Tiedän, että kuulostan ristiriitaiselta ja toki minulla on suruprosessi vielä kesken, mutta näkökulmaa vaihtamalla tällaisia ajatuksia on syntynyt. Nämä ajatukset ovat lohduttaneet minua ja auttaneet näkemään sen, että elämä on hyvää joka tapauksessa, se kannattaa muistaa. Vaikka itsekin olin menettää koko elämänilon lapsettomuuden takia.
Kommentit (5)
Se on ongelma, että puoliso haluaa isäksi. Ehkä hän löytää terveen naisen, joka suo hänelle tämän ilon.
On viisasta yrittää löytää toteutumattomista haaveista hyviä puolia. Se on mielenterveydelle tärkeää.
Jotenkin vaan näissä "on omaa aikaa harrastaa asiaa x tai olla yksin/kaksin rauhassa" tuntuu niin valjulta siihen hyvään nähden, mitä lapsi voisi tuoda tullessaan. Tämä siis tahtomattaan lapsettoman mielipide.
Pyrin itsekin löytämään hyviä puolia tilanteesta. Omat plussat on seksuaalisen toimintakyvyn ja pidätyskyvyn vahingoittumattomuus, vapaus suhteessa omaan kehooni (elintavat) ja se että vastaan vain itselleni jatkossakin.
Tiukkana hetkenä saatan jopa pohtia sitä mahdollisuutta, ettei lapsi haluaisi olla kanssani tekemisissä aikuistuttuaan tai hän saattaisi menehtyä ennenaikaisesti. Suvun jatkumisestanaan ei olisi varmuutta, vaikka itse perheellistyisinkin.
Katkera olen silti. Päätös lapsettomuudestani ei ole ollut omani tai terveyteeni liittyvää, vaan miesten petollisuudesta johtuvaa. Niin monet kerrat olisi ollut nuorempana mahdollisuus vain ottaa tavarat talteen ja saada se lapsi. Ison hinnan maksoin rehellisyydestä.
Kuulostaa hyvältä. Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi, siitä on yritettävä löytää parhaat puolet niillä korteilla mitkä jaetaan.
Tsemppiä ja mukavaa kevättä!