Kun elämässä ei ole enää mitään mitä haluaisi saavuttaa

Paljon penkki? Onko sinulla kaikki mahdolliset yliopistotutkinnot?

Mitä jos panostat nyt lapsiin ja heidän kasvatukseen, sen pitäisi olla jokaisen vanhemman tärkein tehtävä ja tavoite.

Olet päätellyt mielessäsi, että muut ovat epätoivoisia ja haluavat saavuttaa jotain. Mitä jos he vain nauttivat erilaisten asioiden tekemisestä ja haluavat oppia uutta? Toiset vain ovat sellaisia. Opiskelen kaikenlaista ihan omasta kiinnostuksesta, en yritä sillä "saavuttaa" mitään. Pitää aivot hyvässä kunnossa. Kaverit haastavat itsensä ultrajuoksuun ja triathloniin.

Sisältöä elämään saa myös vapaaehtoistyöstä ja muiden auttamisesta.

Hyvä että olet itse hoksannut sen. Sulla on kaikki mitä tarvitset ja vaikutat olevan niihin tyytyväinen. Se on hyvä, älä anna muiden juttujen vaikuttaa itseesi. Ei ole mitään hienoa siinä että on jatkuva kiire ja tarve saavuttaa jotain, jos mitään oikeaa sisäistä paloa asiaan ei ole ja kaikki tarpeellinen jo on. Sellaisessa menee elämä hukkaan. Kuuntele itseäsi. 

Minun elämäni tavoite on elää yksi päivä kauemmin kuin kissani. Eli vielä jopa 20 vuotta.

Mä olen 42v, ja mulla on noista asioista vain työ. Ei puolisoa, ei lapsia, eikä taloa johon olisin tyytyväinen (vuokrakaksio toki on). 

Olen aivan h*lvetin masentunut, ja koen epäonnistuneeni elämässä täysin. 

Kyllä minä joskus pysähdyn hetkeen, mutta tylsäksi käy, jos sitä päiväkausia yrittää tehdä.

Nauti tästä hetkestä, kun kaikki on hyvin. Kun aikaa kuluu, keksit kyllä itsellesi kiinnostavan haasteen - se voi olla käytännössä ihan mitä vain!